Reippaan viikon lomareissailun jälkeen tiivistän joululoman muutamaan kuvaan ja hassuun lauseeseen. Huimasta yhdeksästä lomapäivästä tuli oltua kotona yksi. Ja joista kaksi ensimmäistä vietin siivoten. Lapsiperheissä ison osan lomaa viettäneenä voin sanoa, että väsyttää ehkä enemmän kuin lomalle lähtiessä. Syötyä kuitenkin tuli (siitä kertovat puristavat housut) ja nukuttua pitkiä öitä.
Hautauduin säkkituoliin, sohvannurkkaan tai keittiön nurkkapenkille ja join paljon kahvia, lueskelin lehtiä ja himmailin. Kutimetkin olivat mukana, mutta sain valmiiksi ainoastaan Erikan ensimmäisen sukan. Toisen kimppuun pitäisi käydä pian.
Jesseltä joulunjälkeiset terveiset. Mamma oli ostanut meille lahjaksi tämän pitkään ihailemani patsaan. Kämmenen korkuinen pikkupatsas on niin upea. Ihailin Ninni Korkalon kädenjälkeä ensimmäisen kerran Napa galleriassa jo noin vuosi sitten ja nyt se on meillä kotona. Suunnittelin patsaalle jo omaa hyllyä seinälle. Lopuista joululahjoista ehkä sitten joskus jotain.
Ps. Alla olevassa postauksessa (tästä sinne) on arvonta, johon kerkeää vielä osallistua. Lykäisen siihen lisää arvonta-aikaa 6.1 saakka.
Mitä käy kun lähdet jouluostoksille? Et tietenkään meinaa löytää kenellekään muulle mitään, paitsi itsellesi teet fantastisia löytöjä. Olin kirjakaupassa varmaan valehtelematta neljäkymmentä minuuttia. Ja minkä kanssa kävelin ulos? "Rikoksen kuvat" -valokuvakirjan, jonka ostin itselleni. Oli vain pakko. Upeita vanhoja rikospaikkakuvia, kuvattuna dokumentointitarkoituksessa ja kansitettu taiteena. Parasta ikinä ja hintaa oli huikeat 5 euroa kirjalla. Ei paljoa lompakkoa tarvinnut löysätä.
Vanhat valokuvat saavat sydämeni sulamaan. Meinasin kotiuttaa myös sotavalokuvaus-kirjan, mutta päätin ryhdistäytyä ja keskittyä joululahjojen metsästykseen. Minun on pitänyt järjestää arvonta 80 lukijan kunniaksi jo viikko tolkulla, mutta en ole kertaakaan kerennyt palkinto-ostoksille. Nyt siis vihdoin ja viimein luvassa:
Arvonta on julkisille lukijoilleni, joten vielä kerkeää liittyä lukijasivustoon (erotakseen arvonnan päätyttyä) :D Aikaa osallistuakin on, joten ei muuta kuin näppäimistöllä naputtelemaan. Ei paljoa vaadi.
Montinin kamee kaulakoru (olen lukenut nyt kolmesti kaamea) sekä avainkorvakorut lähtevät arvonnan voittajalle. Arvon kommentoijien kesken netistä löytyvällä random-generaattorilla voittajan 30.12 jälkeen, varmaan kuitenkin jo ennen vuoden vaihetta.
Huomenna karkaan eteläisemmille laitumille joulunajaksi, enkä ole vielä päättänyt otanko läppärin mukaani vai en. Lahjat saattavat painaa sen verran jo laukussa, että ihmemasiina jää kotiin odottelemaan lomailijaa palaavaksi. Keskittyisi vain syömään, kutomaan, lukemaan ja rentoutumaan. Heti sen jälkeen kun lauantain ja sunnuntai siivoustyöt saadaan pois alta. Sielu kaipaa rauhaa ja keho rentoutumista. Flunssa siis varmaan iskee jo aattona, mutta odotetaan nyt kuitenkin ensisijaisesti terveitä pyhiä.
Ps. Ostin itselleni joululahjan. Kyyneleen/pisaran muotoinen hopeinen hammaskoru eksyi purukalustoon tänä aamuna. Nähtäväksi jää kuinka kauan se siinä kykenee majailemaan. Kuullun perusteella olleet vaihtelevia nuo kokemukset hammaskoruista, osalla pysyy kuukausia, osalla vuosia.
Lauantaina töiden jälkeen pakkasin tavarani kasaan ja lähdin ystävien kanssa etsimään hotellilta lähtevää ilmaisbussia joka veisi meidät joulumarkkinoille kaupungin laidalle. En ole koskaan käynyt noin isoilla joulumarkkinoilla. 150 myyjää, toinen toistaan erikoisemman näköisiä villasukkia ja satoja erilaisia käsitöitä. Päädyin ostamaan pari lahjaa ja ihastelemaan myyjien käsien tuotoksia.
Nuo pääkallosukat oikean puolimmaisessa kuvassa veivät sydämeni. Ylpeys ei vain antanut ostaa villasukkia, sillä osaan kutoa itsekin. Nyt voisi olla hyvä askel opetella raitavillasukista kuviosukkien tekoon.
Tuli todella jouluinen olo kaikesta joulukrääsästä, koristeista sekä joululauluja esittävästä kuorosta ja soittajista. Kävimme myös Arktikumilla olleissa joulumyyjäisissä ja löysin sieltäkin yhden joululahjan lähipiiriin ja grafiikan vedoksen itselleni. Pitäisi saada vielä kuva kehyksiin ja seinälle.
Miehen kanssa kotona viriteltiin meidän muovikuusi jo kolmatta kertaa esille yhteiseen huusholliin. (2010 täällä ja 2011 täällä). Yleensä se on ollut itsenäisyyspäivän aikaan, mutta nyt sattuneista kiireistä vähän myöhemmin. Yhtään ei olla tapoihimme kangistuneita, mutta olohuone ei ole näköjään muuttunut kuin yhden taulun verran kahden vuoden aikana :''D
Naisella ei voi olla liikaa koruja. Tähän verukkeeseen nojaten ostin itselleni kaksi uutta kaulakorua. Olen etsinyt sopivaa avainkaulakorua pitkään ja alkuviikosta löysin etsimäni. Olimme kyllä oikeastaan ostamassa paitaa miehelleni, mutta oli mukava löytää jotain itselleenkin.
Ostin avainkaulakorun lisäksi yhtäaikaa myös yllä olevan timanttikaulakorun. Timantti muistuttaa jalkapöydissäni olevia tatuointeja, joten se tuntui ostaessa hyvältä valinnalta. Materiaa on kuitenkin mielestäni heppoisempaa kuin avaimessa ja näin ollen timantti on eksynyt kaulaan roikkumaan harvemmin kuin avainkoru.
Oikein naisellinen "siis nää ei mätsää"-dilemma vaan kuuluu itselläni näihin korujen pitämisiin. Valitettavasti päälle eksyy hirveän usein joku bändipaita, eivätkä printit mielestäni sovellu hyvin kaulakorujen kanssa. Korut päin vastoin toimivat melkein kuin printteinä mustaa paitaa vasten. Ja omistan ehkä 2 kokonaan mustaa printitöntä paitaa. Voisin joku kerta esitellä aivan infernaalisen bändipaitakokoelmani päivänvalolle ja myöntää kärsiväni ongelmasta.
Näin myös jossain blogissa kuvan Nightwish-viinistä ja viimeksi Alkossa muutama viikko sitten käydessä, osui silmiini kyseinen pullo. Mieleen nousi samalla kysymys, että miksikäs ei, annetaan merchandise-viinille mahdollisuus. Vaikka sitten paikkaamaan sitä aukkoa, etten ole saanut Amon Amarth-viiniä mistään. Pulloa en ole vielä avannut enkä viiniä maistanut, mutta ehkä jossain välissä tulee sopiva tilaisuus. Ei viitsi korkata pullosta vain lasillista, sillä en omista yhtään viinipullonkorkkia joka pitäisi aromit kasassa. Korkkiostoksille pitää ehkä lähteä seuraavaksi.
Kun kaikki on mustavalkoista, täytyy itseään ottaa niskasta kiinni ja yrittää tsempata. Olen laittanut itseni telkkarinkatselukieltoon ja koitan keksiä vaihtoehtoisia tekemisiä. Valitettavasti audiovisuaalinen media on roskallaan vienyt tunteja elämästäni ja olen tuhlannut syksyn aikana näköhermojani sohvalla mähöten ihan liikaa. En ole valokuvannut niin paljoa kuin haluaisin, en ole nähnyt kavereita, en ole käynyt missään, olen vain maannut apaattisena kämpillä. Ei vain ole jaksanut.
Palautetaan kuitenkin vähän värejä arkeen ja koitetaan etsiä niitä pieniä kivoja asioita. Yllä olevat kuvat Little reasons to smilen tumblr-syötteestä. Kuvaa saa klikattua suuremmaksikin.
Ja, koska minulla on kuntosalikortti, olen koittanut liikuttaa persustani enemmän. Treenaamisesta tulee hitusen parempi mieli, jos ei aivan väkipakolla pidä raijata itseään kuntosalille kärvistelemään. (Yritän tässä juuri kahvilla houkutella itseäni menemään nostelemaan painoja.)
Jos näillä ja uudella musteella sitten kohti joulua. Päätin pitää joulupäivät sisältävänä viikkona viikon lomaa, ihan vain oman jaksamisen vuoksi. Yrittäjän lomat on aina vähän niin ja näin, sillä ne on palkatonta kärvistelyä ja asiakkaiden laiminlyöntiä. Nyt koitan vaan tsempata itseäni ja startata uuden vuoden uusilla voimilla jos mahdollista.
"Listaa kolme (3) omaa Voimabiisiäsi. Kappaletta, jotka saavat sinut hyvälle mielelle. Joista saa positiivista energiaa. Biisit, jotka saavat tanssijalat pakostakin hyppimään. Kerro pienellä tekstinpätkällä biisistä, miksi juuri se. Jaa kavereille ja haasta kolme (3) bloggaajaa listaamaan omat Voimabiisinsä.
Huom! Kyse ei nyt kuitenkaan saa olla pelkästään hyvästä biisistä, mitä on kiva kuunnella, vaan nimenomaan biisistä josta saa voimaa. Biisistä, joka nostaa sinut taas jaloilleen ja saa huomaamaan, että "Elämäähän tämä vain on." Eli ei siis mitään ihansamatääonihanhyvä-biisejä, vaan oikeasti sellaisia, joita palaa kuuntelemaan kun on paska fiilis, biisejä joista saa tavallaan voimaa."
Stam1na - Puolikas Ihminen
Tätä kappaletta kuuntelen usein aamulla meikatessani, varsinkin niinä aamuina kun ei vaan meinaa jaksaa. "Siis eheydy ennalleen, eheydy uupuu puolet, eheydy tai yksin kuolet." Asiat ei ole niin paskoja kuin tuntuu, ajatus vaan leikkii kanssasi ja katsoo mihin asti taivut. Minulla on meikatessani tapana roudata läppäri vessaan, kuunnella kappaletta ja välillä jäädä leikkimään peilin eteen Hyrdeä, irvistelemään naamaa ja laulamaan.
Torture Killer - Flesh Breaks To Open Wounds
Dumpdidam. Tosi "hyvänmielen"-voimabiisi, mutta itse revin tästä ainakin energiaa. "You monster, you like to torture! I like to torture." Vitutus vaihtuu energian purkuun ja tekisi mieli pogota keikalla.
Cher Lloyd - Swagger Jagger
No tämä biisi liikuttaa oikeasti noita "tanssijalkojakin." Itsehän en niitä oikein omista, mutta tämä kappale muistuttaa bodycombatin 53. ohjelman "kyykkäysliikesarjasta" sekä saa piiskaamaan itseään vähän vielä enemmän äärirajoilleen.
Itse normaalisti revin sen positiivisen energian negatiivisista biiseistä, näin kun tarkemmin ajatellaan. Tulee uho maailmaa vastaan, että kyllä mie näytän selviäväni, katoppa vaan! Agrella eteenpäin.
Keskiviikkona pikkuveljeni sai lakin ja olimme juhlistamassa tapahtumaa porukalla. Missiona oli kuitenkin nautiskella nautintoaineita niin, etten kärsisi itsenäisyyspäivänä rapulasta. Pyhänä tarkoituksena oli viettää vapaapäivä itselleen mieluisalla tavalla eikä höösäten aasta ööhön.
Ostoskeskuksiin ei keskiviikkona uskaltanut astua jalallakaan ruokakauppaa pidemmälle. Ostoshelveteissä oli nimittäin shoppailupäivät menoillaan. Lahjojen yön ja Joulupukin yön varjolla ostoskeskukset venyttivät myyntiaikansa klo 00.00 asti yöllä. Huuto, melske ja soitto soi, kun kävin ruokakaupassa aiemmin päivällä. Keskiyöksi tämä ja 95-vuotias itsenäinen Suomi poiki kuitenkin kauniin ilotulituksen, jota ihailimme parvekkeelta.
Itsenäisyyspäivän aamuna heräsin ja makasin ensimmäistä kertaa kuukausiin jonkin aikaa sängyssä hereillä. Olin päättänyt, etten liikauta itseäni mihinkään koko päivänä. Keitin kahvit, löin pesukoneen pyörimään, keitin kananmunia ja nautin pitkästä pitkästä aamiaisesta lukien kaikki viikkojen aikana kerääntyneet kaupunkilehdet sekä aikakausilehdet läpi.
Minulla on tapana leikellä mukavannäköiset kuvat talteen askartelutarpeiksi, sekä houkuttelevan oloiset reseptit reseptikansioon talteen. Askartelua varten tarkoitetut kuvan lojuvat yleensä muutaman kuukauden laatikossa, kunnes ne päätyvät askartelulaiskuuden vuoksi roskiin. Reseptien kanssa joskus innostun. En ole koskaan tehnyt porkkanalaatikkoa ja löysin simppelin oloisen porkkanalaatikkoreseptin. Ehkä tänä jouluna otan itseäni niskasta kiinni.
Kävin alkuviikosta ostamassa Tiimarista lahjanaruja sekä joulukorttien askartelutarpeita, lahjojen nimilapputarroja ja erittäin edullisen jouluvalon.
Järjestelin paikkoja, pesin toisen koneellisen pyykkiä ja imuroin asunnon ennen kuin istuin alas. Tein Spotifyihin joulusoittolistan, joka tulvii varmaan korvista ennen aattoa, mutta annetaan joululauluille mahdollisuus tänä vuonna.
Itsenäisyyspäivän vastaanoton alkaessa olin parkkeerannut perseeni sohvalle joulutorttujen, glögin, punaisen kynsilakan ja mielenrauhan kanssa. Kämppä siisti, joulukuusta vaille kaikki paikoillaan ja minä istuin alas sekä tuijotin pariskuntaa kättelemässä hirveän määrä muita ihmisiä mitä omituisemmat muotivillitykset päällä. Olen kuullut ihmisten tuhlaavan aikaa huonomminkin. Puolessa välissä meni kyllä hermo ja siirryin toiselle kanavalle.
Paljon on ollut puhetta, että "ääääh, vihaan joulua" ja "äääääh rakastan joulua"-topiceilla. Itse vietän joulua, en sen kristillisistä lähtökohdista, mutta en myöskään sen pakanallisista lähtökohdista. En ole kuulunut kirkkoon elämäni aikana tai käynyt uskonnontunneilla. Minulle joulu on vuoden pimeintä aikaa. Sinne pitää tuoda hieman valoa ja iloa kaiken kaamoksen keskellä. Kuuntelen joululauluja, myös virsipainotteisia, sillä mielestäni ne ovat rauhoittavia. Joulu on itselleni se aika, kun kaikki pysähtyy, ajatus saa levätä ja maailma on hetken hiljaa ja rauhallinen. Työnarkomaanin ja ylisuorittajan elämässä se on kieltämättä vuoden kohokohtaa ja syy vähän löysätä itsensä kanssa.
Ja, koska kaikki kirkas ja kimalteleva on kaunista niin pidän myös joulukoristeista ja jouluisuudesta. Kämppämme imaisee yhden valaistun joulutähden, valaistun joulupallon, olohuoneen pöydällä olevan valonauhan, tekojoulutähtikukan (nerokas, halpa eikä kuole) ja joulukuusen. Pidän hyvästä ruuasta, mutta mielestäni väkisillä joululahjojen osto on kummallista.
Itselleni joulu on jouluhko, lähinnä ulkonäöllisiin ja mielenrauhallisiin asioihin painottuva vapaa-aika ennen vuoden vaihtumista ja kaiken hössötyksen alkua.
Kävimme viime viikon sunnuntaina ylioppilasteatterin vanhan hallituksen kanssa syömässä Kantis Burgerissa. Olin luullut, että paikka on perus burgerimesta, lähinnä Scan Burger-tyylinen paikka. Ja ennen sinne menoa minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia paikasta. Yllätyin kuitenkin iloisesti. Ruokaa sai kyllä hieman odotella, mutta se oli sen arvoista!
Vieressäni istuva hallituslainen söi ilmeisesti paikan isointa burgeria, joka on tehty ranskanleipään.
Paikka oli tosi käteväksi sisustettu (olen aiemmin vieraillut samoissa tiloissa pyörineessä kioskissa vuosia sitten). Kioskitila on pieni, joten sisustussuunnitelmien toteuttaminen on varmasti ollut hankalaa. Kokonaisuus on kuitenkin onnistunut. Tiskillä on istumapaikkoja ja ravintolaan sijoiteltu muutama pöytä. Pihalla seisoo aina silloin tällöin Kantis Burgerin auto, joka on kyllä näkemisen arvoinen tapaus.
Söin aivan syntisen hyvän Cheese Lover's Burgerin, joka on kolmen juuston hampurilainen ranskalaisten kera. Hampparin välistä löytyi mozzarellatikkuja, quesadillajuustoa sekä reipas siivu aurajuustoa. Voin sanoa, että oli kyllä aikalainen makukokemus, hyvässä mielessä.
Palvelu oli hyvää, paikka viihtyisä ja ruoka oli todella maittavaa. Menen käymään kyllä uudestaankin! Jos jotain miinusta pitää sanoa, niin ruuan tulo kesti suhteellisen kauan, sillä meitä oli monta syöjää ja keittiö ei ilmeisesti ole hirmuisen iso. Onneksi oli odottamisen arvoista. Itse olen enemmän hamppari kuin pitsaihmisiä, niin oli kyllä mukava yllätys. Myös pitsaa Kantis Burgerista kyllä saa.
Olin lähdössä lauantaina ulkoiluttamaan itseäni ja ulkona oli ihan pirun kylmä. Tupla kaulahuivitus, joista ympyrähuivin kietaisin myös osaksi jo pipolla verhotun pääni ympärille. En ymmärrä miten pystyi edes tuulemaan niin pirun kirpeästi. Tuntui että naama jäätyy välille.
Tilasin EMP:ltä uuden hupparin itselleni. Puljun hinnat ovat normaalisti hyvin suolaisia, mutta alennuslaarista löytyi tämä ihanuus, jota vaan en voinut jättää hankkimatta. Musta huppari with a twist.
Ihastelen edelleen noita käsissä olevia aukkoja, jotka näyttävät pienen kaistaleen ihoa. Vielä kun jostain löytäisi samanmoisen, mutta olkapään kohdalle tulevilla yksityiskohdilla. Olen tehnyt pyhän lupauksen itselleni hankkia vain hyviä perusvaatteita. Sellaisia joita oikeasti tulee käytettyä päivittäin eikä vain juhlatilaisuuksissa. Totesin työkaverille esimerkkinä sen, että kaapissani on viisi erilaista korsettia ja en rehellisesti sanottuna muista milloin viimeksi olisin vetänyt kuristimen päälleni.
Kauhistelen ensi viikkoa sekä sen aikatauluja. Jääkaapin tussitaulun lisäksi kalenterissa on vielä kunnon määrä suttuja joista pitäisi setviä, että mitä kaikkea pitää hoitaa iltaisin. Tuntuu, että tänä sunnuntaina menojen vuoksi jäi lepäämättä ihan kokonaan tällä viikolla. Väsyttää siis valmiiksi ja huomenna on taas maanantai. Onneksi siellä on yksi kappale, sunnuntain lisäksi, vapaata itsenäisyyspäivän vuoksi. Makaan sohvalla alla demonstroidun kuvan lailla. Kuvitelkaa käteen vielä glögimuki ja joulutorttu sekä televisioon pyörimään linnan juhlat. Päälle vielä viltti niin siinä on ensi torstain suunnitelman tehty valmiiksi.
Peruutetaanpa nätisti ilman aasinsiltoja viime viikkoon ja viikonloppuun. Postaustahdin pienestä suvantovaiheesta voi jo päätellä, että kiirettä on ollut. Päivityksiähän tulee sen mukaan kun kamera laulaa ja sormet näppäilee, jos näppäiltävää on. Nyt taas on molempia, aikaa sekä asiaa! En nyt kuitenkaan siitä asian asiallisuudesta mene vannomaan, mutta kokeillaan.
Opetin työkaverille vähän järjestelmäkameran perusasioita ja hän samalla näppäsi muutaman kuvan minusta. En omaksi onnekseni naura suu auki, kuten normaalisti kaikkien muiden ottamissa kuvissa. Taustalla näkyy vähän työhuonettakin.
Yksi viime viikon kohokohdista oli myös uunidippaus. Dippasin kättä vahingossa uunissa ottaessani lasagnea pois sieltä. Näppärän näköstä nähdä, että kuinka suht syvähkö palohaava ja useampi irti kuoriutunut ihokerros vaikuttaa musteeseen vai vaikuttaako ollenkaan. Olen yrittänyt ottaa tilanteen siis oppimisen kannalta.
Kävin myös ensimmäisessä kuntosaliohjauksessa ihmettelemässä yläkropan treenaamista viime viikolla. Olenkin onnistuneesti käynyt jo kahdesti tällä viikolla salilla kiusaamassa itseäni. Pitää nimittäin yrittää kiusata kaikki syksyn aikana lanteille itsensä kiinnittäneet kilot irti kropasta. Annoin salille mahdollisuuden, sillä kuukausivuokra on halpa. Harmi, että happi meinaa loppua ahtaahkossa salissa ja ohjauskin oli aika pikanen. Seuraavaa kertaa ootellessa. Jalkojen ja vatsan ohjaus menikin 1,5 viikon päähän edellisestä. Kröhm. Onneksi olen käynyt kolmella salilla aiemminkin, niin perusasiat on kuitenkin jollain lailla hallussa. Jos ei olis, niin ois voinut sormi hakeutua suuhun.
Perjantaina suuntasimme junalla kohti Oulua kylästelemään sekä Sabatonin keikalle.
Olen ihan shokissa ja ihmeissäni lauantaiaamuna (ilman meikkiä ja jonkun muun kuvaamana, hah!), kun ei tarvitse lähteä töihin, vaan nautin aamukahvia ihan nollatuilla ajatuksilla. Näkyy varmaan kuvastakin.
Lauantai-iltana hipsittiin Sabatonin keikalle Teatrialle. Lihatehdas oli suhteellisen autiona puoli kahdeksan aikaan ensimmäisen lämppärin aloittaessa. Enkä yhtään ihmettele, Dynazty oli jättänyt kiveksensä kotiin kuten arvelinkin. Poppoo näytti ja kuulosti Reckless Loven, Nickelbackin ja jonkun kasarikauhistuksen yhteensulattamolta. Raubtier taas, mieheni sanoin, kuulosti aivan Aarne Tenkaselta vieraalla kielellä luriteltuna. Lämppäreissä ei siis ollut kehumista. Onneksi Sabatonissa kuitenkin on!
Upea keikka. Tämäkin rokkipoliisi, joka normaalisti seisoo takarivissä kädet puuskassa, intoutui hieman hyppimään keikalla. Nautin joka kappaleesta ja Joakim Bródenin nöyrän innostuneen iloiset välispiikit olivat mukavaa kuunneltavaa. Ja kyllähän tuota miestä mielellään katseleekin!
Joku näillä ruotsalaisilla vaan on paremmin keikkahommissa kuin suomalaisilla. Viimeksi nautittiin Amon Amarthia Teatrialla mamman kanssa viime helmikuussa ja sekin vakuutti.
Mikseivät kaikki aamut voi olla näin voimauttavia? Tuli sellainen fiilis viime viikolla, että nyt ei ole kaikki ulkona kohillaan ja vilkaisin ulos ikkunasta. Niin upea auringonnousu, että kylmiä väreitä riitti. Koko taivas oli hehkuvan sininen, violetti ja punainen. Joskus kannattaa olla hereillä aikaisin.
Nyt on suikka vaihteeksi taas musta eikä 10 cm vaaleanruskeasta juurikasvusta ole tietoakaan. Kävin kampaajalla värjäyttämässä tukkani, sillä hiusväriallergiapelko on nostanut päätään viime kerran värjäyksen jälkeen. Parin päivän kutina ei enteillyt hyvää. Nyt ei mitään, tukka on musta kuin yö ja päänahkani kunnossa. Taidanpa vastekin satsata hiuksiin ja terveeseen päänahkaan. Torstai äityikin henkisen hyvinvoinnin tsemppauspäiväksi, kun kampaajan lisäksi oli ensimmäinen kerta uudella kuntosalilla. Siitä ehkä enempi lisää myöhemmin!
Illalla juna suuntaa kohti Oulua ja huomenna siirrymme miehekkeen kanssa nauttimaan Sabatonin keikasta. Kuuntelin tuossa juuri varovasti lämppäreitä, eivätkä odotukset niiden suhteen nousseet kovin korkealla. Dynazty kuulosti siltä kuin kivekset olisivat jääneet kotiin ja Raubtier kuulosti kuin laulajalla olisi jäänyt limaa kurkkuun. Plussaa kuitenkin Teatrian aikaisista soittoajoista. Itse pääesiintyjä aloittaa 21.30 ja lämppärit jo 19.00! Ei tarvitse pyöriskellä ja odotella ikuisuutta.
