Steampunk maatuska, jonka ääriviivat tehtiin viime kuussa, sai itseensä väriä alkuviikosta. Ääriviivojen tekeminen ei tuntunut ollenkaan pahalta ja värityksenkin kyllä kesti ilman isompia ärräpäitä. Lähempänä luuta olevan kohdat taas hieman kirpaisivat, mutta hyvin selvittiin. En innolla odota tuota jalan keskiosan luukohtaa tatuoitavaksi, tuntuu ettei siinä muuta olekaan kuin luu ja ohut nahka päällä.
Tatuointituolissa makoilu on muuten kyllä niin rentouttavaa, tuntuu että koko kroppa ja mieli lepää. Kipu saa sellaisen läsnäolon tunteen aikaiseksi, mitä minulle ei ole aiheuttanut mikään muu kokemus. Ehkä siksi viihdyn piinapenkissä niin hyvin. Joudun keskittymään vain kuluvaan hetkeen ja paikoillani pysymiseen. Näin ollen miljoonat ajatukset eivät risteile päässä edestakaisin vaan lepäävät rauhassa jossain aivojen sopukoissa.
Leidistä tuli suhteellisen värikäs ja maatusta onkin ensimmäinen tatuointini, jossa on jotain muutakin väriä kuin vihreää. Taidan tosin pysytellä tehosteväreissä sekä musta-harmaassa teemassa tästä eteenpäin. Tuntuu paljon enemmän omalta jutulta, mitä vähemmän värejä on kuvassa. Graafiset ja realistiset kuvat ovat eniten mieleeni ja sellaista tulee olemaan jatkossa luvassa. Kuvissa leidin naama vähän punottaa ja nyt päivien myötä punotus on laskenut.
Hirveästi suunnitelmia ja niin vähän rahaa sekä aikaa. Kroppaa nyt kuitenkin on treenattu parempaan kuntoon koko viikon edestä. Tänään on ansaittu lepopäivä niin saa vähän keho palautua. Maanantaina oli combattia, tiistaina uintia, keskiviikkona pilatesta, torstaina kuntonyrkkeilyä ja eilen aivan massiivisen pitkä lenkki. Hyvällä omalla tunnolla voi pitää taukoa, kun aamulla sängystä ylös pääseminen teki vähän tiukkaa. Muistaisi tänään venytellä hyvin ja pitkään niin saisi vähän lihaksia auki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti