Kymmenen viikon kuntokuuri

Kymmenen viikon kuntokuuri meinasi kosahtaa kahdesti. Kevät on itselläni stressin purkautumisen ja flunssailun kulta-aikaa ja sinne hukkautuikin sitten kaksi puolentoistaviikon settiä kuntoilusta. Yksi viikko myös meni jalkapöydän tatuointia parannellessa. On paha lähtä lenkille tai kuntoilemaan, kun ei saa lenkkaria toiseen jalkaan tai se hinkkaisi arpea pois koko ajan.

Puntarilla ei siis tapahtunut mitään lopullista kymmenen viikon aikana. Kaksi kertaa paino kävi 61kg paikkeilla ja palasi sitten aina takaisin 63:een :D Tässä nyt nappaisi itseään niskasta kiinni ja saisi kuntoilun, unirytmin ja ruokailun siihen kuntoon, ettei tule tuollaisia puolentoistaviikon flunssakierteitä. Niiden aikana kun ei tule liikuntaa harrastettua ja syötyäkin mitä sattuu. 

Luvassa on paljon marjasekoitusta pakastealtaasta sekä rahkaa lähiviikkoina. Lihaa ja salaattia myöskin. Minun pitäisi hankkia joko kuntosalikortti tai monipuolistaa liikunnanharrastamistani jollakin tavalla. Ohi menevät rullaluistelijat ovat aiheuttaneet pienen rullailukipinän, mutta rullaluistimia ei ole. Enkä tiedä onko uskallustakaan! Pyöräilukin olisi hyvästä, mutta pyörääkään ei tällä hetkellä ole. Uinnista tykkään hirveästi, mutta viime aikoina olen ollut koko ajan parantelemassa jotain tatuointia eikä niitä viitsi uitella uimahallin kloori-bakteerivedessä paranemisvaiheessa.

Näillä puheilla siis, sunnuntainen kasvonaamio pois naamalta sekä ylös, ulos ja lenkille. Seuraava tsemppauskausi käsittää viikot 22-25 ennen Tuskaa ja Helsingin reissua kesä-heinäkuun vaihteessa. Pitää olla elämänsä kunnossa, jos meinaa seistä kolme päivää tuijottamassa bändejä.

Kirjallisuutta

Vastasin viime vuoden johonkin kysely-postaukseen, etten ollut kerennyt lukea yhtä kokonaista kirjaa koko viime vuonna. Tiedän, tiedän, hirveää tuhlausta, laiskuutta, ties mitä, mutta oli vain niin kiire. Nyt olen keväällä kerennyt aukaista useammankin kirjan!

Aloitin kevään joululahjaksi saadulla Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja-kirjalla, jonka suora huumori muistutti minulle sen yksinkertaisen syyn, miksi rakastan lukemista niin paljon. Toiset maailmat, mielikuvituksen lento, pystyn niin samaistumaan kirjojen henkilöihin sekä ympäristöihin. Luetut kirjat myös useasti inspiroivat minua kirjoittamaan. Jos löydän jonkun tietyn jo valmiiksi kirjoitetun kirja-maailman, on siellä helppo kuvitella olevansa ja ammentaa runoja sitä kautta.

Kyröä seurasi Peter Franzénin Tumman veden päällä, jonka ahmin jokaista lausetta myöten ennätysajassa. Teksti oli hyvin lennokkaasti kirjoitettu ja tempaisi mukaansa. Tiivistettynä kirja kertoo pienen lapsen kokemuksia arjesta perheväkivallan säleikön lävitse.

Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia on ollut kesken ehkä kolme vuotta. Pokkarin ostaminen tässä tapauksessa oli huono valinta. Paljon pientä tekstiä pienille sivuille liian pienellä rivivälillä. Sekä tuhottoman hidastahtinen kirja. Yritän aina muiden kirjojen keskeltä lukea tätä yksilöä eteenpäin ja tuskan saattelemana saada sen loppuun. Mikään ei ole kauheampaa kuin aloitettu ja kesken jäänyt kirja. Normaalisti pidän dekkareista todella paljon, mutta välillä menevät Vangerin suvun jäsenien nimet sekaisin ja mielenkiinto laskee, kun saaren hiljaista elämää tulkitaan sivutolkulla.

Uusin läpiluettu kirja on Maxence Ferminen lennokas Lumi-kirja. Teksti yksinkertaisesti vain liiti eteenpäin ja ennen kuin huomasinkaan olin eksynyt loppuun. Viimeiset sivut olivat täynnä kylmiä väreitä ja lyhyitä oivalluksia elämästä sekä sen luonteesta ja laadusta. Istuin pitkään miettimässä kirjan sisältöä lukemisen jälkeen. Syvin taide syntyy menetetystä rakkaudesta ja itse uskon näin kyllä vahvasti olevan.

"Ihmisiä on kahdenlaisia.

Niitä jotka elävät, näyttelevät ja kuolevat.

Ja niitä jotka eivät koskaan tee muuta kuin pysyt-

televät tasapainossa elämän harjanteella.

On näyttelijöitä.

Ja nuorallatanssijoita."

Tällä viikolla oli lukuvuoden viimeinen luento. Kesälaitumet eivät aivan vielä odota, sillä pitää työstää kandi sekä dokumentti loppuun. Saapa onneksi tehdä niitä vierailematta yliopiston läheisyydessä. Mikä tarkoittaa sitä, että voi tehdä täysiä työpäiviä murehtimatta ja kirjoitella työpaikan sohvalla kandia. Kesä, kiitos että tulet tänä vuonna hieman keveämpänä!

Vihaan kiireisiä perjantaiaamuja, jotka tuntuvat aivan maanantailta. Aloitin aamun särkemällä vahingossa erään lautasen laittaessani sitä pöydälle. Sitten pyörittelin puolitoistatuntia paperisotaa, ennen kuin pääsin edes lähtemään kotoa. Päivään kuului myös yrittäjän vakuutusasioita, töitä, kirpputoripöydän täyttöä sekä valokuvausta. Jos nyt voisi hetken levähtää.

It's waffle time at Cafe bar 21

Sunnuntaina blogikirppiksen jälkeen kävimme tutustumassa Rovaniemen uuteen, huhitkuussa avattuun Cafe bar 21:seen Rovakadulla. Viehättävä uusi kahvila-baari on ilmestynyt katukuvaan aika yllättäen liiketiloissa sijainneen edellisen kahvilan paikalle. Paikalliset lyhtypylväät ovat kyllä avaamisen yhteydessä olleet täynnä uuden paikan mainoksia, mutta edellinen kahvila hiipui paikalta vähin äänin.

Kahvila-baari lupaa vohveleita, gelato-jäätelöä, viiniä, laatua sekä palvelua. Viinejä emme alkaneet sunnuntai-iltapäivänä maistelemaan, vaan otimme puoliksi mansikkavohveli-annoksen johon kuului mansikkakastiketta, kermavaahtoa sekä gelato-jäätelöä. Kyytipojaksi kahvia. 

Palvelua kahvilasta todellakin löytyi, kuten myös laatua, gelato-jäärelöä ja vohveleita. Paikka oli viihtyisän oloinen ja mukava asiaoida. En yhtään ihmettele, että viikonloppuisin liikkeestä ohikulkiessani se on ollut aikalailla täynnä. Liike kun on päivästä riippuen 21-24 asti auki, viikonloppuisin 02 asti.

Ihan varmasti tulee vierailtua toistekin. Makeiden vohveleiden lisäksi kahvilassa on tarjolla myös suolaisia vohveleita, joten sellaisen testaaminen olisi seuraavaksi luvassa. Suosittelen lämpimästi. Ja mikä tärkeintä, rovaniemeläinen kahvilakulttuuri on aika rajoittunutta joten toivon tämän paikan pysyvän ylhäällä. Viimeksi kun kerkesin innostua Mutteri-kahvilasta Rinteenkulman nurkkauksessa niin se jo katosi kaupungista ja paikalle ilmestyi ensin vaalikahvila ja sitten joku asunnonvälitysfirma.

Rovaniemeläisten bloggaajien blogikirppis

Ystäväni kyseli viikolla, että olisinko kiinnostunut lähtemään blogikirppikselle. Anteeksi minne? Sana ei ollut ihan ehkä kiirinyt toivotulla tavalla, sillä sain harrastaa aika paljon googlemetsästystä ennen kuin löysin aiheesta jotain infoa. Sunnuntaina 20.5 kourallinen rovaniemeläisiä bloggaajia järjesti kirpputorin Safarctican entisissä tiloissa Valtakadulla. Pitihän tuo lähteä kurkkaamaan, tulisiko jotain löytöjä tehtyä.

En tiedä, oliko sana aivan kiirinyt kauttaaltaan, paikalla oli vajaa kymmenen myyjää pöytiensä ja tuotteidensa kanssa. Vaatteet olivat aikalailla samantyylisiä ja olisinkin kaivannut jotain repäisyä. Toisaalta olen myös hirvittävän nirso vaatteiden kanssa, joten makuani on aika hankala miellyttää. Sen lisäksi kaikki myyjät olivat aika pieniä, mikä teki minusta hieman liian ison kaikkiin myynnissä olleisiin vaatteisiin :'D

Tulipa kuitenkin käytyä kurkkaamassa meininki. Toivottavasti ensi kerralla paikalla on myös enemmän myyjiä. 

Sunnuntaina tuli kuitenkin shoppailtua vaikkei blogikirppikseltä mitään löytynytkään. Shoppailun kohteena olivat vain lähinnä perus kosmetiikkatuotteet. Edelleenkin ihmettelen, että miksi kaikki putelit ja purnukat tyhjentyvät aina yhtä aikaa. Olin kuitenkin edelleen sisäisesti pihi ja unohdin ostaa sen ripsivärin. 

Ehkä tärkeämpää kuitenkin on, että a) tukka on kunnossa, b) dödö ei petä, c) kynnet näyttävät nätiltä ja d) iho ei kuki. Kuka siinä ripsiväriä enää kaipaa?

Sparkly Saturday

Lauantaiaamuna väsytti aivan raivona. Perjantai-illan nukkumaanmeno oli jäänyt vähän vaiheeseen, sillä jumituin sohvalle telkkarin ääreen kuin naulittu. Tajusin siirtyä sänkyyn vasta jonkin aikaa sohvalla torkuttuani. Normaalisti mieheni herättää minut ja käskee siirtymään sänkyyn torkkumaan, mutta hänen ollessa Etelä-Suomessa festareilla meni nukkumaanmeno vähän miten sattuu.

Kerkesin onneksi rauhoittua hätäheräämisestä huolimatta aamupalan ja lehden seurassa jonkin aikaa ennen töihin lähtöä. Herään normaalisti paljon ennen kuin minun pitää todellisuudessa olla missään, sillä haluan että aamurutiinien toteuttamiseen on tarpeeksi aikaa. Nyt esimerkiksi herätessäni 09.20 ja ollessani menossa töihin 11.00, tunsin olevani koko ajan kiireessä. Olen kuitenkin hyvä soveltamaan käytettävissä olevan ajan, eikä tämäkään aamu ollut poikkeus. 

Kävin töistä lähtiessä ostamassa Sonata Arctican uuden levyn, sillä tunsin itseni aika uteliaaksi I have a right-biisin kuultuani. Tuomio olisi, että en ihan äänestäisi jokaista levyn biisiä hittikappaleeksi, kuten jossain mainittiin mainokseksi. Esimerkiksi Shitload of money-kappale aiheuttaa minussa aina ärtymystä kuullessani sanan shitload. Se ei jotenkin vain sovi, mihinkään. 11 kappaletta plus bonus track perusrallatteluita. I have a right on ainut kappale jonka erottaa Sonata-massasta. 

Voi olla, että useampi levyn kuuntelukerta voi muuttaa mielipiteitä, mutta nyt levy on kuunneltu nelisen kertaa ja wau-efektiä odotellaan vieläkin. Levystä itsestään fyysisesti sen verran, ettei Anttilan jäätävällä levyosastolla ollut tarjolla muuta kuin tuota "special editionia". Eli plus yksi bonuskappale ja cd-levy pahvinen (piiiiitkä miinus) sekä noin 2 cm korkeampi kuin normaali cd-levy. Eli suomeksi sanottuna plätty ei tule mahtumaan mihinkään cd-levytelineeseen nätisti. Ärgh!

Hankin myös kouluhommia inspiroimaan uuden kovakantisen luentolehtiön. Kirjakaupan valikoima oli jostain syystä harvinaisen kuiva ja kallis, mutta olin päättänyt löytää itselleni uuden lehtiön edellisen täyttyessä.

Muutaman koomatunnin, siivoamisen ja pyykkikoneellisen jälkeen käväisin kahvilla Kreivittären kanssa sekä siirryin istumaan iltaa koulukavereideni luokse. Lätistessä se loppuilta sitten vierähtikin.

Jos ei lasketa illan päätöstä, eli noin 2 minuuttia kestänyttä kierrosta Tivolissa sekä Kauppayhtiöllä jonkin aikaa kökkimistä. Juon ylläolevassa kuvassa fiinisti shottilasista pienin siemauksin karkkishottia, sillä en halunnut nauttia hyvää shottia liian nopeasti. Kauppayhtiöllä oli aika hiljaista ja lähdimme kahden jälkeen kotiin. 

Suurin osa hauskoista illoista päättyy tyhmiin baareihin tylsistymiseen. Useasti itse lähdenkin kotiin muiden suunnatessa jonnekin joraus-ravintolaan, mutta eilen ei vielä puolenyön jälkeen väsyttänyt. Piti sitten singuttaa pinnaa ja käydä toteamassa meno aivan samanlaiseksi kuin aina ennenkin. 

Ja auringonlasku oli komea 02.30. Digipokkari ei nyt aivan tuota täydellisen sävyistä punaista tuolta saanut tallennettua, mutta loput voi kuvitella. Hetken aikaa mietin jo hakevani kotoa järkkärin ja lähteväni seikkailemaan, mutta väsymys sekä aamulla odottava blogikirppis käynti (tästä seuraavassa postauksessa) painoivat mieltä ja hipsin kotiin nukkumaan.

Kesä tulee!

Olen yrittänyt panostaa tällä viikolla hieman silmämeikkeihin. Jotenkin ripsivärin olemattomuus ei inspiroi meikkaamaan naamaa meikkivoidetta ja puuteria enempää. Olen nyt yrittänyt taiteilla konstrastia silmiin luomivärien avulla. Pitäisi päästä kyllä meikkiosastolle ripsivärin metsästykseen, toivottavasti rahatilanne sen sallii jossain vaiheessa. Olisi mukava tehdä joku muukin kuin kompromissiostos.

Kesä hieman jo uhkasi tulla keskiviikkona. Ulkona 14 astetta lämmintä. Yeah! Oli mukava vaihtaa kevättakki huppariin ja himmailla se päällä ulkona. Nyt on kyllä kaksi päivää satanut, mutta on lämmintä. Selviää hyvin ilman takkia.

Ihana kävellä yhdentoista aikana ulkona, kun on valoisaa. Tätä riemua jatkuukin Rovaniemellä sitten läpi kesän syksyyn asti. Odotan aikaa jolloin aurinko ei laske ollenkaan.

Nyt mennään hiostavissa +17 asteessa ja vettä tulee kaatamalla aina välistä. Aamulla en meinannut uskoa, että mittari oikeasti näytti oikeaa. Piti avata ikkuna ja tarkistaa että säämittarin antura on oikeasti ulkona eikä lipsahtanut sisälle.

Kyllä se kesä sieltä tulee, kun kovasti toivotaan. Töissä saatiin raahattua aurinkotuolit pihalle. Tälläkin hetkellä joutuu pitämään liikkeen ovea auki ettei sisällä olisi liian kuuma. Ihanaa! Nyt voi vielä nauttia, kun ei ole nähnyt kuin yhden ainoan mehiläisen ja kaksi hämähäkkiä.. Ötökät valitettavasti heräävät myös kesään.

Kevätretki-viikonloppu

Viikonloppu hurahti ylioppilasteatterin kevätretken merkeissä. Pyörin lähinnä keittiönakkina sekä yritin nauttia tunnelmasta, kunnes salakavala flunssa tuli ja iski lauantaina. On se kumma, heti kun pikkuisenkaan arjesta löysää niin nuha on päällä samantien. Kerkesin olla terve huimat kolme viikkoa.

Keittiön puoli päärakennuksesta tulikin tutuksi viikonlopun aikana. Kokkailimme kukkakaali-perunacurrya riisin kanssa, teimme aamupalan ja jauheliha- sekä kasvislasagnea vajaalle parillekymmenelle hengelle keittiötiimin kanssa. Koska olen myös hirveä pirttihirmu ja hurja siivoaja, niin heiluin kurkkukivusta kärsiessä lähinnä luutu kädessä keittiössä lauantaina. Ei hirveästi huvittanut sanaista arkkua aukaista, kun kurkunpäätä kutitti niin ankarasti ja mieli oli matalalla.

Hengailen, mökkivaatteissa ja rillit päässä. Mutta tukka ainakin näyttää hyvältä! Näin perjantaiaamuna jopa vaivaa ja leikkasin ensiksi sivukaljun siiliksi ja sitten vielä sheivasin höylällä ylimääräiset pois. Varmaan 0,01mm sänki jäi vain jäljelle.

Porukka menossa alarakennukselle osallistumaan kevätretkiolympialaisiin.

Ulkona oli aivan liian kylmä nuotion ääressä istuskelulle, joten perjantaina yöllä tuli paistettua makkaraa sisällä takan ääressä. 

Lauantaina hetkeksi intouduin antihistamiinin voimalla pelaamaan Aliasta flunssailun keskeltä. Hankaloitti huomattavasti pelaamista, kun kaksi eri peliä oli menossa samassa pöydässä. Siitä tärykalvojen kärsinnän määrästä olisi saanut jonkun surua tihkuvan draaman aikaiseksi.

Kärkeä vailla oleva villasukka valmistui viikonlopun aikana. Ja koska viikonloppu meni poissa kotoa niin maanantai iski kuin metrinen leka. Ulkona on ollut koko päivän niin harmaata, sateista ja kylmää että ottaa päästä. Varsinkin kun tähän vielä yhdistetään eteläntuttujen facebookkailut "ihanasta säästä", joka ilmeisesti hellii eteläläisiä. Milloin meilläkin olisi täällä lämmin? Jos miekin lakkaisin sitten sairastelemasta.

Viikonloppu yhteenveto lomona

Pahoittelen jo heti alkuunsa erästä postauksen kuviin liittyvää asiaa. Saatoin ladata taas uuden kamerasovelluksen puhelimeen ja vähän ihastua One man with camera-sovelluksen lomo-kuviin. Niitä on nyt sitten tämä postaus täynnä. Ainut mikä enää harmittaa on, ettei puhelimessani ole yhtään parempi kamera. Onneksi kun on tarpeeksi valoa, niin myös pieni Samsung voi yllättää kuvauksellisuudellaan.

Perjantaina Kreivitär istutti minut sohvalle, lahjoi sipseillä ja houkutteli katsomaan jääkiekkoa. Oli jopa ehkä elämäni ensimmäinen jääkiekko-ottelu, jonka olen katsonut alusta loppuun. Lähinnä menee tuo tuijottelu kyllä reunamainoksia ihmetellessä ja yleisöä sekä cheerleadereita kommentoiden. Miehetkin pääsivät lopulta bänditreeneistä telkkarin eteen missaten koko ottelun ainoan maalin. Perjantai-ilta kului kotona, sillä lauantaina oli töihin meno.

Osa eteläläisistä on päässyt bloggailemaan sekä postailemaan ihania keväisiä lämpimiä kuvia. Täällä ei sentään toissapäivänä enää ollut suurimmassa osassa kaupungin keskustaa lunta (palataan tähän postauksen loppuosassa), mutta harmaata. Tasaisen tylsän harmaata koko ajan sekä kylmä. Uskon vakaasti kyllä vielä kevään tuloon, sillä muutamana päivänä on etäisesti haissut multa sekä märkä maa.

Lähdössä töihin lauantaina. Oli niin kohtalokas olo ja naama, että piti napata kuva. Olen joutunut olemaan ilman ripsiväriä hieman yli viikon. Ilmeisesti joko ripsivärin ikä tuli vastaan tai mie allergisoiduin sille. Tuli vasemman silmän alle sellainen ihottumanaarmu aina ripsivärin käyttämisen jälkeisenä aamuna. Nyt silmä on voinut aivan hyvin ilman ripsiväriä. Täytyy ostaa joku laadukkaampi tapaus, kun vain ostoksille kerkeäisi.

Lauantaina oli töiden jälkeen työkaverin tyttären syntymäpäivät. Sekä kolmea erilaista kakkua ja suolaista kinkkupiirakkaa. Vietin Syömishäiriöliiton Älä laihduta-päivää hieman etuajassa. Oikeasti se olisi tänään, mutta olen ajatuksessa mukana kuitenkin.

Ja karkkiakin tuli syötyä. Kummasti pitkän kuivan karkkikauden jälkeen maistuivat viinikumi-karkitkin joita normaalisti inhoan ylitse kaiken. Vyöryin kaupungin läpi kotiin ja valitin seuraavan tunnin ratkeavani liitoksista ihan justiinsa. Eipä ihan pian tarvitse kyllä kakkua :'D

Rovaniemen mystisistä säätilanteista tähän väliin sen verran, että lauantaina tuuli aivan perkeleesti. Hiekkapöly ja roskat vaan lensivät. Aina ulkoa käydessä sai putsata silmiä ja hampaiden välissä narskui. Ei tässä onneksi vielä kuitenkaan kaikki.

Illaksi valmistelin itseni vielä Grandeen kuvaushommiin. Haluaisin kovasti jonkun sellaisen molemmat olkapäät paljastavan paidan. Miksiköhän niitä sanotaan? Esimerkiksi, että tuo päälläni oleva verkkopaita olisi yhtä alhaalla sekä oikealta että vasemmalta puolelta. Olen joskus omistanut sellaisia paitoja, mutta nyt niitä ei tunnu löytyvän mistään. Nyt joku voi kommentoida tähän, että se paitamalli on so-last-season ja voin naureskella muotitietoisuudelleni. Leveälahkeiset housut, bändipaidat, hupparit ja musta väri on aina mielestäni in!

Noh, keikat tuli nähtyä ja kuvattua. Plokkasin tuossa äsken heilahtaneet kuvat kansioista pois ja ihastelin, että oli varmaan kevään ensimmäinen keikkasetti jolta jäi sellainen olo että kuvat todella onnistuivat. Nyt pitäisi vain ryhtyä sorvin ääneen. Varmaan 4-5 keikkasettiä (2-3 bändiä per setti) editoimatta. Vajaa 2000 kuvaa siis läpikäytävänä. Kohta photari laulaa ja koneen tuuletin huutaa.

Ai niin, lupasin siitä säästä vielä mainita hieman lisää. Koska etelässä on kevät, niin Rovaniemellä on talvi. Logiikka? Tältä näytti eilen yöllä kotiin matkatessa ja tällä hetkellä ulkona on sellaiset + 15cm lunta maassa. Lapin kesä - lyhyt ja vähäluminen. 

Onneksi asunnosta ei ole pakko sunnuntaina poistua. Lajittelin aamulla kuitteja, hoitelin toiminimihommia ja nautin sunnuntaiaamun Lapin Kansan kera kananmunaruisleivän sekä teen. Pyykkäisi, järjestelisi kämpän sekä tekisi karjalanpaistia ruuaksi.

Ps. Pyöräkuume. Kaksi vuotta minulla ollut oranssi Jopo lähtee kiertoon huomenna. Ikää sillä on kyllä enemmän, sillä olen ostanut sen kirpputorilta. Pitäisi löytää joku uusi, hyvä ja simppeli peruspyörä. Ei tarvitse välttämättä vaihteita, ei mitään minirenkaita eikä mitään maastopyörähelvettiä. Pyörän metsästys alkakoon, olen vain niin nirso että saa nähdä miten käy.