Juhannusta vietimme Raahessa. Raahecityn juhannusaktiviteetteihin kuului Jari Sillanpään konsertti. Tästä ja muista olennaisista juhannuspyhien "kaikki liikkeet kiinni"-perinteestä johtuen vietimme juhannuksen alle parin kilometrin säteellä talosta. Suurin villi inspiraatio oli käyttää koiraa lenkillä sekä käydä läheisellä rannalla kuvailemassa.
Loput ajasta kului kryptoja ja sudokuja täytellen, pullaa syöden, lauantaina pihalla istuskellen sekä kirjaa lueskellen. Hyvin nollattu viikonloppu siis. Tähän kun lisätään vielä pitkät yö- sekä päiväunet, niin johan hermo lepäs, työnarkomaanillakin. Hyvä ladata akkuja heinäkuuta varten, sillä se tulee olemaan aika pyöritystä.
Meren äärellä. Kyllä se vaan tuoksuu hyvälle. Lämmin vain ei ollut, asteita ehkä kolmisentoista.
Vapaa-ajan inspiroimana voi ryhtyä vallan villiksi ja koittaa hakea päämäärättömälle valokuvaukselle jotain teemaa.
Täytin myös 22 vuotta virallisesti lauantaina 23. päivä. Siitä ei sen enempään varmaan, kun juhlatkin juhlittiin jo viikkoa aiemmin. Päivä oli ihan kaunis ja väistelin ampiaisia, hyttysiä ja hämähäkkeja pihakeinussa. Ja ei, ei tunnu yhtään fiksummalta ja filmaattisemmalta vaikka onkin vuoden vanhempi taas. Lähinnä ihan päin vastoin.
Sunnuntaina muutama muukin ihminen oli matkalla Vihannista pois. Vihannissa sijaitsee Raahesta katsottuna lähin juna-asema ja matkasimme sieltä Rovaniemelle. Normaalisti Vihannin asemalla on ehkä 1-5 henkeä lisäksemme, mutta juhannuksena ihmiset olivat ilmeisesti olleet kotopuolessa tai keskellä ei-mitään juhlimassa juhannusta. Vihannin asemalla oli aika reippaasti porukkaa. VR (= venaa rauhassa) oli luonnollisesti myöhässä aikatauluista ja saimme jonkun tovin odotellakin junaa.
Kylässä mukavaa, mutta kotonakin ihanaa. Piti kotiinsaapumisen kunniaksi avata jäätelökesä. Korkkasin sen virheellisesti Magnumin Infinity-jäätelöllä, sillä luulin sitä Magnumin double toffee caramel (tai jotain sinne päin, en muista nimeä koskaan) jäätelöksi, mutta ostin väärää. Ja sen lisäksi, että kyseisen jäätelön mainos valehtelee (suklaakuori kasvaa uudelleen ensimmäisen puraisun jälkeen) oli jäätelö todella pahaa. Liian makea caramel-jäätelö ja todella tummaa suklaata. Maitosuklaan ystävänä olin aika pettynyt. Palaan ehkä takaisin Eskimo-puikkoihin ja Twister-mehujäätelöihin.
Seuraavat jätskit voi sitten nauttia Helsingissä Tuskan ohessa. Päässä pyörii viime vuotta muistuttavia pakkausuunnitelmia. En meinaa tänäkään vuonna napata mukaan reppua enempään, joten tiukasti saakin pakata. Sitä enemmän jännittää lentokoneella lentäminen, sillä viime vuoden poskiontelotukkoisuudesta johtuen Helsinkiin laskeutuminen sisälsi todella vihlovaa päänsärkyä otsalohkossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti