Viimeiset neljä päivää ovat olleet ulkona syömistä, venäläistä suklaata, turvonnutta alahuulta ja uutta vessanmattoa. Vähän myös luentoa, töitä, haaveilua, kipua, itkua, pimeyttä, hyvää seuraa, naurua ja pahaa mieltä. Olen odottanut talvea kovasti ja nyt se onkin pimeä, pitkä, liukas ja loskainen.
 |
| Lapin Kansa 11.11.2012, Takaisin isän lähelle |
Sunnuntain Lapin Kansassa oli artikkeli dokumenttiohjaajasta, joka palasi syntyseuduilleen tukemaan vanhenevan isänsä elämää. Tai siis kotisynnyilleen seuraamaan kun isä on hoitokodissa, kuten nykyään tehdään. Tuo kuvassa oleva osio "Kesken sanojen etsinnän isälle iskee väsymys. Itkettää. On levättävä hetki." aukaisi sunnuntai iltapäivällä kaikki silmien taakse sulkeutuneet hanat. Vollotin kuin pieni lapsi, räkäisesti ja lohduttomasti. Milloin ihmisellä on oikeus väsyä, itkeä ja levätä? Vanhainkodissako sen voi vasta tehdä rauhassa. Sitten kun kaikki muurit on kaadettu ja vastuu otettu pois olkapäiltä, sittenkö vasta saa levätä?
Syksy on jotenkin ollut lohduton. Kiireinen, voimat imevä, raskas ja ohitse lipuva. Flunssan jälkeinen aika on mennyt vaan kalenteria tuijotellessa. Paino on noussut ja olo on möhkälemäinen. Illat olen pyörinyt kotona, tekemättä mitään järkevää samalla tuhlaten todella arvokkaita tunteja, koska en vain ole jaksanut. Yritän normaalisti pitää blogissa sellaista kevyttä ilmapiiriä, sillä minusta suru ruokkii surua. Tämä on ehkä vain sellainen pieni ripitys niille tärkeille ihmisille, joita en ole jaksanut nähdä. Se nimittäin hävettää.
Vaikka se kuinka kuulostaa kliseiseltä, niin odotan jouluvalojen vievän ajatukset eteenpäin tulevaan kevääseen ja kerääväni jostain voimia hoitaa rästissä roikkuvat yliopistohommat kunnialla loppuun. Sitä ennen koitan kohentaa mieltäni uusilla ihokoristuksilla, joita on tullut tässä hankittua ja oltua neulan alla useamman kerran kuluneen viikon aikana. Ehkä niistä enempi sitten seuraavassa postauksessa. Itseensä keskittyminen ja omien mielihalujensa toteuttaminen olisi hirmu tärkeää, mutta varat ja mieli tökkii.
Ei ole enää kauaa siihen, että valoisa aika alkaa taas pidentyä, se yleensä auttaa ainakin allekirjoittanutta eteenpäin! Suomen talvi on kamala, pimeää ja loskaista tai pirun kylmää, mutta kesä on aina edessäpäin :)
VastaaPoistaOnneksi näin :) Ois viime kesänä pitänyt tankata enempi valoa, kun sitä oli tarjolla eikä painaa tukka pitkällä duunia :D Ens kesänä tietää sitten varautua!
Poista