Itsenäisyyspäivä ja jouluhkoa rakentamassa

Keskiviikkona pikkuveljeni sai lakin ja olimme juhlistamassa tapahtumaa porukalla. Missiona oli kuitenkin nautiskella nautintoaineita niin, etten kärsisi itsenäisyyspäivänä rapulasta. Pyhänä tarkoituksena oli viettää vapaapäivä itselleen mieluisalla tavalla eikä höösäten aasta ööhön.

Ostoskeskuksiin ei keskiviikkona uskaltanut astua jalallakaan ruokakauppaa pidemmälle. Ostoshelveteissä oli nimittäin shoppailupäivät menoillaan. Lahjojen yön ja Joulupukin yön varjolla ostoskeskukset venyttivät myyntiaikansa klo 00.00 asti yöllä. Huuto, melske ja soitto soi, kun kävin ruokakaupassa aiemmin päivällä. Keskiyöksi tämä ja 95-vuotias itsenäinen Suomi poiki kuitenkin kauniin ilotulituksen, jota ihailimme parvekkeelta.

Itsenäisyyspäivän aamuna heräsin ja makasin ensimmäistä kertaa kuukausiin jonkin aikaa sängyssä hereillä. Olin päättänyt, etten liikauta itseäni mihinkään koko päivänä. Keitin kahvit, löin pesukoneen pyörimään, keitin kananmunia ja nautin pitkästä pitkästä aamiaisesta lukien kaikki viikkojen aikana kerääntyneet kaupunkilehdet sekä aikakausilehdet läpi.

Minulla on tapana leikellä mukavannäköiset kuvat talteen askartelutarpeiksi, sekä houkuttelevan oloiset reseptit reseptikansioon talteen. Askartelua varten tarkoitetut kuvan lojuvat yleensä muutaman kuukauden laatikossa, kunnes ne päätyvät askartelulaiskuuden vuoksi roskiin. Reseptien kanssa joskus innostun. En ole koskaan tehnyt porkkanalaatikkoa ja löysin simppelin oloisen porkkanalaatikkoreseptin. Ehkä tänä jouluna otan itseäni niskasta kiinni.

Kävin alkuviikosta ostamassa Tiimarista lahjanaruja sekä joulukorttien askartelutarpeita, lahjojen nimilapputarroja ja erittäin edullisen jouluvalon.

Järjestelin paikkoja, pesin toisen koneellisen pyykkiä ja imuroin asunnon ennen kuin istuin alas. Tein Spotifyihin joulusoittolistan, joka tulvii varmaan korvista ennen aattoa, mutta annetaan joululauluille mahdollisuus tänä vuonna.

Itsenäisyyspäivän vastaanoton alkaessa olin parkkeerannut perseeni sohvalle joulutorttujen, glögin, punaisen kynsilakan ja mielenrauhan kanssa. Kämppä siisti, joulukuusta vaille kaikki paikoillaan ja minä istuin alas sekä tuijotin pariskuntaa kättelemässä hirveän määrä muita ihmisiä mitä omituisemmat muotivillitykset päällä. Olen kuullut ihmisten tuhlaavan aikaa huonomminkin. Puolessa välissä meni kyllä hermo ja siirryin toiselle kanavalle.

Paljon on ollut puhetta, että "ääääh, vihaan joulua" ja "äääääh rakastan joulua"-topiceilla. Itse vietän joulua, en sen kristillisistä lähtökohdista, mutta en myöskään sen pakanallisista lähtökohdista. En ole kuulunut kirkkoon elämäni aikana tai käynyt uskonnontunneilla. Minulle joulu on vuoden pimeintä aikaa. Sinne pitää tuoda hieman valoa ja iloa kaiken kaamoksen keskellä. Kuuntelen joululauluja, myös virsipainotteisia, sillä mielestäni ne ovat rauhoittavia. Joulu on itselleni se aika, kun kaikki pysähtyy, ajatus saa levätä ja maailma on hetken hiljaa ja rauhallinen. Työnarkomaanin ja ylisuorittajan elämässä se on kieltämättä vuoden kohokohtaa ja syy vähän löysätä itsensä kanssa.

Ja, koska kaikki kirkas ja kimalteleva on kaunista niin pidän myös joulukoristeista ja jouluisuudesta. Kämppämme imaisee yhden valaistun joulutähden, valaistun joulupallon, olohuoneen pöydällä olevan valonauhan, tekojoulutähtikukan (nerokas, halpa eikä kuole) ja joulukuusen. Pidän hyvästä ruuasta, mutta mielestäni väkisillä joululahjojen osto on kummallista.

Itselleni joulu on jouluhko, lähinnä ulkonäöllisiin ja mielenrauhallisiin asioihin painottuva vapaa-aika ennen vuoden vaihtumista ja kaiken hössötyksen alkua.