Shoppailua sekä painonpudotusta

Muutamia hankintoja on tullut tehtyä viime viikkoina ja kerkesin jopa kuvata kaksi niistä. Koska en ole mikään järin suuri yllättäjä shoppailun saralla, on luvassa luonnollisesti mustaa ja bändipaitaa. Yhdet tulevat kesähousut vaeltavat jossain Itellan ihmeellisellä reitillä ja odottelen kerkeäväni lenkkariostoksille tulevan viikon aikana.

Löysin alennuksesta tällaisen hurtungin, jonka kokolappu näyttää 50/52, mutta väliäkös tuolla. Olkapään saumat ovat jossain olkavarren kohdalla menossa, mutta jos sitä ei satu huomioimaan niin pitsineule on ihana! 

Nettikauppojen ihmeellisestä maailmasta löysin myös Mayhemin S-kokoisen hupparin kokoelmiini. En ole vetoketjutonta bändihupparia tainnut vuosikausiin omistaakaan sopivana. Hupparilla oli hintaa vain 22 euroa ja se on juuri passeli. Vielä viileisiin kevätpäiviin sekä tulevalle syksylle lämmikkeeksi! Hupparit printeillä ovat jostain syystä suolaisen hintaisia ja vastaavat paidat maksavatkin paikasta riippuen normaalisti 40-60 euroa.

Olen pysynyt tiukasti ruokavaliossa sekä lisännyt liikunnan määrää tasaisesti. Hurjinta on se, että aamulla vaaka loihti lausumahan 61,3 kg. Tämä tarkoittaa sitä, että kilon päästä olen taas tavoitepainossani (ns. normipaino itselleni, eli noin 60 kg) ja pitää alkaa taas syömään normaalisti ja lisätä vain liikuntaa entisestään. Paino ei saisi pudota kovin alas, mutta sentit vyötäröltä pienentyä.

Ja ei haittaa raahata aamuisin takamustaan ulos ovesta aamulenkille, kun sää näyttää tältä. Juuri heräämisen aikoihin 06.00 maissa on taivas aivan upea jos sää on pilvetön. Monesti tekee mieli haukkoa henkeä pelkästään auringonnousun upeiden värien, ei vain juoksuaskeleiden vuoksi.

Heading out on a saturday night

Minun piti napata lauantailta asukuva siksi, että pääsisin esittelemään uutta ostostani. Tajusin äsken kuvia katsellessani, että heitin sen hurtungin päälleni vasta koti-ovesta ulos suunnistaessani. Todella tylsä päivänasu-kuva siis luvassa. Jotain vähän kyllä tuolta vasemmasta hihasta alustavasti pilkottaa, mutta palataan siihen taas joskus valmistuessaan.

Tähän päälle tuli tosiaan sellainen epätasareunainen neule, jonka löysin viime viikolla.

Pitkästä aikaa vihreää luomiväriä, sekä hieman panostamista meikkiin. Pidempäänkin olisi voinut hifistellä meikkaamisen kanssa, mutta lähtö Lapin ylioppilasteatterin näytelmän ensi-iltaan meinasi mennä vähän viime tipoille ja tuli kiire.

Mie en tiedä kuvittelenko vain vai kasvaako tuo minun siili sitä nopeammin mitä useammin sitä leikkaa. Sen lisäksi tuntuu, että hiusväri ei tarttunut juurikasvuun niin hyvin kuin olisin sen toivonut ja juuri on hieman ruskeahko värjäyksestä huolimatta. Oi voih!

Lapin ylioppilasteatterin Pan - näytelmä oli ihana! Mukaili Peter Panin käsikirjoitusta, herätti ajatuksia sekä nauratti. Kipaisin vielä teatterista suoraan Grandeen kuvaamaan sekä katsomaan Ravage Machineryn, Lithurian sekä De Lirium's Orderin keikkoja. Tuntuu, että viikonloppu oli pidempi kuin itse viikko kun hoitelin vielä asioita sunnuntaina, sekä kävin kahvittelemassa ja lenkillä. Taas on maanantai ja uudet seikkailut luvassa.

What you gonna do on a friday night?

Näillä geeneillä ei perjantaisin bailata, jos lauantaina on töihin. Siispä, jotain muuta perjantaikivaa oli illaksi ohjelmassa. Loput yläkäden pari viikkoa sitten aloitetusta kuvasta tehtiin valmiiksi. Löytyi se minunkin kipupisteeni vihdoin, se on vähän vajaan kolmen tunnin tatuoimisen jälkeen olkapään luu, joka resonoi solisluuhun. Käsi itsessään ei ollut hirveän kipeä, mutta pääsin puristamaan solisluutani loppumetreillä, sillä sen tärinä tuntuu vistolta.

Tulin kotiin joskus puoli yhdeksän jälkeen, tein ruuan ja menin nukkumaan puoli kymmenen. Perjantaiaamun aamulenkille herääminen vaati veronsa selvästi. Tänä aamuna ei liikuntaa huvittanut hirveästi harrastaa, kun käsi on sen verran kipeä jo valmiiksi. Jostain ihmeen syystä, torstaiaamun punnituksen jäljiltä, olen pudottanut kilon. Varmasti ovat vaan enimpiä turvotus nesteitä, mutta olipa iloinen yllätys kuitenkin.

Poika mulkoilee rasvakerroksen alta. Nyt odotellaan taas parantumista muutama viikko. Rakkaudella ja hartaasti sitä on tatuoitukin, kun tähän mennessä kuusi tuntia yhteensä tehty.

Ps. Opettelinpa tällaisia laittamaan. Työkaverista ei lähtenyt edes kovin paha melu, kun askartelimme microdermalsia paikalleen. On se vaan kaunis.

Viikkokatsaus ja kesäkuntostressi

Päätön, hännätön ja järjetön kuvapostausspämmi tulossa. Ei ole mitään selkeyttä tässä viikkokuvauksessa. Olen lähinnä tehnyt töitä ja käynyt koulussa. How exiting! Koitetaan nyt kuitenkin saada joku selvyys mitä on tapahtunut..

Viime lauantaina ostin punaviiniä etiketin mukaan. Eli siis etiketin perusteella, en mitenkään hienostuneesti. Joskus pitäisi oppia, että se on kaikista väärin tapa. Etiketti todella kaunis, viini ihan hirveää kuraa. Jos punaviiniä juo niin kyllä sen pitää maistua edes sen verran tummahkolle, että aamulla särkee päätä. Tämä mehulitku ei yltänyt edes siihen asti. Mutta jostain syystä pullo on kuitenkin kuvassa tyhjä.. Kolmen viikon nenävalkaisu päättyi tuohon.

Löysin myös kynsilakkahyllystä aikoja sitten kotiuttamani dependin uuden turkoosin värin joka on upea. Virkistävä, raikas ja keväinen. Aurinkoisina päivinä lakka on tosissaan kuvannut mielialaani!

Löysin aamulla herätessäni tällaisia kotoa. Oikeanpuolimmaisin Mauri-dinosaurus kotiutui jo joululahjaksi ja sain nyt kolme uutta lämpöpussidinoa vuosilahjaksi. Jokainen "Dino-baby" sisältää vehnäpussin, jonka voi lämmittää mikroaaltouunissa ja kylminä talvipäivinä ottaa kuumavesipullon korvikkeena lämmittämään. Aaws.

Joku aamu tällä viikolla oli upea auringonnousu. En vain muista minä aamuna :D Nyt pitäisi alkaa nauttimaan kevään mittaan auringonnousuista aamulenkeillä eikä vain ikkunan takaa!

Torstaiaamuna asioiden kautta töihin lähdössä. Serious business is serious. 

Kävin töiden jälkeen kiertelemässä kaupungilla ja löysin nämä suloiset hammaskorvakorut. Heti hiipi mieleen Jenkki-purkan eksynyt hammas -mainos (klik-klik), joka sulattaa sydämeni joka kerta kun näen sen. Pakko oli kotiuttaa hamppikorvikset, varsinkin kun -75% tarjouksen jälkeen hinta oli jo aivan naurettavan pieni.

Samoiten löysin uuden käsikorun. Haluaisin jotain massiivista ja nahkaista käsikorua, mutta tätä paremmaksi ei Rovaniemen tarjonta tällä kertaa irronnut. Tämäkin tuote -75% alennuksessa.

Kuntokuuri ja ruokavalioremontti. Sieltä se kesä taas tulee, sekä niukat vaatteet ja haban esittelykausi. Talvikausi on pitänyt minut kaukana kuntoilusta ja nyt on taas palattava arkirytmiin liikkumisen kanssa. Uiminenkin on jäänyt todella vähiin, sillä päivät toisensa perään parantelen vain tatuointejani. Enkä lähde uittamaan niitä bakteerivesissä mielellään.

Työpäivän, kaupungilla kiertelyn sekä Kreivittären kanssa vietetyn kahvihetken jälkeen nälkä oli hirveä. Pekonia, kananmunia sekä keitettyä parsakaalia oli ruuaksi ja kyllä kelpasi. Ei ole hetkeen parsakaali maistunut näin hyvältä. Aamulla yritin pelleillä jotain AbWheelin kanssa, mutta aika vähäiseksi kuntoilu jäi tältä päivää. Huomenna on lenkki- tai zumba-aamu, riippuen vallitsevasta säästä. Aikaa kesäkuun ensimmäiseen päivään on noin 10 viikkoa ja rutistus alkaa NYT!

Sivupalkkiin ilmestyy kuuluisa itsensäruoskimis-tilasto, jonka kautta voi etenemistä seurata. Tai mahdollisesti kommenttispämmätä huonosta edistymisestäni sekä jakaa vinkkejä ja apua etenemiseen, jos mitään ei meinaa tapahtua. 

Uudet silmälasit

Silmälasit ovat aina vaikea ostos. Ensin ihmetellään optikon kanssa, että nähdäänkö erikokoisia kirjaimia kaukana heijasteena peilistä vai ei. Sitten kokeillaan miten nähtäisiin parhaiten. Olo on vähän typerä arvellessa onko kirjain toiseksi alimmaisella rivillä C vai O. 

Alinkin rivi saatiin jollain lailla näkymään, mutta vihreitä ja punaisia palloja en saanut näkymään yhtä aikaa näkökentässäni. Silmät kun eivät pelaa yhteen aivan kuten pitäisi. Vasen silmä on niin sanotusti "laiska"ja varsinkin väsyessä vääntyy yleensä eri suuntaan katsomaan kuin mihin oikea osoittaa. Katson melkein aina dominoivasti oikealla silmällä ja vasen vähän komppaa perästä päin. Olen miettinyt, että näenköhän 3D-elokuviakaan niin kuin pitäisi. En ole käynyt testaamassa.

Kaiken mittailun ja arvuuttelun jälkeen pääsin katsomaan silmälaseja. Ajattelin, että olisin noudattanut "kahdet lasit yksien hinnalla" -tarjousta ja ostanut kahdet hyvin erilaiset silmälasit. Silmälaseja katsellessa selvisi, että tarjous koski kuitenkin vain rajoitettua määrää kehyksistä enkä löytänyt kuin yhdet hyvät lasit liikeen kokoelmista. Eli siis "yhdet lasit helvetin kalliilla" -tarjous. 

Kävin kokeilemassa laseja jo ennen optikkoajan varaamista, kun kävin liikkeessä ystävättäreni piilolinssiostoksia komppaamassa. Kokeilin jo silloin kyseisiä kehyksiä ja yllätyin positiivisesti miten niin erilaiset lasit voivat sopia pärstääni niin hyvin. Aina pieniä ja minimalistisia laseja käyttäneenä halusin ehdottomasti jotain muutosta lasien ulkonäköön.

Burberryn kehykset. Nainen joka minua palveli lasit hankkiessani muistutti vielä miten hyvä merkki Burberry on ja sain aivan karmaisevan näköisen Burberry-kuvioisen silmälasikotelon lasien kaveriksi. Meinasin todeta, että eipä laseja ostettu merkin vuoksi vaan sen takia, että ne olivat ainoat kehykset, jotka tähän pallopärstään sopivat kunnolla. Edelliset lasit kestivät yli neljä vuotta, toivottavasti nämä pärjäävät toiset neljä. Sen verran on näöllä kyllä hintaa.

Mutta on ne niin freesit. Ihan uusiutunut olo näiden kanssa. Mieshän totesi maailmanlopun krapulaa kärsiessään ensimmäisenä minut silmälasit päässä nähtyään, että "Jorma Uotinen", nauroi ja käveli pois. Näin meillä annetaan suoraa palautetta kotona! :D Mie tykkään ja se on pääasia. Kehykset kehystävät todella kauniisti kasvoja. Parasta on vielä sekin, että näkö oli kuluneiden vuosien saatossa pikkuisen muuttunut ja näen nyt silmälaseilla täydellisesti. 

Monta elämää, mutta vain yhdessä kiinni

Olimme eilen muuttamassa Kreivittären ja J:n kanssa Ayaa. Matka oli niinkin pitkä, kuin tien vasemmalta puolen oikealle puolen. Tavarat liikkuivat pulkan sekä nokkakärryjen avulla ja olimme varmasti aika näky pihassa ähertäessämme.

Kaikki isot huonekalut ja laatikot saimme siirreltyä vanhasta asunnosta uuteen. Hervottomia naurukohtauksia lukuunottamatta muutto sujui ihan hyvässä tahdissa.

Kesä lähestyy ja itseä on otettava niskasta kiinni. Pitää miettiä vähän mitä suuhunsa laittaa, mutta sitäkin enemmän pitäisi harrastaa liikuntaa. Pitää vissiin viime kevään malliin alkaa laittamaan kaikki liikunnat tänne blogin reunalle näkymään. 

Kohta on kaikki rupi poissa ja päästään ensi viikolla jatkamaan kuvan tekoa.

Meinasimme eilen illalla kuolla nauruun mieheni kanssa. Molemmat kierrellen kaarrellen vähän nolona totesi, että jos Facebook ei olisi vuosipäivästä muistuttanut niin se olisi voinut unohtua kokonaan. Mihin on taas yksi vuosi kadonnut? Aika kuluu niin hirveän nopeasti. 

Ps. Hirveä shoppailuhimo iski ja syytän siitä kevättä! Onneksi uudet silmälasit kuihduttavat kaikki toiveet uusista materiaalihankinnoista. Hinnasta päätellen niiden pitäisi olla kuorrutettu timanteilla. Ainahan sitä saa toivoa.

Niin on taivas minun maa

Olin lähdössä töiden jälkeen valokuvauksen seminaariin, jota ei sitten ollutkaan. Tulipa käveltyä ulkona kauniissa kevät säässä. Aurinko paistaa aamuisin silmiin niin, että eyelinerit valuvat. Unohdan joka kerta ulos lähtiessäni ottaa aurinkolasit mukaan. 

Vaihdoin snake biteseihin hieman lyhyemmät tapit sekä isommat pallot, kun huulet eivät enää turpoile öisin. Kuvassa päällä myös uusin löytö, näkyy kyllä hieman huonosti. Musta pitkähihainen paksuhko verkkopaita, joka löytyi vaatekaapin täytteeksi toissa viikolla. 

Muuten en olekaan ostellut vaatetta enkä asustetta itselleni viime aikoina. Pitäisi miettiä tulevaa kesää ja hiattomien paitojen (sekä haban) hankkimista. Uusi tatuoinnin alku kutisee olkavarressa ja odottelee jatkoa.

Unohdin viimeksi vallan mainita, että minua muistettiin naistenpäivänä. Oikeastaan, keittiön pöydälle oli naistenpäivänä ilmestynyt lappu, jossa kiroiltiin Rovaniemen levytarjontaa sekä luvattiin Saran uusin Se keinuttaa meitä ajassa cd-levy lahjaksi kunhan se jostain löytyy. Löytyi sitten Oulusta ja hyvässä kulutuksessa lätty onkin ollut alkuviikon.

Yksi huono puoli levyssä on. Sama kuin edellisissä hankinnoissakin, levyt ovat pahvikansilla varustetut. Lätyt hukkuvat cd-levytelineeseen ja paikasta toiseen siirreltäessä repeävät. Uuden levyn kanttakin koristaa jo pahvin repeämä. Ärrin murrin! Toiset eivät taas tykkää, kun kusti polkee postissa yleensä muoviset cd-levyn kannet risaisiksi, mutta jokainen tavallaan. 

Viikonloppu Oulussa

Vietimme viikonlopun Oulussa. Oli mukava huomata mitä hetkeksi kotoa irtautuminen tekee hermoille. Vapaalle heittäminen on helpompaa, kun poistuu omalta reviiriltään vähäksi aikaa ja jättää mietittävät asiat kotiin odottamaan pariksi päivää.

Minulla oli tylsää junassa joten kuvailin aikani kuluksi. Aikoinaan Rovaniemi-Helsinki väliä junassa paljon matkanneena tuntuu Rovaniemi-Oulu väli aivan lasten leikiltä. Kuitenkin istuminen puuduttaa, vaunussa happi ei vaihdu ja ympärillä olevien ihmisten puhelimessa lätiseminen hävettää. Ei, minäkään en halua kuulla kuka oli kenenkin kanssa ja missä viime viikonloppuna ryypättiin. Kaksi lisäkastia ovat junassa a) alkoholia juovat ja b) pahanhajuisia ruokia syövät ihmiset. Kaikki aromit kyllä täyttävät pahaa aavistamattoman junavaunun, oli se vanha tai uusi.

Lauantaina tein lumitöitä. Ensimmäistä kertaa vanhempieni luota pois muuttamisen jälkeen. Oli aivan upea ilma koko viikonlopun, sillä aurinko paistoi aamusta lähtien ja lämmitti reippaasti plusasteiden puolelle.

Kudoin myös melkein kokonaisen sukkaparin, toisesta sukasta puuttuu vielä noin 10cm sekä kärki ja ne ovat sitten valmiit. Veera-lanka oli niin mukavaa ja helppoa kutoa, että homma eteni tohinalla. Pitää käydä tarkistamassa vieläkö sitä löytyisi kaupasta, vaikka lanka sesonkituote onkin.

Mukava ja rentouttava viikonloppu on takana. Nyt on hyvä keskittyä taas töihin, kouluun ja harrastustoimintaan. Vuorokaudessa olevat tunnit pitäisi jakaa nyt jotenkin niin, että kerkeäisin varmasti tehdä kaiken mitä tällä viikolla pitäisi tehdä. Ensin pitää rämpiä kuitenkin maanantai läpi.

Viikonlopun viettoon lähdössä

"Hiihtoloma" viikko on mennyt lähinnä töiden kanssa pyöritellessä. Olen sisustanut uutta työhuonettani ja näin ollen ostellut tavaraa lähinnä sinne sekä pörrännyt ihmettelemässä mitä kaikkea voisin hankkia. 

Ollaan vielä salamyhkäisyyden (photarin grunge-filterin) takana vielä, sillä seinät ovat maalaamatta sekä koristeverhot hankkimatta. Parempaa kuvaa joskus kevään mittaan, kun saan kaiken valmiiksi.

Välineurheilulta alkaa vaikuttaa kyllä, kun rysäyttää kerralla hankkimaan kaikkea mahdollista taivaan ja maan väliltä mitä voisi tarvita. Tiedän kuitenkin, että paras tunne on se, kun huone alkaa näyttää valmiilta ja omalta sekä siellä on mukava tehdä hommia. Muutamia julisteita sain tänään vielä postissa ja niille kehyksien hankkiminen on sitten ensi viikon projektina.

Mie karkasin viikonlopun viettoon nyt perjantailta jo puoliltapäivin, kun muut jäivät painamaan duunia. Lähdemme miehekkeeni kanssa käymään Oulussa viikonlopuksi. Rennosti tulostelin tuosta yhden 80 sivuisen gradun luettavaksi kandin aihettani varten mukaan. Olisi optimistinen ja saisi reissun päällä aloitettua kandin kirjoittamisen. Vielä kahden vaiheilla tuijottelen, että mahtuisikohan pikkuruiseen viikonloppukassiini vielä neulomistarvikkeet mukaan.

The skull beneath the skin

Ei, maailma ei ole nielaissut minua, olen vain lähinnä keskittynyt painamaan duunia. Perjantaina kävin katsomassa Loputon Gehennan liekki nimisen black metal dokumentin. Valitettavasti dokumentti paljastui loputtomaksi 50 minuutin jaaritteluksi sekä turhaksi uhoksi. Dokumentti ei ollenkaan vakuuttanut katsojaansa. Tästä linkistä voi katsoa dokkarin trailerin youtubesta. Myötähäpeä oli kova.

Lauantaina ja sunnuntaina olin lyhytelokuvan kuvauksissa maskeeraamassa sekä nappailemassa still-kuvia kuvauksista. Lauantain kuvaukset olivat 8.30-22.15 setti, jonka ohessa kävin pari tuntia töissä kaupungissa. Kuvausten loppuessa kymmenen jäljestä kävelin heti Grandeen kuvailemaan Ale ry:n punkkibändit. Tässä vaiheessa haukotti jo niin kovasti että mielessä pyöri vain omaan sänkyyn kaatuminen.

Sunnuntaina oli vielä kuvauspäivä 8.30-14.30. Saavuin aamulla paikalle parin tunnin yöunilla, sillä olin tyhjentänyt kameran muistikorttia ja järjestellyt kuvia aamun pikkutunneille keikkojen jäljiltä. Olin niin iloinen päästessäni kotiin sohvannurkkaan viltin alle ja päiväunille kuvauspäivän päätteeksi.

Otin ja allergisoiduin kumihanskoille. Nyt on kolmannet testissä, että mitkä eivät aiheuttaisi oikean käden rappeutumista. Yllä vasemmalla oleva kuva on aikalailla miltä käsi näytti parhaimmillaan. Pari päivää uusia hanskoja käyttäneenä sekä bepanthen hoidolla käsi näyttää jo paljon paremmalta. 

Sorruin ostamaan sunnuntain kuvauksiin myös vitaminoitua mehua. Normaalisti kierrän kaukaa kaikki mihin on lisätty vitamiinia, sillä syön niin paljon hedelmiä ja kasviksia. Ei ollut edes pahanmakuista litkua. Vitaminoitu mehu oli myös hieman ennaltaehkäisyä, sillä normaalisti sairastun aina loman alkaessa. Ja nyt kun koulua ei ole tällä viikolla, vaan duunia, niin kaikki flunssan merkit olivat ilmassa. Edelleen terveenä kuitenkin *koputtaa puuta*.

Jee, kevät! Öisin on pakkasta keskimäärin -15 astetta ja päiväksi aurinko lämmittää noin neljään pakkasasteeseen. On ihmeellistä että tuo mollukka taivaalla lämmittää jo kun seisoo ulkona. Mie vaan iloitsen miten kaikki asiat ovat kevään kunniaksi loksahtaneet kohdalleen ja nautin olostani. 

Töiden alkamisen ohessa vasemman käden sleeve on nyt aloitettu (webkamera ottaa peilikuvan näköjään). Istuin tiistaina tikattavana kolmisen tuntia. Siitä vaan tuollainen rasvainen, pikselinen ja hämyinen kuva, sillä teos on vielä pahasti kesken eikä sitä sovi esitellä kokonaisuudessaan ennen valmistumista!