Wine is cheaper than therapy

Ja niin se perjantai sitten auvoisesti kului kahden hienon ystävän, punaviinin ja juustojen kanssa. Viini todellakin on halvempaa kuin terapia, mutta seura oli niin loistavaa, että tällä aivopuhdistuksella mennään pitkälle kevääseen.

Illan ensimmäinen ja viimeinen pettymys oli kyllä Kinderin suklaamunat, jotka Kreivitär toi onneksemme. Hurraa suklaasta, nyt on kuitenkin kyse munan sisällöstä! Miten surkeiksi ovat menneet suklaamunien yllätykset. Taso laskenut yhtä tasaiseen kuin television lastenohjelmissa. Aivan ala-arvoisia väköstyksiä; tarroja, kauhuissaan katsojaa tuijottava pupu ja joku piirtoalusta. Mihin ovat kadonneet pitkään kasattavat jännittävät väköstykset, joista ei tiennyt mikä kasa muovia lopulta on ennen kuin sen saa valmiiksi? Kai nykyajan lapsille ei saa asettaa liian korkeita tavoitteita, ettei Marko-Petteri pety, kun ei osaakaan koota itse pikkuautoa. 

Naureskelin itsekseni illan punaviinivalinnalle. Koska kaikki kauhukuvat olivat jo täytetty niin päädyin viiniosastolla Hannibaliin. Ihan vain, koska se menee tosi kiltisti alas eikä aiheuta pettymyksiä. Nauratti vain, kun Kreivittären viinissä kehuttiin, miten viiniä kannattaa nauttia ystävien kanssa vastuullisesti ja Ayan viinissä taas kehotettiin nauttimaan viini romanttisissa merkeissä. Minun Hannibalissa taas luki, että: "Hyvää juuri nyt juotavaksi."

Käytän alkoholia muutenkin sen verran harvakseltaan, että harvoin innostun uusiin innovatiivisiin kokeiluihin viiniosasolla. Normaalisti lauantaitkin menevät työn parissa, niin sitä tykkää pitää illan rauhallisena, jotta voi nauttia viikon ainoasta vapaasta, sunnuntaista, täysillä kaikissa ruumiin ja sielun voimissa. 

Sovimme ostavamme iltaa varten kolmea erilaista juustoa, keksilaatikon ja viinirypäleitä. Visiin jokainen meistä oli päästellyt vähän höyryjä kaupassa, sillä juustoja oli kyllä viittä erilaista, tuc-keksejä, kaksi pakettia viinirypäleitä, hunajamelonia sekä vege chipsejä. Vege chipsit oli minun joku hairahdus kokeilla jotain uutta. En ole ikinä syönyt mitään noin pahvista ja kauheaa. Kuivattuja punajuuria, palsternakkoja ja mitä lie. Onneksi tästä heltyi kuitenkin muutama keskustelu iltaan. "Ihan kuin söisi kuivahtanutta punajuurta - sehän on!" ja "Palsternakka on vähän sellainen kalpean peniksen näköinen."

Hyvää punaviiniä, mutta mie näytän väsyneeltä! Viikko oli pitkä ja raskaan tuntuinen ja lauantaille otettu vapaa tuli enemmän kuin tarpeeseen.

Räjäytettiin tarjoilupöytä ja käytiin vähän baarissakin pyörähtämässä, mutta sehän aina keskusteluntäyteisen illan jälkeen päättyy miten päättyy. Teki psyykkeelle kyllä hyvää lätistä ulos kaikki päässä liikkuneet asiat.

Ja lauantaina pieni punaviinisärkykään ei haitannut, kun aamiainen näytti tältä! Jämäkeksit, juustot ja viinirypäleet c-vitamiinin kanssa sohvapöydälle ja sohvalle makaan. Oli luksuksen tuntua.

Rytmihäiriö - Paluu raittiusleiriltä

Lauantai-ilta meni sitten Ale ry:n Jalometalli bändiskabaa kuunnellessa ja kuvaillessa. Jokainen bändi veti tiiviin 15 minuutin setin, niin ei kerennyt hätäisinkään kyllästyä. Nistikko voitti kilpailun ja pääsee soittelemaan Jalometalliin ensi elokuussa. Keikka olikin kyllä energinen, olen kuvannut bändiä soittamassa aiemminkin. Nistikon bandcamp-sivu löytyy täältä. Kannattaa tutustua, jos ei jo tiiä! Livenä parempi kuin levyltä, mutta toimii myös näin.