Ruokailutottumukset, liikunta ja kehonkuva

Aamupala on päivän tärkein ruoka, sanotaan. Noh, vaikka kuinka vetäisi aamiaisen niin terveellisesti ja hyvin kuin vain voi, niin jostain kumman syystä repsahdukset sattuvat muuhun kellonaikaan. Taas saa vanha ystävä Kalorilaskuri.fi laulaa. Olen iltasyöjä. Kaikki makunystyrät oikein teroittavat aistinsa omaksua makua kello 20 jälkeen. Tekee mieli suolaista ja makeaa, istua vaan ja syödä syömisen ilosta. Usein ei ole edes nälkä. Kalorilaskurin avulla näkee helposti saako illalla syödä enää mitään. 

Nyt huonosta tavasta, iltaruisleivistä sekä kaakaosta pitäisi luopua. Keskittää syömiset lounaaseen ja päivälliseen sekä tehdä illalla jotain, harrastaa liikuntaa. Kävin viime vuonna rasvaprosenttimittauksessa kuntosalilla käynnin aloittamisen ohella. Mittauksen avulla näki myös paljonko kaloreita kulutan normaaliolotilassa päivän aikana. 1300kcal oli tuomio ja se on ihan hiton vähän. Enemmän lihasmassaa on yhtäkuin enemmän kulutettuja kaloreita päivässä. Se selittääkin jotain, lihasmassaa minulla ei kovinkaan paljoa ole, massaa muuten vaan :D

Jos mässäilypäiviä ei lasketa, syön muuten suhteellisen terveellisesti ja normaalisti. Hedelmiä, kasviksia ja marjoja kuluu päivästä riippuen 400-700grammaa. Kyse nyt on siis vaan liikunnasta, ei niinkään ravinnosta jota syön. Pitäisi saada itsensä motivoitua, ylös, ulos ja lenkille. Odotan innolla kuntonyrkkeilykauden alkua, ihmettelen pumppien nimiä, haaveilen akropatiasta ja kuntosalikortista. Johonkin kohtaan vetää kuitenkin lompakko rajan. Kuntonyrkkeily on ilmaista korkeakoulun sporttipassilla (35e/vuosi) kahdesti viikossa, joten siihen ei kuluisi rahaa ollenkaan. Lopuista pitää kuitenkin päättää mitä haluaa tehdä. Kuntosaliharjoittelu olisi hirveän tärkeää ja sitä voisi harrastaa juuri siihen kellonaikaan joka itselle parhaiten sopii. 

Ainahan sitä saa haaveilla. Nyt pitäisi vain piestä itseään. Pitää varmaan taas alkaa tylysti merkkaamaan ylös tänne miten liikkuu, tehdä viikko yhteenvetoja ja soimata itseään jos siihen on tarvetta. Koitan motivoida itseäni sillä, että tatuoinnitkin näyttävät paremmalta kiinteässä kropassa.

Ah, syksy tulee. Ilmat viilenevät ja tuoksuu niin ihanalle. Josko kirpsakat aamuilmat houkuttelisivat lenkille. Tuntuu välillä vain, että liikunnan harrastamiselle pitää tehdä kalenterista oikein raivaamalla tilaa. Olen jotenkin tuudittautunut siihen, että joku päivä vielä tulen olemaan sinut itseni ja kehoni kanssa. Täytyy ehkä myöntää, ettei sellaista tilannetta ehkä koskaan tule. Miltä ikinä näytän ja minkä kokoinen olen, löytyy aina jotain parannettavaa. Pitäisi ajatella vain sitä, miltä tuntuu eikä miltä näyttää. Se on vaikeaa. Vahingossa selailin H&M:n postiluukusta puottamaa katalogia, jonka naiset olivat photoshopin täydellisiä. Eivät siis oikeasti olemassa sellaisenaan kuin kuva sen näyttää. Kuvat kuitenkin piirtyvät takaraivon verkkokalvolle niin nopeasti, ettei sitä kerkeä tajutakaan.

Ps. Nyt loppu masistelut, illaksi corevenyttelytunnille seura varattu ja kymmenen jumppakerran kortti ostolistalla. Jos se tästä lähtis.