Jykylässä kylässä

Erika nappasi töissä minusta kuvan päivää ennen lauantaista reissuun lähtöä. Halusin otatuttaa sileästä otsasta vielä yhden räpsäsyn sekä muistaa sen kauhean ihanan jännityksen tunteen, joka velloi sisälläni kyseisellä hetkellä.

En nukkunut perjantain ja lauantain välisenä yönä varmaan tuntia pidempää pätkää kerrallaan. En tiedä pelkäsinkö itse reissuun lähtöä, sitä etten heräisi ajoissa vai lauantaille varattua aikaa. Hipsaisin juna-asemalle aamun hämärässä ja aivan hiljaisessa kaupungissa. Juna kuljetti minut Kemiin, josta työkaveri kävi sitten minut noukkimassa kyytiinsä ja matka kohti Jyväskylää alkoi. Matka sujui leppoisasti, mutta Jyväskylää lähestyessä jännitys palasi. 

Kerkesin kuitenkin ajoissa paikalle Body CTRL:än liikkeelle ja kaikki meni todella hyvin. Osaaviin käsiin päästessä ei jännittänyt enää niin hirveästi. Sain keskittyä paikoillaan makoilemiseen ja vihlovaan kipuun, joka oli kuitenkin täysin siedettävissä. Ohtaa koristaa nyt pienet uudet microdermalit, joita pysähdyn aina ihailemaan jokaisen peilin eteen. Nyt seuraillaan paranemisprosessia, rukoillaan hyvää pysyvyyttä ja haaveillaan useammistakin kappaleista.

Liikkeeltä suuntasin ystäväni S:n mukaan kaupunkikierrokselle sekä punkkaamaan heidän residenssiinsä kahdeksi yöksi. Viikonloppu meni leppoisasti ja pieni irtiotto arjesta oli kyllä itselleni enemmän kuin tarpeen. Tuntuu, etten kotona ja arjessa kiinni ollessa pysähdy ollenkaan. Painan vain menemään tukka putkella ja mietin satoja asioita yhtä aikaa. Nyt oli pakko vaan hidastaa ja miettiä omiakin asioita.

Ollaan aina niin hirveen fiksuja ja filmaattisia.

Todistettavasti olen ollut Jyväskylän opiskelija-ddr-kerrostalohelvetissä.

Siinähän tuo viikonloppu män. Hyvää ruokaa ja seuraa, rentoa oleilua, lenkkeilyä, trivial pursuitia ja vähän kirpputoria.

Kotiinlähtö oli haikeaa. Seuraava näkeminen ystävän kanssa on taas ties milloin. Toisaalta kaihersi myös se, ettei ole mitään odotettavaa. Vedin itseeni elinvoimaa operaation odottelusta ja nyt taas tyhjää. Ja koska ihminen on kyltymätön olento, mietin uusia seikkailuja, uusia tapoja joilla voisin koetella kehoani ja rajojani.