Tänään en aio harrastaa liikuntaa. Kyseinen päätös johtuu osaksi siitä etten kerkeä ja osaksi siitä että reiteni huutavat apua. Mikäpä lihas pitäisi ensin keskiviikkoillan BodyCombatista, torstaiaamun vesijuoksusta sekä torstai illan Bodypumpista ja vielä perjantaiaamun lenkistä. Eilen aina istuessani olen muodostanut naamallani irvistyksen ja ähkäissyt ääneen.
Toiseksi tänään on Lapin Ylioppilasteatterin Näytelmä päivässä -päivä johon ajattelin osallistua. Aloitamme klo 11, kukaan ei tiedä vielä mitä tekee, mikä näytelmä on ja kuinka se toteutetaan. Ensi-iltahan on luonnollisesti klo 19. Jännittävää!
Olen sellainen ihminen että lähden nopeasti mukaan asioihin miettimättä sen kauemmin aikatauluja, järkevyyttä tai jaksamistani. Sitten aamulla noustessani puhisen ja tuhisen että miksi tuli luvattua. Ensimmäisen aamukahvin ja suihkun jälkeen jaksan jo alkaa prepata itseäni. Haluaisin ensimmäisenä aamulla noustessani aina jaksaa ajatella, että tämä voi olla se mahdollisuuksien päivä. Voin tutustua tänään johonkuhun uuteen ihmiseen, voin parhaimmassa tapauksessa viettää hauskan päivän mukavien ihmisten kanssa tai saada tilaisuuden oppia uutta. Tämä ei ole velvollisuus, tämä on mahdollisuus.
Tottakai tällainen ajattelutapa ei aina toimi, mutta sillä on koitettu painaa eteenpäin aina muistettaessa. Miehekkeeni sanoisi tähän varmaan että kotona en ole yhtä kevyttä kuunneltavaa mitä blogista, mutta joka kukka kaunis päältä! Minullakin on todella huonot päiväni jolloin sohvan pohja huutaa nimeäni ja piehtaroin riittämättömyydessäni.
Ja illalla on luvassa Ensi-illan jälkeen vielä Grande-ilta. Headbanger's Boozing Night tarjoilee Winterwolfia, Sadistik Forestia ja Torture Pulsea livenä. Saa nähdä minkälainen livehabitus bändeillä oikein on. Kauhean korkealla odotukset eivät näillä leveysasteilla kannata olla jos yllättyä joskus haluaa. Kuvaan kyllä bändin kuin bändin, mutta ulosannista olen aika kriittinen.
Päivitys on höystetty syksyisillä kuvilla. Jos pilvet saavat joskus sydämeni pakahtumaan niin, että tuijottelen kävellessäni vain taivaalle saman saavat aikaiseksi myös upeat värit. Saatan ohikävellessäni jäädä tuijottamaan vain sitä kirjoa. Pitäisi keretä valokuvaamaan juuri kun värit ovat parhaimmillaan, mutta lehdet vielä kaikissa puissa. Pientä haastetta ajoituksen kanssa!
Ps. Onko teillä lukijoilla jotain asiaa tai aihetta, josta haluaisitte minun kirjoittavan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti