Going green

Muutama viikko takaperin ostettu huppari inspiroi vaihtamaan luomivärit perjantaina kelta-vihreiksi. Paita on niin ylisöpö, että on hankala tuntea itsensä uskottavaksi päälle kaksikymppiseksi naiseksi. Mutta pitää välillä olla vähän söpöyttäkin harmaassa syksyssä. Ja vihreää myös! Yllä olevassa kuvassa näkyy pieni vilaus uutta tatuointia, mutta siitä seuraavassa postauksessa enempi.

Meikistä tuli raikkaan ja leikkisän näköinen eyelinerista ja kajalista huolimatta. Mukavaa vaihtelua perusmeikkeihin, jotka koostuvat valkoisesta, harmaasta tai mustasta luomiväristä. Mietin tuossa yhtenä päivänä, että kulmakarvoille pitäisi tehdä jotain. Näytin asiakkaalle omasta pärstästäni kulmakorun paikkaehdotusta ja kappas, toinen kulmakarvani vain loppui hieman liian lyhyeen. En tiedä oikein mitä sille on tapahtunut. Liian innokasta nyppimistä? Vielä kulmakorut omistaessani halusin, että korut eivät ole itse kulmakarvojen kohdalla ja nypin ne aika lyhkäisiksi. Ilmeisesti toiselle puolelle karvat eivät kasva niin innokkaina takaisin.

Perjantaina illalla kävimme töideni jälkeen etsimässä miehekkeelle syysvaatteita ja löysin itselleni samalla pari kivaa t-paitaa. Mitään ei pitänyt shoppailla, mutta t-paidat eivät olleet hinnalla pilattuja ja ostoskeskuksen Onnen päivien vuoksi kaikista normaalihintaisista tuotteista sai vielä -20% alennuksen.

Tämä Sub Street Wearin paita on Seppälästä ostettu, miesten osaston printtipaidoissa vain on tyyliä. Pienin koko vain rekistä mukaan ja sovitukseen testaamaan onko hyvä. Minulla on kaksi aiempaakin paitaa sieltä hamstrattuna. Where's da party -paita sekä Da Vincin Vitruvian Man - tyylinen luurankopaita. Paidalle jäi hintaa pikkuisen päälle kymppi.

En voinut myöskään vastustaa tätä pikkupoikien osastolla silmiini osunutta luurankopaitaa. Kirkkaan limenvihreä printti on upea! 164/170 koko mukaan vain sovituskoppiin. Paita on täysin samankokoinen kuin puolet naistenpaidoista ja hintaa oli 7,95e eli alennuksen jälkeen hintaa paidalle jäi pikkuisen rapiat kuusi euroa. Uusista vaatteistani maksoin siis yhteensä 16 euroa. Ei ollenkaan paha. Tämä blogin nimi pitäisi muuttaa jo umpipihen päiväkirjaksi :D Aina tarvi olla mitään satasen rytkyjä, että selviää elämässä eteenpäin ja näyttää ihan oklta. Toisaalta, aika hintatietoinen saa ollakin tällaisena opiskelijan ja yksityisyrittäjän risteytyksenä.