Viikonlopun irtiotto

Mikseivät kaikki aamut voi olla näin voimauttavia? Tuli sellainen fiilis viime viikolla, että nyt ei ole kaikki ulkona kohillaan ja vilkaisin ulos ikkunasta. Niin upea auringonnousu, että kylmiä väreitä riitti. Koko taivas oli hehkuvan sininen, violetti ja punainen. Joskus kannattaa olla hereillä aikaisin.

Nyt on suikka vaihteeksi taas musta eikä 10 cm vaaleanruskeasta juurikasvusta ole tietoakaan. Kävin kampaajalla värjäyttämässä tukkani, sillä hiusväriallergiapelko on nostanut päätään viime kerran värjäyksen jälkeen. Parin päivän kutina ei enteillyt hyvää. Nyt ei mitään, tukka on musta kuin yö ja päänahkani kunnossa. Taidanpa vastekin satsata hiuksiin ja terveeseen päänahkaan. Torstai äityikin henkisen hyvinvoinnin tsemppauspäiväksi, kun kampaajan lisäksi oli ensimmäinen kerta uudella kuntosalilla. Siitä ehkä enempi lisää myöhemmin!

Kuva täältä.

Illalla juna suuntaa kohti Oulua ja huomenna siirrymme miehekkeen kanssa nauttimaan Sabatonin keikasta. Kuuntelin tuossa juuri varovasti lämppäreitä, eivätkä odotukset niiden suhteen nousseet kovin korkealla. Dynazty kuulosti siltä kuin kivekset olisivat jääneet kotiin ja Raubtier kuulosti kuin laulajalla olisi jäänyt limaa kurkkuun. Plussaa kuitenkin Teatrian aikaisista soittoajoista. Itse pääesiintyjä aloittaa 21.30 ja lämppärit jo 19.00! Ei tarvitse pyöriskellä ja odotella ikuisuutta.