Go to hell and Black Craft

Jahas, se on taas perjantai. Viuuuuh ja viikonloppu on kohta tässä. Viikko on ollut summa summarum t-paitaisa, kuten alla olevista kuvista voi päätellä.

Ostin goottikirppikseltä Scarecrown bändipaidan, lähinnä selkäpuolella olevan painatuksen vuoksi. Go to hell toivottava pyhimys sulatti sydämeni ja jo valmiiksi leikeltu paita eksyi postissa luokseni. Leikkelin vielä vähän enemmän kaulusta laajemmaksi ja heitin paidan päälle nurinkurin. Sitähän ei kukaan huomaa!

Kävimme keskiviikkona Comicossa syömässä, eli melkein heti pyörsin lupaukseni syödä kunnolla. Mutta onneksi tiukka BodyPump-tunti sekä lenkkeily ovat varmasti kuluttaneet tuon syömäilyn jo pois. Sekä, ilahduttaakseni itseäni, heitin käyttämästä pitkiä kalsareita farkkujen alla. Itsehuijauksen abc:llä olo on heti jo paljon väljempi ;D

Tilasin myös työkaverin kanssa Black Craft:iltä kaksi paitaa. Toisen Motionless In Whiten grumpy cat-version sekä "Hail satan and drink coffee" -paidan. Nyt on sitten uusia t-paitoja kevääseen ja kesään. 

"Burned At Both Ends"

Viikot vaan hurisee ohitse. Olen syönyt joka aamu viikon ajan puuroa päärynällä, kanelilla ja hunajalla sekä kaksi kuppia kahvia. Aamusyömisistä karsiminen ja lounaan tuhdittaminen on näköjään auttanut hieman tuohon iltasyönnin kontrollointiin, sillä paino on tippunut takaisin 64,8 kiloon, jossa käytiin viimeksi helmikuussa. En tajua edes miten aika on mennyt niin nopsasti. No, nyt on kuitenkin takarajaksi 60 kilolle asetettu 1.6. Piste. Ei poikkeuksia, ei löysäilyjä eikä selityksiä.

Kävimme kaverin kanssa myös juoksemassa viime viikolla. Emme kokeilleet oppimaani juoksutyyliä vaan hänen kaverinsa juoksukoulusta saamaa ohjetta. Sen mukaan pitää aloittaa juokseminen niin hitaasti kuin vain mahdollista ja juoksutöpötellä hengästymättä. Se näyttää todella tyhmältä, mutta pistää paikat kyllä kärsimään. Juostiin matkasta varmaan puolet ja en ole koskaan eläissäni ollut urheilullisesti itsestäni näin ylpeä.

Lauantaina kävin katsomassa ja kuvaamassa Ale ry:n hardcore-illan, jossa soittivat Tiistain Kyynel, Suohauta ja Terveet Kädet. Tuli vähän vauhtia muuten suhteelliseen hiljaiseen viikkoon. Olihan tuo energistä. Mukava nähdä, että 80-luvulla aloittanut bändi ei ole laittanut soitinvehkeitä kaappiin ja jaksavat vetää hyvällä energialla.

Terveet Kädet. Jossain tuolla puhelimen kameralaadun alla.

MOTIONLESS IN WHITE - Burned At Both Ends

Musiikkikatsaus

Päivittynyt Spotify päätti, ettei tue nykyisen Macin 10.5.8 versiota (ja vissiin siitä vanhempaa), joten olen ollut radioiden ja youtuben armoilla. En pysty kuuntelemaan RadioRockia, sillä en syty Iron Maidenista, AC/DC:stä enkä hirveästi Metallicastakaan. Ja se kanava on niin rock, ettei yhtään enempää rockimpi voi ollakaan. Senkin voi näköjään vetää överiksi. 

YleX:ällä ne höpöttää koko ajan ihan todella kakkoslaatusia juttuja. Iskelmä Rovaniemi syö aivot sisältäpäin pitkällä juoksulla. Novalle en voi enää palata, sillä kuuntelin sitä 8-11 vuotiaana todella paljon ja tehdessäni radiokanavalle comebackin, huomasin, ettei soittolista ole vaihtunut yli kymmeneen vuoteen. Sekä minua pelottaa se, että osaan kaikkien kappaleiden lyriikat ulkoa samasta syystä :D 

Mitä mie sitten kuuntelen? Kaikista vähiten ärsyttävää vaihtoehtoa, joka on Suomi Pop. Eniten musiikkia muistuttavaa musiikkia sekä vähiten aivan turhanpäivästä jutustelua. Ja kun alkaa soimaan Pelle Miljoona, J. Karjalainen, Egotrippi tai muu hirveä renkutus, niin suljen radion siksi aikaa ja soitatutan jotain youtuben puolelta. Alla muutama tämän hetken soitetuimpia:

AVATAR - Smells Like a Freakshow

*

RALF GYLLENHAMMAR (Mustasch) - Bed On Fire

*

COMBICHRIST - Throat Full Of Glass

*

COHEED AND CAMBRIA - Dark Side Of Me

*

SYDÄN, SYDÄN - Keskusta

*

RUGER HAUER - Täällä

*

BLACK LIGHT DISCIPLINE - Serene

*

CLUTCH - The Regulator

*

MOTIONLESS IN WHITE - Creatures

*

Musiikkikriisin keskellä huomasin, että edellisestä omasta cd-levyhankinnasta on aikaa jo tovi ja olen todella huono kuuntelemaan yhden kokonaisen levyn kerrallaan samalta yhtyeeltä. Levottomalle ihmiselle pitäisi olla hieman vaihtelua kappaleissa. Mies on ostanut kyllä oman musiikkimakunsa mukaisia levyjä, joten levyhylly huutaa monimuotoisuudellaan.

Kuvakatsaus

Kevät ei ole näyttänyt hirveän houkuttelevalta, mutta ainakin lumet ovat katoamassa. Harmaata, loskaa, kuraa ja pieniä kiviä, siitä on kesän tulo tehty. Tykkään vielä tästä ajasta, kun ilma on ampiaisvapaa ja päivät eivät ole liian kuumia. Liikkeellä ei tarvitse tuulettaa koko ajan ja mahtuu ajattelemaan.

Vaatetukseen panostaminen on jäänyt sen varjoon, että tällä hetkellä mahdun mukavasti vain murto-osaan vaatekaapin vaatteista. Olen sitten tyrkkinyt pakkelia naamaan senkin edestä. Kokeillut eri vaihtoehtoja, innostunut ja tyrmännyt niitä. Miettinyt uusia lävistyksiä, mahdollisia muokkauksia ja paranteluja. Toinenkin microdermali alkaa keikkua vinossa uhkaavannäköisesti. On vain ajan kysymys milloin jalkalaatta alkaa nousta esille ja koko koru pullauttaa itsensä ulos. Lyhyt ilo, mutta olivathan ne kauniit. 

Ja lakkaillut kynsiä kevätväreihin, kun ne eivät ulkona vielä oikein loista.

Sekä syönyt terveellistä ruokaa, koska olisi mukava mahtua loppuihinkin vaatekaapin vaatteisiin sen kummallisemmin änkeämättä. 

Instagram tuottaa minulle päänvaivaa. Saatan julkaista siellä kuvan, katsoa sitä hetken, sitten tyrmätä ja poistaa sen. Puhelimen kamera on surkealaatuinen ja tuntuu typerältä kuvailla asioita rakeisiksi. Sen lisäksi puhelimeni instagram-sovelluksen kuvanmuokkaus ei toimi halutulla tavalla ja kaikki kuvat ovat hipsterinhaaleita. Tykkään itse kontrastisuudesta, väreistä ja wow-elementeistä. 

Pikareissu Oulussa

Kävin viikonloppuna yhden yön pikareissun Oulussa. Olen joskus aikaisemminkin maininnut pienestä kammosta tuulivoimaloita kohtaan. Niitä on ottanut ja noussut Rovaniemi - Oulu välille nyt kuin sieniä sateella. Jännää matkustaa autossa ja katsella noita äänettömiä isoja valkoisia ihmisen rakentamia monumentteja, jotka kaikessa hiljaisuudessaan pyörittävät meille sähköä.

Pysähdyimme mennessä Merihelmissä kaffella. Joku naisparka melkein taittoi niskansa tuijottaessaan naamavärkkiäni ostaessani kahvia tiskiltä. Naisparka, mutta hyvä että hänenkin elämässään oli nyt joku jännityksen hetki. Itseäni ei tuijottaminen hirveästi haittaa, kävi vain heti mielessä, etten kai ollut aamulla lettiä ajellessa vetänyt mitään suuresti vuotavaa verivekkiä takaraivoon :D Pikainen peilitarkistus ja totesin, että pää näytti omiin silmiin ihan normaalilta. 

Oulussa kävin hyvän ystäväni luona porkkanakakkukahvilla sekä ensimmäistä kertaa katsomassa hänen asuntoaan siellä.

Tullessa takaisin päin pysähdyimme syömään vietnamilaisessa ravintolassa.

Yritän selvästi terapoida itseäni tottumaan noihin tuulivoimaloihin kuvaamalla niistä materiaalia mahdollisimman paljon. Putoamispainajaisistakin selvittiin benji-hypyllä, niin ehkä tämäkin tästä.

Viikonloppu tuntui reissun takia hujantaneen niin nopeasti, että maanantai tuli vastaan aika puskista. Nyt puksutetaan taas työviikkoa. Syksyisestä kuraloskapaska-säästä huolimatta kevät näyttää olevan tulossa. Jee, kohta saa kaivaa pyörän esille! Ja olokin alkaa levon ansiosta helpottua keuhkoputkitulehduspelkojen varjosta.

Not Obsessive, Just Collecting

Kuten on jostain aikaisemmistakin postauksista voinut huomata, allekirjoitan kaikki kynsien lakkaukseni Dependin kynsilakkamerkin alle. Tämä ei ole sponsoroitu postaus, olen vain täysin rakastunut peittäviin pigmentteihin sekä herkullisiin väriyhdistelmiin. Järjestin lakkoja kaappiin ja päätin laskea sekä kuvata kynsilakat samalla.

27 eri väriä sekä viittä erilaista cracked-lakkaa kuuluu kokoelmiin. Muutamia lempivärejä, sinistä ja violetteja on tuplakappaleet kaapissa odottamassa. Sävyt vaihtuvat ja niitä tulee lisää, joten jos suosikki löytyy niin sitä täytyy sitten ostaa kaksin kappalein. Uusimpia kevätvärejä, vaaleaa vihreää ja vaaleaa violettia kävin ostamassa shoppailuhimojen tyydyttämiseksi. Lakkoja tulee osteltua silloin, kun ei ole varaa ostaa mitään isompaa ja haluaa piristää itseään jollain uudella hankinnalla. Cubuksesta näitä herkkuvärejä saa edulliseen 2,5€/kpl tai 3,90€/2 kpltta.

Pari päivää vanhaa tummansinistä lakkaa elvytettynä mintunvihreällä crackedillä on tällä hetkellä kynsien iloksi.

Sairastelun jälkeen paino on alkanut taas pudota. Tosin aika tiukalla ruokavaliolla, sillä liikuntaa ei voi harrastaa vieläkään. Keuhkoputki tuntuu kipeältä pitkiä matkoja kävellessä ja röörit ovat alkaneet aueta vasta eilisen illan ja tämän aamun aikana tujumman nenäsumutteen avulla.

Maanantai.

Haaveilen nopeasta yhden päivän reissusta toiselle paikkakunnalle viikonlopuksi. Jos asiakasvarauksia ei ole, niin lähden käymään mamman kanssa tädin perheen luona pyörähtämässä. Tekisi varmaan ihan hyvää välillä poistua kotipaikkakunnaltakin hetkeksi :D

Uusi objektiivi ja Instagram

Koska köyhällä ei ole varaa ostaa uusia kuvausvehkeitä, voi luottaa siihen, että työkaveri ainakin ostaa kamera-aiheista sälää lahjaksi huvin vuoksi. Ne, jotka kerkesivät jo loukkaantua, että perkeleen porvari, turmelee objektiivin kinuskipullalla niin valaistaan sen verran, että kyseessä on muki eikä oikea kuvausvempele.

Nerokasta! Voin leikkiä suurta valokuvaajaa juodessani Finrexiä kinuskipullan kanssa töissä. Kiitos Erika!

Ja jotta saadaan ylettömät jo valmiit hipsteripisteet vielä taivaisiin.. 

Tuli myös rantauduttua Instagramiin sunnuntaina, kuvaa klikkaamalla pääsee perille. Olenhan mie yksinäni siellä "bloggaillut" jo melkein vuoden, mutta päätin nyt julkaista tuon profiilin ja vähän läiskiä itseäni naamalle sen ylläpitämisen kanssa. Siellä tulee varmaan olemaan aika yleisiä, inspiroivia sekä työläheisiä kuvia sekaisin. 

Lisäsin Instagram-painikkeen myös tuonne oikealle sivulle Links-kohdan alle, että sieltäkin pääsee  perille, jos haluaa kurkkia onko mitään tapahtunut eikä käytä Instagramia tai jaksa seurata sitä aktiivisesti. Vavise sosiaalinen media, sitä varmaan kuuluu kohta jokaikiseen pikkujuttuun missä voi vain olla ja elämä leviää interwebsiin kuin jokisen eväät.

Näyttelyn avajaiset ja Oleanna näytelmä

Kävimme tiistaina Veli-Matti Varjon näyttelyn avajaisissa Arktikumissa. Katsoimme tyvärten kanssa upeasti valmistetut lasityöt läpi ja kuuntelimme musiikkiesitykset. Mies ja kitara esityksen kaksi kuvaa löytyvät tuolta valokuvausblogin puolelta.

Näyttelynavajaisseurana Erika ja Johanna.

Taiteilija itse. Täältä löytyy hänen ylläpitämänsä Varjo Gallerian nettisivut.

Arktikum on kyllä kaunis rakennus, kun sinne eksyy oikealla hetkellä. Pari kuvaa vuodelta 2011 Arktikumin julkisivusta löytyy myös täältä. 

Kulttuurikevät on aloitettu, sillä tiistain näyttelynavajaisten lisäksi kävin katsomassa Lapin ylioppilasteatterin Oleanna näytelmän ensi-illan perjantaina. (Facebook event täällä.) Esityksiä on jäljellä vielä rutkasti, jos joku rovaniemeläinen sattuu tätä selailemaan. Oli katsomisen arvoinen näytelmä, vaikka alku lähtikin hieman konstikkaasti liikkeelle. Juoni ja käänteet keräsivät tuulta siipiensä alle puolen välin jälkeen, kun tarina alkoi nopeasti eskaloitua. Näytelmä jätti miettimään valtaa, syytöksiä sekä oikean ja väärän häilyviä rajoja.

(© Pasi Hakkio. Kuva täältä.)

Hymyilyttää kovasti, kun joku on eksynyt blogiin ja käynyt klikkailemassa noita "En jaksanut lukea"-merkintöjä postauksiin. Yritys on ilmeisesti ollut kova, mutta eihän sitä aina jaksa :D Hyvähän se on ilmaista jos on ollut ihan kuollettavan tylsää. Osa on sentään jaksanut kuvat käydä selailemassa ilokseen. Sori, meitsin elämä ei ole mitään high class glamouria, suuria tunteita ja kalliita shoppailuja. Varsinkaan tässä kuussa, kun kuukauden rahamenot ovat suurennuslasin alla. Yritän budjetoida mihin rahaa menee ja teenkö turhia hankintoja sekä mistä voisin luopua.

En ole harmikseni saanut aloitettua vielä juoksuhaastetta, sillä nenä on vieläkin aivan tukossa, kurkku karhea ja flunssa hiertää aikalailla. Toivottavasti sitten ensi viikon puolella.

Häälook

Pääsiäisen lepoilusta löytyi aktiviteettiakin, lauantaina iltaohjelmistossa oli häät. Ei omat, vaan tuttavapariskunnan! Ja hääthän meinaavat lupaa pynttäytyä vähän paremmin. Työnsin siis vuotavan nenän taka-alalle ja koristauduin iltaa varten.

Olen saanut kaulassa olevat helmet joululahjaksi muistaakseni toissa jouluna tai sitä aiemmin ja ne eivät ole tätä ennen päässeet ulkoilutukseen. Tämän verran virallinen tapahtuma antoi kuitenkin myötä suhteellisen näyttävälle kaulakorulle, jota en oikein muuten osaa pitää.

Olisin niin mielelläni ostanut jonkun uuden mekon, mutta rahan huvetessa jonnekin muualle on priorisoitava. Olisi mukava omistaa yksi pikkumusta, jota voisi yhdistellä erinäköisiin asusteisiin, mutta kaapissa ei ole sellaista tällä hetkellä.

Voi tuota yksinäistä microdermalia.

Mietin vielä lähtiessä mustaa asuvalintaa, mutta kun tapasimme taksiseurueemme ennen häihin lähtöä (kaikki mustissa), tajusin että eipä vissiin hätää ole. Naimisiin menevä pariskuntakin on rock-henkistä. Juhlapaikalle saapuessa oli ilo huomata, että suurimmalla osalla häävieraista oli eksynyt mustaa vaatetta päälle. No, pakko kyllä sanoa, että nyt ei olisi ollut mitään muuta väriä päälle laittaakaan :D 

Vihkiminen oli kaunis, ruoka oli hyvää, kaason puhe koskettava, sulhasen esittämä kappale morsiolle liikuttava ja yleisilme illasta oikein mukava.