Olin juuri lähdössä lenkille, kun satuin kurkkaamaan ikkunasta että sataako ulkona vettä. No kohdalla ei satanut, mutta kauempana satoi! Ihana, upea sateenkaari koristi taivasta. Kiljahdin ja kaivelin kameraa esille, mieheke kerkesi luulla jo, että jotain "suurempaa" oli tapahtunut. Minusta tämä oli juuri sopivan suurta!
Viime viikon keskiviikkona näytin töissä tältä. Näin vakavalta ja punaluomiväriseltä. Samana päivänä minusta napattiin vähän kuvia yhtä juttua varten, niin olin oikein ekstrasiistiksi tehnyt meikit.
Erikan uusi Pää-Kalle yritti syödä etusormeni melkeinpä heti perille saapumisensa jälkeen. Luinen maskotti sai tyytyä vain jäystelemään ja sain pitää elintärkeän etusormeni ehjänä.
Magical morning! Ei ollut maanantai, kiitos kysymästä. Maanantait ei ikinä näytä tältä, mistä hitosta se johtuu?
Tältä näytin jonain työpäivänä melkei au-naturellina. Vain meikkivoidetta, puuteria, ripaus ripsaria ja huulirasvaa, nih. Joskus vähemmän on enemmän.
Kävimme miehekkeen kanssa shoppailemassa hänelle syysvaatteita ja Arnoldsilla donitsilla. Minidonitsin koostumus ei lainkaan innostanut minua ja kinuskikahvi oli aivan liian kinuskista ja makeaa. Donitsin päälyjankki ei ollut ollenkaan jankkia vaan sellaista löysähköä. Yäh.
Monena aamuna olin ihmetellyt, miten pulut tajuavat mennä syömään maasta tuollaiseen siistiin riviin. Kävelin useasti ohi ja mietin, että miten. Kunnes, eilen aamulla näin vanhan naisen ruokkimassa puluja. Hän asettaa kaurahiutaleet suoraksi poluksi maahan ja pulut iskevät niihin kiinni. Everything makes perfect sense, eikä maailmassa ole yhtään taikaa vaikka toisin toivoinkin :/
Pitkän ceasar-salaattilounas putken jälkeen päätin kokeilla muutakin ja kävin hakemassa naapurikahvilasta salaattia. Vaihtelu virkisti, myös tapoihinsa kangistunutta.
Intorakastuin varvassukkiin. Huomaa sana into, ei vain rakastua. Nämä ilmeisesti jakavat ihmiset kolmeen kastiin:
1) "Voi miten ihanat, söpösti varpaat erottuu",
2) "Hyi vittu ko etoo tommonen, eikö noi tunnu ikävältä" tai
3) "Siis eiks noi menny jo muodista?"
Joo, meni ja minusta ne on söpöt ja mukavantuntuiset jalassa joten aivan sama. Jokainen varvas on arvostettu.
Countess Báthory koitti punoa juonia pääni menoksi ystävämme synttärijuhlissa. Juonet eivät onnistuneet, mutta valkoviini meni pääni menoksi.
Olen pitkän valokuvauksettoman kauden jälkeen koittanut asetella järjestelmäkameraa takaisin kätösiini. Pääsisitte näistä kauheista puhelin- ja digikamera kauhukuvista. Laiskasti on lähtenyt käyntiin, kun ei ole selkäreppua tällä hetkellä (olen nirso, enkä löydä sopivaa rikkoutuneen tilalle) ja olkalaukkuun mahtuu rajoitettu määrä tavaraa.
Ps. Ja ohhoh, teitä on jo 76 lukijaa. Kahdeksankymmenen lukijan arvonta selkeästi siellä häämöttää edessä päin. Toivottavasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti