Olen pyöritellyt päässäni kysymystä siitä, kuka minä olen? Minkälaisiin asioihin, raameihin, mielenkiinnonkohteisiin ja ideologioihin jaottelen itseni. Millaisena näen itseni ja millaisena muut minut näkevät. Millainen ihminen haluaisin olla? Psst. Postaus on höystetty ajankohtaisilla sekä vanhoilla webkamerakuvilla, sori. Ja jos liika teksti hirvittää, niin just nyt on sopiva aika painaa tuota raksia, josta saa välilehden kiinni.
Ulkonäkö kohtaa musiikin ja lokerointi
En ole gootti, vaikka pukeudun kyllä ainoastaan mustaan. Useimmiten t-paitoihin ja farkkuihin, joskus mielenhäiriöissä myös siistimpiin vaatteisiin. En kuitenkaan lähtökohtaisesti pidä goottimusiikista. Kuuntelen ebm:ää, mutta en käy reiveissä. Tykkään tukastani, mutta en silti ole punkkari, vaikka punkkiakin kuuntelen ja siitä pidän. Pidän esimerkiksi räkäisestä grind coresta, melkein kaikenlaisesta hevistä, black metallista, nu-metallista, kevyestä suomalaisesta ja hyväbiittisestä räpistä. Vihaan vain yhtyeitä joiden laulajan äänestä en pidä, tai jos musiikki on mielestäni väärällä tavalla löysää eikä iske millään tunnetasolla. En tuppaa tykkäämään kategorisoinneista, mutta jos joku kysyy, että kuka tai mikä olen, niin vastaan siihen yleensä etunimeni.
Miksi mustaa?
Miksi ei? Miksi violettia, vihreää tai pinkkiä? Olen pukeutunut mustaan väriin todella pitkään (noin 10 vuotta), enkä tunne muita värejä omakseni. Harmaata ja tummansinistä olen joskus kokeillut, mutta koska kärsin vakavasta liikahikoiluongelmasta, eivät muun sävyiset värit ole hirveän edustavia värivalintoja vaatteisiin. Tykkään mustasta väristä, mustista vaatteista, niiden graafisuudesta ja yhdistelymahdollisuuksista.
Liikahikoilu
Määrittää tai on ainakin määrittänyt minua pitkälle siinä raamituksessa, joka olen omissa silmissäni ihmisenä. En ikinä uskonut pystyväni toimimaan asiakaspalveluammatissa, saati ammatissa jossa pidetään kumihanskoja toistuvasti. Iontoforeesilaitteen (klik info täältä) kanssa pystyn elämään suhteellisen normaalia elämää, mutta minulla on melkein aina vaihtopaita laukussani mukana. Kuitenkaan lyhyet hoitojaksot eivät auta, joten olen hankkinut laitteen kotikäyttöön sen sijaan, että lainaisin sitä koko ajan sairaalasta. Käytän laitetta 3-4 kertaa viikossa noin 15min per jalat, kädet ja kainalot. Valmisteluineen ja vaihtoineen se tekee 3-4 tuntia viikossa. Se on kuin olisi joku intensiivinen harrastus. Laittaisin vain tuntini mielummin johonkin muuhun kuin kädet altaassa istumiseen, mutta nou kän duu. Kauhein asia, mitä hikoilustaan epävarmalle ihmiselle voi sanoa, on kätellessä: "Ohhoh, onpa sinulla hikiset kädet!" Jes, kiitti hei, en itse tiennytkään! Ja jos joku nyt kommentoi, että: "Heii mäki hikoilen ihan tosi paljon liikkuessa, kokeile antiperspiranttia", niin tuun ja väännän kommentoijan sormet solmuun! :D Vaiva on neurologinen ja hormonaalinen, ei kiinni kunnosta, painosta, jännityksestä yms.
Hyvä/huono ihminen - kompleksi
Haluaisin olla hyvä ihminen, avulias ja kiltti, asiakaspalvelija isolla a-kirjaimella. Helppo lähestyä ja kaikin puolin mallikelpoinen ihmisenä. Välillä olen kaikkea tätä sekä mielestäni varsin hauska ja mukava ihminen. Mutta sitten kun en ole, tunnen siitä ihan hirveää syyllisyyden tunnetta. Haluaisin antaa enemmän, olla se ihminen joka tavataan ja ollaan että "Vitsi, olipa kyllä mukava tyyppi." Se joka pysähtyy, kun joku itkee lohduttomasti ja se joka auttaa jos apua tarvitaan. Kohtele muita kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan, vaikka se löysältä kliseeltä kuulostaakin.
Uskonto
Ei ole. En ole koskaan kuulunut mihinkään uskontokuntaan. Elämänkatsomustiedon opiskelu siivitti kouluaikojani. Lukiossa kävin yhden kurssin uskontoa, jotta sain opintopisteet täyteen. Yritin joskus tutustua luontoon ja siihen liittyviin uskontoihin. Kunnioitan luontoa, mutta en näe sitä jumalallisena. Kunnioitan muiden oikeutta uskoa asioihin, joihin he haluavat uskoa. Käsitykseni moraalista, oikeasta ja väärästä on kuitenkin uskonnottomuudesta huolimatta mielestäni kunnossa. Tiedän millainen on hyvä elämä, kultainen keskitie ja oikeus valita oma elämänsä piirteet itse haluamallaan tavalla, muita ihmisiä vahingoittamatta.
Tatuoinnit ja lävistykset
Ovat mielestäni esteettisesti kauniita. Pidän itsestäni enemmän niiden kanssa kuin ilman. Se on kuin olisi pienitissinen ja haluaisi silikonit. Mie olen vain iso tyhjä kangas ja haluan liian kireänoloisen koristellun sukelluspuvun päälle. Minusta tatuoitu iho on kaunis, kauniimpi kuin tyhjä. Miten eri tavalla ihon näkee, kun se ei ole vain tyhjä, miten sen tekstuuri erottuu ja miten iho kerää katseita. Se taas on minun oma tapani nähdä, enkä tuputa näkemyksiäni kenellekään muulle. Jokaisella on oikeus valita oman kehonsa käyttötarkoitukset sekä nauttia erilaisista kauneuden aspekteista. En puolustele ulkonäköäni ja ymmärrän sen, ettei joku pidä siitä miltä näytän, joku toinen voi taas tykätä.
Harrastukset / työt
Harrastuksina valokuvaaminen, bloggaaminen ja liikunta. Tykkään myös hirveästi lukea ja paljon, mutta olen laiskistunut kirjan käteen ottamisessa aika paljon viime vuosina. Töitä teen henkilökohtaisena avustajana ja lävistäjänä. Ne määrittelevät minua ehkä enemmän kuin harrastukseni. Tykkään tehdä ylipäätänsä töitä, ne pitävät minut järjestyksessä ja aikataulut kohillaan. Joku voisi sanoa työnarkomaaniksi, mutta minusta se on hieman kiroilemista. Sana kalahtaa jotenkin ikävästi, kuin olisi väärin pitää työnteosta. Tykkään tehdä henkilökohtaisen avustajan hommia, auttaminen tuntuu palkitsevalta. Työ tekee minut hyödylliseksi, itselleni, muille ja yhteiskunnalle. Ja hyödyllisyys tekee minut onnelliseksi.
Kulttuuri
Minut on kasvatettu museon, näyttelynavajaisten, teatterin, musiikin, yliopiston ja hyvin erilaisten ihmisten keskellä. Olen kahden pienen kaupungin kasvatti, en ole koskaan asunut isoissa kaupungeissa, enkä koe viihtyväni niissä aivan yhtä hyvin kuin pienemmissä. Arvostan kulttuurien monimuotoisuutta, eri taidelajeja sekä teatteria äärettömästi. Rakastan pienikaupunkisuudestani huolimatta vierailla suurissa kaupungeissa, mutta viihdyn pitkään myös hiljaisuudessa sekä rauhallisuudessa.
Kuka siis olen?
Se pitää selvittää, mutta vastaus siihen ei valitettavasti löydy eikä aukea näistä blogipostauksista. Pidän näitä postauksia keveänä ajanviettotapana, joissa saan esitellä ottamiani kuvia sekä elämäntyyliäni sellaisena kuin se siloteltuna ulospäin vaikuttaa. Sillä bloggaaminen on minulle harrastus, kirjoittaminen ajanviete ja valokuvaus intohimo.
Ulkonäkö kohtaa musiikin ja lokerointi
En ole gootti, vaikka pukeudun kyllä ainoastaan mustaan. Useimmiten t-paitoihin ja farkkuihin, joskus mielenhäiriöissä myös siistimpiin vaatteisiin. En kuitenkaan lähtökohtaisesti pidä goottimusiikista. Kuuntelen ebm:ää, mutta en käy reiveissä. Tykkään tukastani, mutta en silti ole punkkari, vaikka punkkiakin kuuntelen ja siitä pidän. Pidän esimerkiksi räkäisestä grind coresta, melkein kaikenlaisesta hevistä, black metallista, nu-metallista, kevyestä suomalaisesta ja hyväbiittisestä räpistä. Vihaan vain yhtyeitä joiden laulajan äänestä en pidä, tai jos musiikki on mielestäni väärällä tavalla löysää eikä iske millään tunnetasolla. En tuppaa tykkäämään kategorisoinneista, mutta jos joku kysyy, että kuka tai mikä olen, niin vastaan siihen yleensä etunimeni.
Miksi mustaa?
Miksi ei? Miksi violettia, vihreää tai pinkkiä? Olen pukeutunut mustaan väriin todella pitkään (noin 10 vuotta), enkä tunne muita värejä omakseni. Harmaata ja tummansinistä olen joskus kokeillut, mutta koska kärsin vakavasta liikahikoiluongelmasta, eivät muun sävyiset värit ole hirveän edustavia värivalintoja vaatteisiin. Tykkään mustasta väristä, mustista vaatteista, niiden graafisuudesta ja yhdistelymahdollisuuksista.
Liikahikoilu
Määrittää tai on ainakin määrittänyt minua pitkälle siinä raamituksessa, joka olen omissa silmissäni ihmisenä. En ikinä uskonut pystyväni toimimaan asiakaspalveluammatissa, saati ammatissa jossa pidetään kumihanskoja toistuvasti. Iontoforeesilaitteen (klik info täältä) kanssa pystyn elämään suhteellisen normaalia elämää, mutta minulla on melkein aina vaihtopaita laukussani mukana. Kuitenkaan lyhyet hoitojaksot eivät auta, joten olen hankkinut laitteen kotikäyttöön sen sijaan, että lainaisin sitä koko ajan sairaalasta. Käytän laitetta 3-4 kertaa viikossa noin 15min per jalat, kädet ja kainalot. Valmisteluineen ja vaihtoineen se tekee 3-4 tuntia viikossa. Se on kuin olisi joku intensiivinen harrastus. Laittaisin vain tuntini mielummin johonkin muuhun kuin kädet altaassa istumiseen, mutta nou kän duu. Kauhein asia, mitä hikoilustaan epävarmalle ihmiselle voi sanoa, on kätellessä: "Ohhoh, onpa sinulla hikiset kädet!" Jes, kiitti hei, en itse tiennytkään! Ja jos joku nyt kommentoi, että: "Heii mäki hikoilen ihan tosi paljon liikkuessa, kokeile antiperspiranttia", niin tuun ja väännän kommentoijan sormet solmuun! :D Vaiva on neurologinen ja hormonaalinen, ei kiinni kunnosta, painosta, jännityksestä yms.
Hyvä/huono ihminen - kompleksi
Haluaisin olla hyvä ihminen, avulias ja kiltti, asiakaspalvelija isolla a-kirjaimella. Helppo lähestyä ja kaikin puolin mallikelpoinen ihmisenä. Välillä olen kaikkea tätä sekä mielestäni varsin hauska ja mukava ihminen. Mutta sitten kun en ole, tunnen siitä ihan hirveää syyllisyyden tunnetta. Haluaisin antaa enemmän, olla se ihminen joka tavataan ja ollaan että "Vitsi, olipa kyllä mukava tyyppi." Se joka pysähtyy, kun joku itkee lohduttomasti ja se joka auttaa jos apua tarvitaan. Kohtele muita kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan, vaikka se löysältä kliseeltä kuulostaakin.
Uskonto
Ei ole. En ole koskaan kuulunut mihinkään uskontokuntaan. Elämänkatsomustiedon opiskelu siivitti kouluaikojani. Lukiossa kävin yhden kurssin uskontoa, jotta sain opintopisteet täyteen. Yritin joskus tutustua luontoon ja siihen liittyviin uskontoihin. Kunnioitan luontoa, mutta en näe sitä jumalallisena. Kunnioitan muiden oikeutta uskoa asioihin, joihin he haluavat uskoa. Käsitykseni moraalista, oikeasta ja väärästä on kuitenkin uskonnottomuudesta huolimatta mielestäni kunnossa. Tiedän millainen on hyvä elämä, kultainen keskitie ja oikeus valita oma elämänsä piirteet itse haluamallaan tavalla, muita ihmisiä vahingoittamatta.
Tatuoinnit ja lävistykset
Ovat mielestäni esteettisesti kauniita. Pidän itsestäni enemmän niiden kanssa kuin ilman. Se on kuin olisi pienitissinen ja haluaisi silikonit. Mie olen vain iso tyhjä kangas ja haluan liian kireänoloisen koristellun sukelluspuvun päälle. Minusta tatuoitu iho on kaunis, kauniimpi kuin tyhjä. Miten eri tavalla ihon näkee, kun se ei ole vain tyhjä, miten sen tekstuuri erottuu ja miten iho kerää katseita. Se taas on minun oma tapani nähdä, enkä tuputa näkemyksiäni kenellekään muulle. Jokaisella on oikeus valita oman kehonsa käyttötarkoitukset sekä nauttia erilaisista kauneuden aspekteista. En puolustele ulkonäköäni ja ymmärrän sen, ettei joku pidä siitä miltä näytän, joku toinen voi taas tykätä.
 |
| (Fit 03/2013, alemmassa kuvassa tekstipätkästä syntynyt fb-päivitys) |
Harrastuksina valokuvaaminen, bloggaaminen ja liikunta. Tykkään myös hirveästi lukea ja paljon, mutta olen laiskistunut kirjan käteen ottamisessa aika paljon viime vuosina. Töitä teen henkilökohtaisena avustajana ja lävistäjänä. Ne määrittelevät minua ehkä enemmän kuin harrastukseni. Tykkään tehdä ylipäätänsä töitä, ne pitävät minut järjestyksessä ja aikataulut kohillaan. Joku voisi sanoa työnarkomaaniksi, mutta minusta se on hieman kiroilemista. Sana kalahtaa jotenkin ikävästi, kuin olisi väärin pitää työnteosta. Tykkään tehdä henkilökohtaisen avustajan hommia, auttaminen tuntuu palkitsevalta. Työ tekee minut hyödylliseksi, itselleni, muille ja yhteiskunnalle. Ja hyödyllisyys tekee minut onnelliseksi.
Kulttuuri
Minut on kasvatettu museon, näyttelynavajaisten, teatterin, musiikin, yliopiston ja hyvin erilaisten ihmisten keskellä. Olen kahden pienen kaupungin kasvatti, en ole koskaan asunut isoissa kaupungeissa, enkä koe viihtyväni niissä aivan yhtä hyvin kuin pienemmissä. Arvostan kulttuurien monimuotoisuutta, eri taidelajeja sekä teatteria äärettömästi. Rakastan pienikaupunkisuudestani huolimatta vierailla suurissa kaupungeissa, mutta viihdyn pitkään myös hiljaisuudessa sekä rauhallisuudessa.
Kuka siis olen?
Se pitää selvittää, mutta vastaus siihen ei valitettavasti löydy eikä aukea näistä blogipostauksista. Pidän näitä postauksia keveänä ajanviettotapana, joissa saan esitellä ottamiani kuvia sekä elämäntyyliäni sellaisena kuin se siloteltuna ulospäin vaikuttaa. Sillä bloggaaminen on minulle harrastus, kirjoittaminen ajanviete ja valokuvaus intohimo.
Minä oon miettiny ihan samaa, tyylilliset ja musiikilliset lähtökohdat on aika samat kun sulla näköjään. Moni muukin kuulostaa tutulta. Tähän asti oon päätyny tulokseen, sen yksinkertaisuudessaan että olen vain minä. En selvästi kuulu mihkään lokerointiryhmään mitä jo on valmiiksi, koska minuun kuuluu liikaa asioita eri tyyleistä, musiikkilajeista ja ajatusmaailmoista :D Kaikkiaan olen okei asian kanssa mutta joskus on vaikea tutustua ja saada kavereita kun moni ihmisistä on liian marginaalisia sen suhteen mitä pitää kuunnella ja ketkä ihmiset ja legendat on pakko tuntea läpikotaisin. :S
VastaaPoistaTuo on ihan tosi, samantyyliset ja samoista asioista kiinnostuneet ihmiset vetävät toisiaan puoleensa ja sitten kun on hankala toiselle ihmiselle määrittää itseään, on myös vaikea tutustua uusiin ihmisiin! Suuri osa tuttavista perustuu yhteiseen musiikkimakuun ja ei kun itse olekaan jumalattomasti keikkaillut tai muista jonkun yhtyeen kolmannen albumin seitsemättä biisiä, on sitä vähän hukassa. Onneksi sitä on törmännyt monentyyppisiin erilaisiin ihmisiin elämänsä varrella, niin on voinut poimia ne kypsät hedelmät sieltä elämäänsä mukaan ;D Ihan tyyli- ja musiikkigenreistä poikkeamalla.
Poista