Preparing for Tuska-festival

Blogipostaus pakkailun lomasta. Huomenna aamulla nousee halpalentoyhtiön lentokoneen keula kohti Helsinkiä ja perinteistä Tuska-viikonloppua. Jännittää tuleeko Helsinkiin paleltumaan. Sääennusteet viikonlopulle näyttävät noin 15-20 lämpöastetta, kun viime vuonna persus hikoili +26 asteen lämmössä. Pakkasin siis neuletta bändipaitapinon päälle reppuun. Viime vuoden tyyliin mukana on minimimäärä tavaraa eikä mitään ylimääräistä. Bändipaitaa ja mustaa farkkua, so stylish.

Olen epätoivoisesti alkuviikon yrittänyt korjata juhannuksen lomassa sekä sitä edeltävänä aikana kehittynyttä kesäpöhöä meikkaamalla naamaa nätimmäksi. Itselle tulee ainakin sellainen illuusio paremmasta minä-kuvasta, kun huulipunat on kohillaan! Suomeksi sanottuna siis, olen kuluneen kahden viikon aikana harrastanut liikuntaa ehkä kaksi kertaa. Äärgh. Noh, Tuskassa kuitenkin virtaa roskaruoka ja -juoma niin onpahan avattu plösöilykausi. Palaisi ruotuun heinäkuussa.

Tavarat ja vaatteet ovat meikkejä ja hiustenpesuvärkkejä vaille pakattu, pokkarin akku ladattu, hiukset ovat värjätty sekä kuuppa ajellaan kuntoon heti aamutuimasta, ettei sänki pääse sokaisemaan vastaantulijoita. Kynnet ovat lakattu nätiksi ja shoppailuhimot tyydytetty jo täällä Rovaniemen päässä, niin niistä ei tarvitse Helsingissä sitten hermostua. Muuta kuin Tuskan bändipaita-jonossa, jotta varmasti saa haluamansa miesten paidan S-kokoisena!

Olisin tehnyt havainnollistavan kuvapäivityksen tämän päivän ostoksista, jos olisin saanut hyvän kuvan otettua edes yhdestä rytkystä. Harrastin niin sanottua geneeristä Aino-shoppailua. Tämä tarkoittaa sitä, että ostin mustat perusfarkut törkeällä alennuksella, kaksi ihan tavallista mustaa neuletta napituksella, yhden geneerisen pitkähihaisen trikoon sekä mustia polvisukkia. Kaikkia luonnollisesti löytyy jo vaatekaapista vähintää yksi kappale entuudestaan, sillä minähän en tapoihini kangistu. 

Kuten ylläolevasta kuvasta näette, olen viikannut ne siistiin läjään. Tämä kuvaoksennus johtuu siitä yksinkertaisesta faktasta, että tänään on ollut aivan pirun pimeä. Satanut ja ollut harmaata. Kaikki valokuvat olivat mössöä. Sain ostettua myös Dependin kynsilakkoja sekä uuden ripsivärin. Kuvat niistäkin ovat rakeista mömmöä. Ehkä vaatteet ainakin pyörivät jossain kuvissa päälläni. Tämä on sitä lifestyless-menoa. Onneksi musta on aina muodissa.

(2011)

Viikonlopun odotetuimmat: Sabaton, Sonata Arctica, Behemoth, Metsätöll, Mokoma, Swallow the Sun, hotelliaamiainen, hotellipunkkaaminen, ystävän luona punkkaaminen, hyvä ruoka, bändipaita-tarjonta, vahva Rovaniemen edustus tänä vuonna tuttujen merkeissä, iltanaukku terassilla, huonot iskurepliikit sekä muiden kanssa-tuskailijoiden jäätävä kyyläys.

Viikonlopun ei-odotetut: Jalka- sekä selkäsäryt, rakot, ahdas tunnelma, kiire lavoilta toisille, kallis siideri, bajamajat, vesisade ja Helsingin julkinen liikenne. Myös laukkutarkastukset portilla ovat ei-odotettuja, vaikka itsekin tietää, ettei sinne mitään sopimatonta itsestään ilmesty.

Juhannusviikonloppu

Juhannusta vietimme Raahessa. Raahecityn juhannusaktiviteetteihin kuului Jari Sillanpään konsertti. Tästä ja muista olennaisista juhannuspyhien "kaikki liikkeet kiinni"-perinteestä johtuen vietimme juhannuksen alle parin kilometrin säteellä talosta. Suurin villi inspiraatio oli käyttää koiraa lenkillä sekä käydä läheisellä rannalla kuvailemassa.

Loput ajasta kului kryptoja ja sudokuja täytellen, pullaa syöden, lauantaina pihalla istuskellen sekä kirjaa lueskellen. Hyvin nollattu viikonloppu siis. Tähän kun lisätään vielä pitkät yö- sekä päiväunet, niin johan hermo lepäs, työnarkomaanillakin. Hyvä ladata akkuja heinäkuuta varten, sillä se tulee olemaan aika pyöritystä.

Meren äärellä. Kyllä se vaan tuoksuu hyvälle. Lämmin vain ei ollut, asteita ehkä kolmisentoista. 

Vapaa-ajan inspiroimana voi ryhtyä vallan villiksi ja koittaa hakea päämäärättömälle valokuvaukselle jotain teemaa.

Täytin myös 22 vuotta virallisesti lauantaina 23. päivä. Siitä ei sen enempään varmaan, kun juhlatkin juhlittiin jo viikkoa aiemmin. Päivä oli ihan kaunis ja väistelin ampiaisia, hyttysiä ja hämähäkkeja pihakeinussa. Ja ei, ei tunnu yhtään fiksummalta ja filmaattisemmalta vaikka onkin vuoden vanhempi taas. Lähinnä ihan päin vastoin.

Sunnuntaina muutama muukin ihminen oli matkalla Vihannista pois. Vihannissa sijaitsee Raahesta katsottuna lähin juna-asema ja matkasimme sieltä Rovaniemelle. Normaalisti Vihannin asemalla on ehkä 1-5 henkeä lisäksemme, mutta juhannuksena ihmiset olivat ilmeisesti olleet kotopuolessa tai keskellä ei-mitään juhlimassa juhannusta. Vihannin asemalla oli aika reippaasti porukkaa. VR (= venaa rauhassa) oli luonnollisesti myöhässä aikatauluista ja saimme jonkun tovin odotellakin junaa.

Kylässä mukavaa, mutta kotonakin ihanaa. Piti kotiinsaapumisen kunniaksi avata jäätelökesä. Korkkasin sen virheellisesti Magnumin Infinity-jäätelöllä, sillä luulin sitä Magnumin double toffee caramel (tai jotain sinne päin, en muista nimeä koskaan) jäätelöksi, mutta ostin väärää. Ja sen lisäksi, että kyseisen jäätelön mainos valehtelee (suklaakuori kasvaa uudelleen ensimmäisen puraisun jälkeen) oli jäätelö todella pahaa. Liian makea caramel-jäätelö ja todella tummaa suklaata. Maitosuklaan ystävänä olin aika pettynyt. Palaan ehkä takaisin Eskimo-puikkoihin ja Twister-mehujäätelöihin.

Seuraavat jätskit voi sitten nauttia Helsingissä Tuskan ohessa. Päässä pyörii viime vuotta muistuttavia pakkausuunnitelmia. En meinaa tänäkään vuonna napata mukaan reppua enempään, joten tiukasti saakin pakata. Sitä enemmän jännittää lentokoneella lentäminen, sillä viime vuoden poskiontelotukkoisuudesta johtuen Helsinkiin laskeutuminen sisälsi todella vihlovaa päänsärkyä otsalohkossa.

Anti-kesä kuulumisia

Viikko jo puolessa välissä. Ei ole tullut kovasti näpsittyä vaatekuvia tai pärstäpäivityksiä. Johtunee siitä, että töistä ja muusta johtuen näytän joka päivä aivan samalta. Kampaukseksikin kelpaa joku sellainen tekele, joka pysyy hyvännäköisenä 10h ja kestää sadetta sekä muita vallitsevia luonnonilmiöitä. Olen nyt ryskännyt päivätöistä suoraan kesäteatterin kioskiapulaiseksi illalla ja silloin ei hirveästi jaksa paneutua muuhun, kuin mukavaan oloon ja lämpöön.

Varsinkaan, kun kaikkien ihanien kesäisten instagram-kuvien sijasta on oikeasti viileää ja sateista. Eilen satoi kaatamalla ja tälläkin hetkellä on harmaata sekä ankeaa. Ei käytetty ballerinoitakaan kuin silloin yhtenä päivänä. Lähinnä pitkiä kalsareita ikävä.

Uusi pyörä sai käydä jo ensimmäisen kerran vähän pyöränkorjaaja-sedän luona. Penkin kiristelyä sekä jarrujen löystämistä. Ja ystävällinen "onpa hepposia osia"-kommentti. Niin kai se aina on, tarjouspyörä on tarjouspyörä. Nyt kuitenkin kaikki on kunnossa ja pyörä rullaa. Oli niin mukava hurauttaa eilen illalla töistä kotiin nopeampaa kuin jaloilla pääsee.

Illalla työrupeaman jälkeen olisi luvassa pakkailua. Neiti roudaa takamuksensa juhannukseksi miehekkeen sukulaisiin toiseen kaupunkiin. Muutaman päivän hengähdysputki onkin enemmän kuin paikoillaan. Jättäisi taas läppärin taaksensa ja pakkaisi mukaan vain vaatteiden lisäksi järkkärin sekä kryptolehtiä.

Ps. Kuka näitä makuja kehittelee? Voin sanoa, että oli aika eksoottinen aamupalajogurtti tuo puolukka-omena. Havunneula-korpimetsä makuyhdistelmän kehittely ei tuon jälkeen enää kuulosta niin pahalta pottuilulta.

Synttärijuhlat

Vietimme ystäväni kanssa synttäreitä viime lauantaina yhdessä. Minä hieman aikaisessa ja Mira hieman jäljessä. Juhlapäiväksi valikoitui viikonloppu siitä välistä, sillä karkaan oman synttäripäiväni tienoilla Raaheen juhannukseksi.

Päivä alkoi Ainon ja Miran kokeilukeittiöllä klo 10 kaupassa käynnin jälkeen. Tein elämäni ensimmäisen kerran suklaahippukeksejä. Ne ovat tuo epämääräinen laatta pellillä vasemmanpuolisimmassa kuvassa. Näin ollen tuli taas opittua, että uunia pitää tarkkailla. Ja myöskin se, että jos ohje sanoo keksien leviävän rajusti uunissa niin sitä kannattaa uskoa. Kinkkupiirakka onnistui aivan täydellisesti ja muffinsseistakin tuli todella hyviä. Ainut ongelma oli, että oikean puolimmaisten porkkanamuffinsien päälle piti tulla tuorejuusto-tomusokeri kuorrutus, mutta se jäi niin vetiseksi, ettei sitä voinut lätkiä muffinssien päälle.

Kakusta tuli hyvännäköinen ja pääsin ensimmäistä kertaa muotoilemaan jotain marsipaanista. Mira koristeli kakun kermavaahdolla ja mansikoilla sekä vaaleanpunaisilla marsipaanisydämillä. En itse kerennyt maistaa kakkua, mutta eipä sitä haukuttukaan.

Piti kuvata yksi synttäripönötyskuva. Näytän jostain syystä siltä, että olisi hirveän huono ryhti :D Olisi voinut vähän vielä fiinimpiin vaatteisiin pukeutua, mutta olin niin väsynyt ja mukavuudenhaluinen, että simppelillä yhdistelmällä mentiin. 

Skoolasimme hieman skumppaa ennen kaikkien leipomusten kanssa baariin lähtöä. Vietimme Grandessa tunnin yksityistilaisuuden naposteltavineen kavereiden kanssa ja sitten baarin auetessa kuudelta jatkoimme istuskelua ja juomista. Suurin osa vieraista luovutti ennen kahdeksaa, mutta itse viihdyin vähän yli puolen yön. Sitten alkoivat silmät painua kiinni ja piti lähteä kotiin nukkumaan. Unet olivat edellisenä yönä jääneet vähän lyhkäisiksi ja sunnuntaina piti lähteä töihin iltapäivällä.

Sunnuntaina kerkesin kuvata saamani lahjat. Sain sormuksen, kaksi käsikorua, kännykkäkoriste-nallen, yhden tähden Jaloviinapullon, valkkaria, mega-arvan, kynsitarroja ja -lakkoja, kukkia, virtahepoklemmareita, cupcake-vihon sekä perhostarroja. Naurattaa tuo Jaloviinapullo, kun edellinenkin pieni kolmen tähden putelista 4/5 osaa odottelee kaapissa. Ainut milloin pystyn sitä todella juomaan on flunssaisena kaakaoon lisättynä ja silloinkin vain muutaman ruokalusikallisen verran. Uni tulee paljon paremmin. Onpa nyt seuraavalle 50 flunssalle ainakin varastossa :D

(kuva täältä)

Suurin ja odotetuin lahja oli tämä Madison Retro "Black Shadow"-pyörä, jonka sain itselleni jo viime perjantaina. Prisman tarjouksesta ostettu pyörä oli yhteislahja vanhemmiltani, miehekkeeltä ja miehekkeen perheeltä sekä maksoin loput ylijäävästä summasta itse. Pyöräkriisi ja -etsintä on ohitse ja pääsen joka paikkaan nopeammin kuin jalkaisin. Helpottaa elämää huomattavasti. Ainut tähän mennessä huomattu huono puoli on penkin löystyminen ajettaessa. Sitä saa joka toisen reissun jälkeen kiristellä paikoilleen.

Lauantailook ja kesäkengät

Naureskelin tässä hieman itselleni. Nappasin muka viime lauantaina asukuvan itsestäni ennen baariin lähtöä. Totuushan on se, että vaihdoin vaatteet kuvan oton jälkeen vielä kaksi kertaa ja päädyin ihan toiseen paitaan. No, onpa kuitenkin pärstää ihmeteltäväksi. Look oli kyllä ihan yhtä core-emon näköinen vaatevaihdoksesta huolimatta :'D Minkä sitä emoletilleen voi.

Iltaa tuli vietettyä, Strangers in a strange bandin Iron Maiden coverikeikkaa kuvattua ja sunnuntai kotona maattua. Siinäpä se viikonloppu sitten taas oli. Viikot vaan juoksee ohi ilman, että asiaa edes huomaa. Justiinsa oli maanantai ja huomenna on jo torstai. 

Jalkojeni alla keskimmäisessä kuvassa näkyy muuten pätkä toisesta uudesta matostamme. Anoppi kutoi keväällä kolme violetti-musta-valkoista mattoa meille makuuhuoneeseen, eteiseen ja keittiöön. On mukava, kun on mätsäävät matot. Mies väittää puhtaana optimistina, että uusia mattoja on helpompi imuroida kuin edellisiä. Totesinkin riemuissaan, että jo se on aika opetella sinunkin imuroimaan useammin!

Kreivitär käytti minua Citymarketissa muutama viikko sitten.  Itse pääsee ns. isoon kauppaan niin harvoin, että sitä vallan innostuu. Unohdin aiemmin esitellä sieltä löytämäni kesäkengät, sillä laitoin ne kaappiin odottelemaan Lapin kesää. Nyt, eilisen +18 asteen hurmoksen jälkeen innostuin ja vedin aamulla caprit jalkaan sekä kaivoin ballerinat kaapista. Jalkapöydän tatuoinnitkin saavat vilkkua ballerinoista, sillä nyt on kesä. 

Pessimistinä totean, että tätä jatkuu varmaan korkeintaan 2h tai vaihtoehtoisesti päivän kaksi ennen kuin alkaa satamaan. Juhannuksena on nimittäin aina kylmä. Tai sitten lämpimiä kelejä jatkuu koko kesän ja saan nauttia niistä sisätiloissa syystä tai toisesta. 

Onneksi kesä-heinäkuun vaihteeseen tänä vuonna osuva Tuska on ollut tuskallisen kuuma kolmepäiväinen ihon auringossa tiristelemisen ja aurinkorasvalla lotrauksen kausi Helsingissä. Sen jälkeen Rovaniemelle palatessa rukoilee, ettei koskaan olisi enää kuuma uudestaan ja odottaa syksyä toivonkipinän kanssa.

Ps. Lopetan postauksen kirjoittamisen ja aurinko on pilvessä. Säätiedotus lupaa sadetta. Niinpä niin.

Zombie hand tattoo

Lauantai-iltapäivä kului tosiaan piinapenkissä istuskellessa. Uutta leimaa vasemman käden sleeveen tehtiin kaksi ja puoli tuntia ja tulihan siitä vain hieno!

Kerkesin vielä fiilistellä tyhjää kättäni jonkin aikaa, kun Erika valmisteli kuvaa ja stenciliä. Se on ollut tyhjä päälle kaksikymmentä vuotta ja näkyvimmät tatuointini siroja tai sijoiteltuna selkään. Zombiekäsi aloitti nyt sitten ns. näkyvien isojen tatuointien sarjan, joka jatkuu kunnes vasen käsi on kämmenestä olkapäähän aivan täynnä. Pisti pikkuisen jännittämään.

Valmis piirros ja stencili ennen laittoa sekä kuvan paikoilleen asettelua. Hyväksyvä nyökkäys ja ei kun hommiin. 

Käsi oli huomattavasti olkavartta lempeämpi työskentelyalusta eikä käynyt itselläni juurikaan kipeää. Mitä nyt viimeiset valkoisen värin lisäykset ovat aina tuskaa, kun tikataan jo valmiiksi tikatulle alueelle. Aina helpompia paikkoja tatuoidessa pistää miettimään, että miltähän esimerkiksi kyynerpää, käsitaive ja kämmen tuntuvat työskentelyalustana sitten joskus.

Ready and packed up!

Sekä seuraavana päivänä ilman rasvaa ja parempilaatuisena kuvana. Onhan se upea. Päätimme, ettei pilata hienoa mustavalkoista kuvaa tehosteväreillä. Käsi olisi kyynerpäästä alaspäin mustavalkoista ja tehostevärit tulevat ns. liukuviksi kohti olkavartta, jossa on aika paljon vihreää väriä pääkallon ohessa. Käsi voi yllättävän hyvin, nauratti vain herätä sunnuntaiaamuna. Olin ilmeisesti nojannut käsivartta naamaan nukkuessani ja löysin musteista rupea herätessäni otsasta.

Tatuointi inspiraatiota

Erika oli ostanut upean pääkalloaiheisen taidekirjan ja tuonut sen liikkeelle eilen aamulla. Minä olin tietenkin heti ensimmäisenä kirjaa selailemassa ja niin upeita kuvia oli tatuointi-puolella, ettei mitään järkeä. Keräsin vähän tässä aamuinspiraatiota, sillä saan ilmeisesti sleeveeni jatkoa tänään. 

Pakko sen verran tunnustaa, että olen aina pitänyt pääkalloja tylsinä ja mielikuvituksettomina. Jos joku olisi vuosi sitten sanonut, että vasenta kättäni koristaa kallo vielä joku päivä, niin olisin varmaan naureskellut takaisin. Eräs asiakas sanoi alkuviikosta sen, mitä en ole osannut pukea sanoiksi, se tatuointi vain näyttää aivan minulta.

Tällä kertaa en kuitenkaan ota pääkalloa, vaan jotain muuta. Vasemman käden päälypuoli on tuntunut pitkään niin alastomalta. Käden alapuolelta löytyvät alkemia-symbolini, joihin ei sen kummemmin kajota.

Ps. I just noticed when the Readers-gadget started to work again that I have new readers. Welcome! And you are not from Finland so I believe you don't speak finnish? I write all of my posts in finnish, is it okey or would you like to have a short translation in the end of the post?

Samettinen bataattikeitto

Sain eilen käsiini bataatin. Ja tiedoksenne, että en ole ennen työskennellyt keittiössä bataatin kanssa. Tänään töiden jälkeen oli aika ottaa härkää sarvista. Ensimmäinen ruokaan liittyvä asia (vrt. perunateatteri), joka mieleeni tuli tehdä bataatista oli keittoa, sillä olen kerran eläissäni syönyt bataattikeittoa ravintolassa. Pohjaohjeena bataattikeitolle käytin tätä netistä löytämääni Maku.fi:n reseptiä.

Mitä tarvitset;

• 3 bataattia
• 2 isohkoa sipulia
• 5 valkosipulinkynttä
• 1,5 litraa vettä
• 2 kasvisliemikuutiota
• 1 dl viiniä (suosittelen skippaamaan)
• 3 dl kermaa
• 4 rkl creme bonjouria

ja mausteeksi:

• timjamia
• valkopippua
• grillimaustetta
• aromisuolaa

sekä oheistarvikkeena:

• soseutin

Sitten pääsemmekin jo vinkkiin numero yksi; jos et meinaa ruokkia kokonaista armeijallista bataattikeitolla, puolita herranjumala tuo ohje. Jättikattilanikin meinasi huolestua keiton määrästä sen poristessa hellalla.

Olin kuitenkin mielenvikaisuudessani ostanut kaksi bataattia lisää ensimmäisen yksinäisen seuraksi, sillä en osannut arvioida paljonko yksi bataatti painaa. Hyvin pärjää 1-2 bataatilla kuolematta nälkään. Ensimmäisenä bataatti kuoritaan ja pilkotaan. Mainittakoon, että olin hyvin yllättynyt bataatin oranssihtavasta värisävystä ja uskoin vasta toisen bataatin kohdalla, että kasvis on aivan kunnossa ja vielä voimissaan.

Valkosipulit kuoritaan ja sipulit kuoritaan sekä pilkotaan suurehkoiksi lohkoiksi. Tämän jälkeen ne heitetään bataattipalasten kanssa jättikattilaan. Hyvä puoli keiton soseuttamisessa on se, ettei onneksi tarvitse pilkkoa valkosipuleja. Ne muussaantuvat kyllä soseuttimen avulla.

Bataatti-sipuli sekoituksen päälle kaadetaan vettä. Ohje sanoo noin 1,5 litraa, mutta neuvon kaatamaan sitä joukkoon vain sen verran, että bataatit ja sipulit peittyvät ja saavat keittyä rauhassa. Kiehuvan sopan sekaan heitetään kasvisliemikuutiot.

Ja mausteet edellisen sörsselin kaveriksi. Sen mukaan mitä tekee mieli. Tässä tapauksessa timjami, grillausmauste, valkopippuri ja aromisuola toimivat hyvin. Saatoin hieman oreganoa lipsauttaa myös sekaan.

Valkoviinin voi kaivella kaapista odottamaan, jos sitä käyttää. Viini toi kyllä hieman omituisen sivumaun keittoon enkä itse taida sitä seuraavalla kerralla läträtä sopan sekaan. Voi johtua kyllä tuosta ainoasta kuraisesta valkoviinistäkin jota löytyi kaapista. Kun kasvikset ovat kiehuneet kattilaksi pehmyiksi, voi ne soseuttaa soseuttimella. Viimeksi ulkoilutin soseutinta kaapista viime elokuussa, kun tein avokado-katkarapupastaa.

Olin positiivisesti yllättynyt, miten kepeästi kasvismöykyt muussaantuivat ihanan tasaiseksi keitoksi. Surauksessa vaan. Pitää ehkä tehdä keittoa toistekin! Lisäsin soseutuksen jälkeen vielä ruokakermat, desin valkoviiniä, creme bonjouria maun mukaan sekä kiehautin koko sopan toistamiseen.

Olihan se hyvää. Miehekkeen mielestä hieman liian makeaa, mutta omasta mielestäni viiniä lukuunottamatta vallan pätevä resepti. Saattaisin hieman käyttää vähemmän vettä keittoa tehdessäni, jotta keiton koostumus olisi vieläkin "samettisempi." Tällä kertaa se oli aika juoksevaa. 

Onneksi keitto kelpasi, saamme siitä nauttia nimittäin hieman useamminkin. Viimeisessä kuvassa oikealla puolella näkyvät kuusi (!) isoa rasiaa, jotka tulivat keittoa täyteen. Hmm, tiedänpä ainakin mitä huomenna töissä on lounaalla evääksi. Rasioita täytellessä tuntui, ettei keitto ikinä lopu kattilasta.

Rastat, rockit & ruoka

Pääsin viikonloppuna testaamaan uusia rastoja ja niiden sopivuutta. 15 rastaa vähän löyhemmin letitettynä mahtui tuohon minun hiirenhäntään kiinni ja aikaa väkerrykseen meni 30 minuuttia. Mielummin sitä tätä letittelee, kuin koko päätä. Rastojen paikoilleen väkerryssessiot ovat aikoinaan olleet sellaisia kolmen tunnin projekteja.

Rastojen värit ovat kyllä ihanan keväiset. Tosiaan pitkän pinnan vuoksi ja osaksi myös kuntokuukaudenkin, irroittelin baari-illan päätteksi rastat päästäni. En tykkää harrastaa liikuntaa rastat päässä, sillä tukan pesu liikunnan jälkeen on mielestäni jokaisen hikoilevan kuntoilijan vastuu. Rastojen peseminen on raivostuttavaa, joten näin pääsee yksinkertaisesti helpommalla. Päänahan likaantuessa muutenkin herkästi, en pidä käyttää rastoja yli 2-3 päivää päässäni kerralla.

Pääsin eilen ulkoiluttamaan New Rockeja ensimmäistä kertaa. Ylenpalttinen hehkutus ja fiilistely kuuluivat tähän hurjaan tien toisesta päästä toiseen päähän matkalle. Päätin kokeilla kenkiä ensin vähän lyhyemmällä matkalla. Uusista kengistä rakkojen saaminen ei ole lempipuuhaani. Matka tien toisessa päässä olleisiin illanistujaisiin taittui uudet kengät jalassa hienosti. 

Illanistujaisista johtuen alla olevat kaksi kuvaa ovat täyttä valhetta ruokavaliostani! No eivät onneksi aivan, mutta vähän. Kuka nyt kuvaa itseään mässäämässä juusto- tai daimkakkua. Tai kermaista pekoni-porokiusausta lakkiaisjuhlissa. Nom nom <3 Mutta tosiaan, näitä kahta juhlapäivää lukuunottamatta olen jaksanut aika hyvin kytätä noita ruokailuja.

Mie en tosiaan kuulu niihin ihmisiin, jotka syövät vähän laihtuakseen ja nillittävät koko ajan että on nälkä ja mitään ei voi syödä. Kaikkea voi syödä ja pitääkin. Mielellään vielä monipuolisesti ja vaihtelua hakien. En käynnisty ollenkaan pienellä aamupalalla, varsinkaan tunnin tyhjällä vatsalla suoritetun aamulenkin jälkeen.

Lounaissa en ole kyllä kovasti käyttänyt mielikuvista, vaan olen vetänyt töissä 250 gramman tölkin maitorahkaa ja oheisena joko tölkillisen ananasta, banaanin palasia tai persikan palasia. Sekä 2-3 omenaa. Kerran viikossa speciaalina kaupan valmista kanaceasar-salaattia.

Ehkä tämä tästä. Syömisiäni enemmän olen huolissani liikunnan harrastamisesta. Nytkin siihen pitää varastaa aikaa aamuista. Voin sanoa, että tänään 06.14 astuessani ulos alaovesta oli hiljaista. Myös minä olin hyvin hiljainen, sillä olisi nukuttanut. Parempi kuitenkin näin. Loppu päivän voi miettiä, että päivän liikunnat on jo hoidettu pois alta. Varsinkin, kun tänään on sellainen päivä että pitää mennä töistä töihin ja olla vasta myöhään illalla kotona.

New Rock Boots

Elämäni ensimmäiset New Rock kengät ovat kotiutuneet viime viikolla. Kesän helteille näitä ei luonnollisestikaan ole suunniteltu, mutta satuin löytämään Goottikirppiksen kautta sekä ulkonäöltään että hinnaltaan sopivat kengät ja pakkohan ne oli kotiuttaa.

Mies naureskeli vieressä, kun seremoniallisesti avasin paketin hitaasti ja nautiskellen hetkestä. Olen haaveillut kengistä noin kuutisen vuotta ja nyt ensimmäistä kertaa löysin budjettiini sopivat. Monta kertaa Oulun Kenkämeklarissa sekä Leatherheaveneissa ympäri Suomen on hypistelty näitä kenkiä miettien, että joku päivä vielä pystyn kyseiset kengät itselleni hankkimaan.

Silloin kun Huuto.net on tarjonnut kyseisiä popoja hieman edullisempaan hintaan, on joko koko tai ulkonäkö ollut harmillisen väärä. Nyt kuitenkin kävi todella hyvä tuuri ja syksyn kenkämuoti on lyöty lukkoon.

Pitkä odotus palkitaan. Olin yllättynyt kenkien hyvästä kunnosta ja ne olivat vielä prikulleen sopivat jalkaani. Syksyä sitten odotellessa, tai takatalvea. Aamulenkillä käydessä ulkona oli kyllä kylmä, noin 10 astetta, mutta ei aivan näin kylmä että lähtisi New Rockeissa ulos. Nyt saattaisi olla se ensimmäinen päivä, kun avaan vihdoin ja viimein tämän laatikon viime elokuulta ja vedän uudet converset jalkaan kesän kunniaksi ja vanhat lähtevät kulkemaan.

Ps. Eikö kukaan todella tiedä tästä Lukija-gadgetin määrittelyvirheestä mitään? Puhuin siitä edellisessä postauksessani eikä kukaan kompannut ongelmaa tai ollut löytänyt siihen mitään ratkaisua, vaikka pienen googlettelun jälkeen se ilmeisesti se vaivaa useitakin blogeja tällä hetkellä.