Vastasin viime vuoden johonkin kysely-postaukseen, etten ollut kerennyt lukea yhtä kokonaista kirjaa koko viime vuonna. Tiedän, tiedän, hirveää tuhlausta, laiskuutta, ties mitä, mutta oli vain niin kiire. Nyt olen keväällä kerennyt aukaista useammankin kirjan!
Aloitin kevään joululahjaksi saadulla Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja-kirjalla, jonka suora huumori muistutti minulle sen yksinkertaisen syyn, miksi rakastan lukemista niin paljon. Toiset maailmat, mielikuvituksen lento, pystyn niin samaistumaan kirjojen henkilöihin sekä ympäristöihin. Luetut kirjat myös useasti inspiroivat minua kirjoittamaan. Jos löydän jonkun tietyn jo valmiiksi kirjoitetun kirja-maailman, on siellä helppo kuvitella olevansa ja ammentaa runoja sitä kautta.
Kyröä seurasi Peter Franzénin Tumman veden päällä, jonka ahmin jokaista lausetta myöten ennätysajassa. Teksti oli hyvin lennokkaasti kirjoitettu ja tempaisi mukaansa. Tiivistettynä kirja kertoo pienen lapsen kokemuksia arjesta perheväkivallan säleikön lävitse.
Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia on ollut kesken ehkä kolme vuotta. Pokkarin ostaminen tässä tapauksessa oli huono valinta. Paljon pientä tekstiä pienille sivuille liian pienellä rivivälillä. Sekä tuhottoman hidastahtinen kirja. Yritän aina muiden kirjojen keskeltä lukea tätä yksilöä eteenpäin ja tuskan saattelemana saada sen loppuun. Mikään ei ole kauheampaa kuin aloitettu ja kesken jäänyt kirja. Normaalisti pidän dekkareista todella paljon, mutta välillä menevät Vangerin suvun jäsenien nimet sekaisin ja mielenkiinto laskee, kun saaren hiljaista elämää tulkitaan sivutolkulla.
Uusin läpiluettu kirja on Maxence Ferminen lennokas Lumi-kirja. Teksti yksinkertaisesti vain liiti eteenpäin ja ennen kuin huomasinkaan olin eksynyt loppuun. Viimeiset sivut olivat täynnä kylmiä väreitä ja lyhyitä oivalluksia elämästä sekä sen luonteesta ja laadusta. Istuin pitkään miettimässä kirjan sisältöä lukemisen jälkeen. Syvin taide syntyy menetetystä rakkaudesta ja itse uskon näin kyllä vahvasti olevan.
"Ihmisiä on kahdenlaisia.
Niitä jotka elävät, näyttelevät ja kuolevat.
Ja niitä jotka eivät koskaan tee muuta kuin pysyt-
televät tasapainossa elämän harjanteella.
On näyttelijöitä.
Ja nuorallatanssijoita."
Tällä viikolla oli lukuvuoden viimeinen luento. Kesälaitumet eivät aivan vielä odota, sillä pitää työstää kandi sekä dokumentti loppuun. Saapa onneksi tehdä niitä vierailematta yliopiston läheisyydessä. Mikä tarkoittaa sitä, että voi tehdä täysiä työpäiviä murehtimatta ja kirjoitella työpaikan sohvalla kandia. Kesä, kiitos että tulet tänä vuonna hieman keveämpänä!
Vihaan kiireisiä perjantaiaamuja, jotka tuntuvat aivan maanantailta. Aloitin aamun särkemällä vahingossa erään lautasen laittaessani sitä pöydälle. Sitten pyörittelin puolitoistatuntia paperisotaa, ennen kuin pääsin edes lähtemään kotoa. Päivään kuului myös yrittäjän vakuutusasioita, töitä, kirpputoripöydän täyttöä sekä valokuvausta. Jos nyt voisi hetken levähtää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti