Kesä 2017

Kesä oli ja meni, ja mitä vauhtia se menikin. Ei kerennyt edes bloggailla! Ei lomaa ja töiden ohella enimmäkseen päiviä jolloin ei kerennyt oikein tehdä mitään ihmeempää perus arjen lisäksi. Aluksi oli ihan pirun kylmä ja facebook pelotteli lumisateella kesäkuun kunniaksi. Mursu lomaili heti kesäkuun alkuun kolme viikkoa, joten kylmäksi jäi hänenkin kesälomansa.

Yritettiin kuiten paikkailla kylmää säätä käymällä ulkona syömässä sekä viettämällä viikonloppuja yhdessä. Nähtiin koko kesän aikana useampi potentiaalinen tuleva yhteinen koti ja tuntui että uskokin alkoi loppua sopivaa asuntoa etsiessä. On ihan mahollista tehdä asunnon etsimisestä aikaa ja hermoja vievä harrastus! Aina oli liian vanhaa, liian pientä, autopaikattomia, kalliita jne. tarjolla. Kahdeksan näyttöä ja reilusti toistakymmentä yhteydenottoa, sähköposteiluineen ja soitteluineen tuli suoritettua vajaaseen kahteen kuukauteen.

Yritin lepuuttaa lomatonta ja ressistä pääkoppaa syömällä hyvin, lukemalla ja lepäämällä aivoja Skamin jaksoihin upoten aina kun vain päiviltäni kerkesin. Sekä valmistelin mahdollista muuttoa pienillä täsmäiskuilla yksiöni siivoamiseen. Uunin siirtoa, ikkunoiden pesua jne.

Luin Marko Annalan Värityskirjan melkein ahmien. Keväällä aloitettu Katja Ketun Kätilö on sen sijaan vieläkin kesken, tosin kyllä kovan väännön alla. Luulen voittavani tämän taistelun pian ja pääseväni seuraavan opuksen kimppuun.

Täytin kesäkuussa juhannuksen tienoilla 27 vuotta Mursun kotikylällä vieraillessa. Ja heräsin siihen, että Mursu tuli houkuttelemaan minua aamuisille lättykesteille synkkäreideni kunniaksi. Ihana ylläri miehekkeeltä joka normaalisti koisaa aina pidempään kuin mie. Ei tunnu yhtään kyllä 27-vuotiaalta, aikalailla päin vastoin!

Kävimme Tuska festareilla Helsingissä kesä-heinäkuun vaihteessa, siitä enemmän ihan omassa postauksessaan. Järkkäsimme toisen kaason kanssa rakkaalle ystävällemme polttarit heinäkuun loppupuolella ihanalle syrjäiselle mökille. Ja heinä-elokuun vaihteessa, pitkän etsinnän jälkeen, muutimme yhteiseen kotiin Mursun kanssa.

Uusi koti on ihana. Meidän näköisemme tilava kaksio saunalla ja lasitetulla parvekkeella. Makuuhuone on vielä kohtuu autio, vaatehuoneessa on tavaraa mikä sinne ei kuulu, meillä on yksi ylimääräinen pöytäryhmä eikä yhtään mattoa vielä lattialla, mutta hyvä tästä tulee! Lupasin taas muuton ohessa että a) seuraavan kerran muutan vasta omistusasuntoon sekä b) en ikinä enää osta mitään. Mutta eiköhän tässä ala jo pikkuhiljaa toipua. Ainakin tylsyyteeni selailin eilen Wishiä..

Ekat kolme viikkoa samassa asunnossa ovat menneet yllättävän iisisti. On jännittävää olla viimein yhdessä osoitteessa melkein 3,5v yhdessäolon jälkeen! Oon ehkä vielä vähän pihalla kesän kiireiden jälkeen ja päivät juoksevat vaan ohi vauhdilla.

Viime viikonloppuna rakas ystäväni meni naimisiin, siitäkin omassa postauksessaan myöhemmin. Stressi koko kesästä laukesi maanantaina pitkän työpäivän päätteeksi migreenikohtaukseen ja nyt mie makaan sohvalla flunssasena ja räkäsenä kolmatta päivää parantelemassa itseäni. Kroppa päätti siis sanoa, että nyt nainen pysähdyt. Ja mie sanon että tuntuu siltä kuin poskionteloihin ois pysähtynny jotain! Hyi hyi, lisää kuumaa vettä hunajalla.

"Kolmas päivä samojen seinien sisällä" - tyhjä tuijotus.

Uudet hiukset

Viime viikolla paloi lopulta käpy 6kk mittaiseen juurikasvuun ja haalistuneeseen pinkkiin. Repäisin kauppamatkalla ja kävin varaamassa kampaaja-ajan itselleni tiistaille. Päätin samalla, että nyt ei valitakaan sitä perinteistä ratkaisua.

Tukka oli joko kiinni tai auki, riippuen siitä oliko töitä vai vapaapäivä. Aamun hätänuttura tai hainhammas hiusklipsi toimi ulkonäköpelastajana niin monena aamuna, että tunsin itseni ihan tylsäksi, enkä yhtään itsekseni.

Vein luottokampaajalleni (Hairlekiini Sampokeskus, Riikka) ohjeen, että aika tosi paljon sais ottaa pojes ja haluaisin vihreää. Päädyttiin tummaan pohjaan sekä vihreisiin "latvoihin". Ja tämä on niin freesi. Olo on kuin olisin uudestisyntynyt takaisin itsekseni. Olen edellisen kerran ollut vihreä muistaakseni joskus kymmenisen vuotta sitten, jos neonvihreitä kuiturastoja ei laske mukaan.

Mätsään nyt taas kaikkiin vihreisiin assesoreihini. Ja nuo Gorilla Glassin lasiplugit pääsevät arvoiseensa asemaan uuden tukan kanssa, kokonaisuus korostaa molempia.

Viimeisen 2kk aikana..

.. olen vihdoin saanut aluille koko selän tatuointiprojektin, jota työstää työkaverini Erika.

(Miss Erika Tattoo, Halla Tattoo & Piercing, Rovaniemi).

.. olen ostanut uusia hihamerkkejä. (Hex Appeal)

.. olen maannut 1.5 päivää kuumeessa kotona ja katsonut tuona aikana kaiken, mitä televisiosta sattui tulemaan.

.. olen lukenut sängyssä kirjaa, kun Mursu on nukkunut aamulla pitkään.

.. olen käynyt Mursun kanssa extempore kakkukahvilla Choco Delissä sekä elokuvissa katsomassa Guardians of the Galaxy 2:sen.

.. olen syönyt hemmotteluruokana kaupan valmissushia.

.. olen nauttinut yksinolosta syömällä aamupalaa pitkän kaavan mukaan ja siivoamalla.

.. olen syönyt järjettömän herkullisen vappupäivän aamiaisen.

.. olen himmaillut Mursun kanssa ja koittanut unohtaa työjutut aina edes pieneksi hetkeksi kerrallaan.

Simple things, mutta nyt ei muuta tarvitsekaan.

Vohveleita croissant-valmistaikinasta

MeNaiset tarjoili (klik klik täällä) uuden käyttötavan valmiille croissant-taikinalle, jota kauppojen valmisruokahyllyiltä löytyy. Pitihän tuota revetä testaamaan, taikinan teossa laiska kun olen.

Päällä tortillamausteilla maustettua jauhelihaa, turkkilaiseen jogurttiin tehtyä soosia sekä salaattia. 

Soosi;

- turkkilaista jogurttia n 1.5 dl

- aromisuolaa 0.5 tl

- grillimaustetta 0.5 tl

- ripaus oreganoa 

- ripaus mustapippuria

- chilikastiketta noin 1-2 rkl

- tujaus Texas Peteä

Vohveleista tuli croissant-taikinalla todella paksuhkoja ja pidän itse enemmän ihan normaalin vohvelitaikinan koostumuksesta, mutta tulipahan testattua tätäkin oikoreittiä. Ei kuolleena syntynyt idea, mutta toisesta säilyketölkillisestä taikinaa jota ostin, tulee todennäköisesti tehtyä ihan croissantteja.

Samoiten, laiskan ihmisen pisteet kuiten vievät valmisjauhopussit, joista voi tehdä sekä lätyt että vohvelit. Lisää vesi, sekoita, paista ja se siinä. Maku sekä koostumus lähempänä perinteistä.

Kauneuskysely

Lipastin Mustetahroja blogin Marjutilta tämän kauneuskyselyn aihion.

Varhaisin meikkimuistosi?

Olin kauppareissulla jomman kumman vanhempani kanssa ja pyysin saada lasten leluosastolta meikkipaletin, muistaakseni isäni luuli sitä vain muoviseksi leluksi. Kotona sitten vasta paljastui, että irtosihan siitä väriä naamaankin saakka.

Mitä meikkejä löytyy käsilaukustasi?

Ripsiväri, kajaali, kulmakynä ja hajuvesi. Sekä meikkisienet (toinen puuteri ja toinen meikkivoide), joista voi hätätilanteessa sutasta nenänpäähän väriä. Tuppaa pyyhkiytymään hengitysmaskiin meikkivoiteet nenänpäästä aina töitä tehessä.

Lempituoksusi?

Sweet vanilla ja Coconut. Molemmat halpishajuvesiä joita löytyy mm. S-Marketeista ja Prismoista. Tykkään eniten raikkaista ja makeista hajuvesistä.

Henkilökohtainen kauneusvinkkisi?

Älä lisää meikkivoidetta tai puuteria pitkin päivää, se paakkuuntuu turhaan. Painele wc-paperilla varovasti nenänpää ja otsa, jos ne rasvoittuvat päivän myötä.

Uusin kauneuslöytösi?

Miaray fiberwig ripsiväri! Elämäni kallein meikkiostos, koska päätin kerrankin panostaa. Joku kuitujuttu tuo on, tekee lisää pituutta ripsille keinotekoisesti. Pysyy hyvänä koko päivän eikä varise silmän alle tai tahraannu. Pestessä lähtee ihan könteissä irti, paras ostokseni tähän mennessä.

Ikimuistoisin virheostoksesi?

Joka ikinen kerta kun olen yrittänyt vaihtaa meikkivoidetta.. olen nimittäin satunnaisia kokeiluja lukuunottamatta tuputtanu naamaani tuota Lorealin True Matchia jonkun vaatimattomat 13 vuotta. Kaveri sitä joskus suositteli, kokeilin ja tykästyin.

Meikkivoiteella vai ilman?

Meikkivoiteella. Sunnuntaisin ja vapaapäivinä ilman. Ja pesen naaman yleensä paljaaksi aina heti kun kotiudun töistä.

Eyeliner vai kajal?

Eyeliner.

Tuote, jota ilman et tulisi toimeen?

Bepanthen. Huulille, kuiviin ihokohtiin kasvoissa, kämmenselkiin kun niistä iho kuivuu.

Tuote, jota haluat vielä koittaa?

Kiinnostaisi löytää omaan käteen passeli kulmakynä.

Mitä teen silloin, kun ei tarvitse tehdä mitään?

MeNaiset-lehden nettijulkaisu (klik klik) sai minut miettimään asioita joita teen, kun olen yksin eikä minun ole pakko tehdä mitään muuta kuin viihtyä. Olen nimittäin koittanut etsiä itselleni juttuja, joiden tekeminen vapaa-ajalla saisi minut paremmalle tuulelle. En viime aikoina ole oikein harrastanut mitään ja työt täyttävät pääasiallisesti päiväni.

1. Siivoan ja järjestelen

Minulle siivoaminen, pyykkääminen ja järjesteleminen eivät ole pakkopullaa. Saatan aamutohinoiltani eksyä siirtämään uunia tai jynssäämään roskiskaappia, pyyhkimään pölyjä ja ehostamaan asuntoa. Autopilotilla jynssätessä aivoni lepäävät.

2. Monipuoliset aamupalat ja ruoanlaitto

Aamupala on yleensä päivän ainut ateria jonka varmasti kerkeän laittaa ja syödä rauhassa. Herään yleensä minimissään kahta tuntia ennen kuin pitäisi olla lähdössä kotoa, sillä yhtään mitään ei tapahdu universumissani ilman kahta kuppia kahvia ja perusteellista aamupalaa. Ruokaa tykkään laittaa, mutta olen siinä hieman tapoihini kangistunut. Pitkän päivän jälkeen se on yleensä jotain nopeaa ja helppoa.

3. Valokuvaan tai editoin kuvia

Saatan kuvailla huvin vuoksi, säätää ja deletoida, kokeilla uusia juttuja ja muokkailla kokonaisuuksia vain omaksi huvikseni. Parhaimmillaan kuvanmuokkauksen saloihin voi upota koko päiväksi saamatta mitään järkevää aikaan. En kuvaa enää ollenkaan pyynnöstä vaan ainoastaan, kun itsestäni tuntuu siltä että tekisi mieli kuvata. Se on ollut iso päätös minulta, että voi tehdä jotain kivaa harrastusmielessä, ilman että se on työtä tai pakkopullaa.

4. Luen

Artikkeleita, kirjoja, lehtiä, opinnäytetöitä, blogeja.. Eskapismi on ihanaa ja muiden saappaissa on kiva lököillä, ilman että tarvitsee ajatella omia juttuja.

5. Käveleminen

Käyn päämäärällisillä kävelyillä, eli lähden asioikseni kävelylle vaikka ostamaan töihin jotain mikä on loppunut tai käymään kahvilla jossain vain vähän käpötelläkseni. Varsinaisesti lenkillä ei ole tullut käytyä iäisyyksiin.

6. Bloggaaminen ja kirjoittaminen

Niin, no siinäpä se oikeastaan on. Ois jännä nähdä, jos olisin vaikka viikon kotona lomailemassa (olematta kipeä), että mitä tapahtuisi.. Koska näin äkkiseltään kun ajattelen, niin olen tainnut olla viikon kotona ja lomalla viimeksi joskus yli 3 vuotta sitten. Se on ehkä snadisti huolestuttavaa, mutta niin.. raha ei juokse jos mie en juokse. Nyt onneksi istun, bloggaan ja juon kahvia. Sain siivottua sekä pyykättyä aamulla, kävin vain lyhkäisesti töissä tänää, kipaisin kylillä käpöttelemässä ja pällistelemässä sekä hakemassa kylmäallas sushia ja nyt saan vaan olla ja lukea blogeja sekä kuunnella sivukorvalla Iholla uusinnat. Sehän on ihan hyvä lauantai!

Pääsiäinen

Ennen pääsiäistä olin ratkeamassa liitoksistani. Ollaan painettu duunia niinkö eläimet ja se alkoi näkyä jo oman pinnan pituudessa sekä yleisessä olotilassa. Olin viimosen 3 viikkoa huokaillut vain itselleni, että: "Kohta on neljä vapaapäivää, sie jatkat vielä hetken." Lomille lähdön odotus purkautui pienenä hysteriana viikon viimeisenä arkipäivänä. Nauratti, oli jo kiire päästä pois!

Ja voipa olla että hukutin rairuohot (don't even ask), mutta onneksi ne löysivät itsensä roskikseen hyvin helposti ja minäkin löysin itseni pääsiäisenä jostain muualta kuin kotoa tuijottamasta hukutettuja siemeniä

Lähdimme Mursun kanssa lepäilemään, treenikämppäilemään sekä katsomaan pystiksen pentuja anoppilaan. Miten ihania lölleröitä! Harmi että poloiset olivat vielä niin pienoisia, että suurin osa ajasta kului unta tuhnutellessa.

Tämä vuosi oli kyllä yksi munarikkaimmista aikuisiän pääsiäisistäni mitä tiedän! Ja suklaasesonki aloitettiin hyvissä ajoin viikkoja ennen. Ai että, sehän tuo on pakanana best pyhissä; vapaapäivät ja suklaa. Tuntuu kiteytyvän itsellä siihen. 

Olen hirmu kauhuissani siitä, että kaupat ovat ottaneet pyhäaukioloajat ihan itselleen. Miusta ihmisen kuuluu levätä emmekä me tarvitse 24/7 yhteiskuntaa. Jos tuota pääsiäistä ei olisi ollut ja oisin suorittanut kevään max 2pv perättäisillä vapailla, niin oisin varmasti ratkennut kahtia. Muistuttaa itselle myös siitä, että miekin tarvitsen vapaa-aikaa, päiviä jollon kenenkään ei tarvitse kaivata minua eikä miun kuulu vastata kenellekään. 

Yrittäjänä olen ihan hiton kiitollinen loppiaisesta, helatorstaista, pääsiäisestä, vappupäivästä, juhannuksesta, itsenäisyyspäivästä sekä joulusta, sillä silloin noina noin 7-13pvnä vuodesta (riippuu mihin viikonloput osuvat) kukaan ei oletakaan minun olevan töissä. Tästä huolimatta, myös kahtena perättäisenä jouluaattona, olen saanut yhteydenottoja ihmisiltä. Minulla ei kävisi mielen vieressäkään häiritä jotain työasioilla pyhäpäivänä.

Some kiinni 22- 09 vol.4

Kevyet iltalukemiset on neidillä, ajattelin, kun Laura Lehtolan Pelkääjän paikalla kirjaa lueskelin iltaisin. Joka toinen luku nauratti ja joka toinen itketti. Mursu välillä kysyi, että olenko ihan kunnossa. Totta maar', se on hyvä kirja semmoinen, joka herättää suuria tunteita. Elämänkumppanin menetys on yksi suurimmista peloista jonka keksiä saatan ja aihepiiriin osuva kirja oli kyllä aika raskasta taaperreltavaa välillä.

Tätä "some kiinni 22-09" haasteen neljättä kirjaa ahmin niin, että kun kirjan loppu kun alkoi häämöttää, alkoi pelottaa ettei seuraava kirja vaan voi olla näin hyvä.

Eikä se ollutkaan. Marko Leinon Syntymättömät vaikutti alusta ihan pirun raivostuttavalta tekotaiteelliselta kakalta. Aihepiiri ihan sama, kuoleva puoliso, mutta toteutus sekavaa ajatuksien paperille levittelyä. Menihän se sitten lopulta, mutta luulin että tämä viides opus on jo se, jonka kohdalla lopetan ja luovutan kesken.

Tukkaa ja töitä

Voeee pyhä juurikasvu, no näillä nyt mennään. Viime vuonna kävin kampaajalla kahdesti, ennen Tuskaa sekä ennen joulua. Josko tuo riittäisi tänäkin vuonna, johan se on kohta juhannus ja 27-vuotissynttäritkin.. Olen ollut muuten 20 vuotta, kun olen aloittanut tämän blogin ja tuntuu että justiinsa leikkasin kaljun 23-vuotissynttäreiden kunniaksi. Niin se hurisee elämä ohitse. Ja tukka kasvaa. On ikävä sivukaljua, mutta kaikki muistaa muistuttaa kuin nätiltä ja naiselliselta näytän tämän kuontaloni kanssa. Rastatkin houkuttelisivat, kaapissa olisi tekokuiturastat pinkkeinä, mutta mie haluaisin omaa hiusta. 

Toissa viikonloppuna esiinnyin julkisella paikalla koltussa, rasti seinään.

Ja nautin samana viikonloppuna vaan yleisesti oleskelusta, söin hyvin ja himmailin.

Yllä oleva kuva on meidän uudelta, marraskuussa avatulta liikkeeltä (Halla Tattoo & Piercing) jossa viettelen päiviäni kahden tatuoijaneidin kanssa, tökkien ihmisiin terävillä asioilla reikiä ja laitellen niihin reikiin kauniita koristuksia sekä esitellen vitriinissä olevaa ja kasvavaa koruvalikoimaa.

Oma yritykseni täyttää ensi viikolla 5 vuotta. Jos joku olisi sanonut 20 vuotiaalle blogia perustavalle tytölle, miten maailma ja työt makaavat 7 vuotta myöhemmin, se olisi puistellut päätään epäuskoisena ja ihmeissään. Ja nyt tää on miun arki, aika hullua. Mutta samalla hirmu suurta ja tämä mesta on jotain mistä olen niin kovin ylpeä. Se on 5 vuojen armottoman työn tekemisen tulos ja voin alkaa varovasti nauttia sen tuottamista hedelmistä. Tietenkin, hedelmiä on vaihtelevissa määrin, kuten kaikissa ammateissa. Juuri nyt istuskelen ja juon kahvea ja alan kohta siivoamaan, sillä päivät ennen palkka- ja tukipäiviä ovat yleensä hiljaisempia kuin muu kuukausi.

Some kiinni 22-09 vol.3

Ja niin on Erik Axl Sundin trilogian kolmas osa Varjojen huone, taputeltu loppuun. Kaksi ensimmäistä kirjaa olivat pohjustaneet juonen niin jännäksi, että ahmin sivuja huomattavasti isommissa köntissä kuin aiempia kirjoja. Mietin viimeistä osaa lukiessa, että miten ihmeessä tän kaiken nivoo yhteen, vaan nivoutuihan se! 

Näin alla olevan mainoksen jossain naistenlehden uumenissa kaikkien hymyilevien valkohampaisten naisten ja nauravien puolialastomien tyttöjen kuvien keskellä ja tuli hirveän hyvä olo. Kyllä, se on jäätelömainos, mutta hyvä fiilis tuli siitä oivalluksesta mikä miun maaliskuuhun on nyt upotettu; aina ei tarvi jaksaa ja maailma ei pysähdy ellen ole tavoitettavissa 24/7. 

Mie olen loppukuusta alkanut nukkua paremmin. Otin yhden maanantain vapaaksi ja sain näin ollen tehdä parina peräkkäisenä päivänä omia juttuja. Himmailla Mursun kanssa, katsoa leffaa, käydä ostamassa sukkia ja herätyskellon sekä kirpputorilla, pyykätä, pitää kämppää nättinä ja tehdä tätä postausta. Sellaisia juttuja joista tulee hyvä fiilis, mutta joihin olen ihan liian väsynyt, jos miun pitää olla töissä 6 päiväisiä viikkoja sekä vastailla työjuttuihin yötä päivää. Ei tarvitse, kukaan ei kuole jos mie en vastaa 22-09.

Some kiinni 22-09 vol.2

Kyllä on ollut some kiltisti kiinni niin kuin kuuluu. Ja siitä kiitoksena toinen kirja maaliskuussa on nyt luettu. Kirja nro 2 oli Erik Axl Sundin Unissakulkija, joka jatkoi ensimmäistä lukemaani kirjaa, Varistyttöä. Varistyttö loppui kesken juonen, kuin seinään ja kera kunnon cliffhangerin. Oli pakko tarttua Unissakulkijaan heti seuraavana päivänä, sen verta kutkuttavasti jätti jutun kesken. Meinasi alkuun vain tuon kakkososan juoni junnailla paikoillaan ja turha psykologinen jaadijaa ärsyttää lukijaa. Otti se sitten tuulta siipiensä alle lopulta ja kantoi loppuun saakka.

Olen yrittänyt myös tuhota Keri Smithin "Tuhoa tämä kirja" -kirjaa (eng. Wreck this journal), mutta miusta tuntuu että olen auttamattomasti opetettu kohtelemaan kirjoja aivan liian nätisti tätä missiota varten. Ensimmäisiä tehtäviä oli murtaa kirjan takakansi, hyvä ettei itku päässy kun taittelin opusta paskaksi. Yllä on miun super kapinallinen ja tuhoisa kahvitahra.. kuulemma pitäisi ottaa ihan reipas ote ja läiskytellä, joopa joo.

Some kiinni projektin lisäksi tähän kevääseen ovat kuuluneet myös valo ja tulppaanit. Järjetön kukkavillitys päällänsä. Ja elämä ilman sosiaalista mediaa illoissa sekä aamuissa on tuntunut aika kevyelle. Ei tarvi olla viimosena ennen nukkumaan menoa selailemassa turhaan puhelinta tai aamulla googletella jotain "todella mielenkiintoista" aamupalan yhteydessä. Lapin Kansat tulevat luetuksi ja aamuissani on rauha. Tulee monesti nykyään laskettua puhelin kädestä jo aikaisemmin illasta kuin tarvitsisi ja olen oppinut että maailma ei todellakaan pysähdy, jos mie en vastaa jollekin 10 tuntiin.

Ostin Varistyttö trilogian kolmannen osan ja pääsen aloittamaan sen parissa tänään, toivottavasti kaikki nivoutuisi nätisti yhteen, ettei lukijalle jää langanpätkiä käteen.

Some kiinni 22 - 09

Aloitin ensimmäinen maaliskuuta "enempi kirjallisuutta - vähempi somea" haasteen. Haastan itseni sulkemaan sosiaaliset mediat 22.oo - 9.oo väliseksi ajaksi, lukemaan ennen nukahtamista ja selailemaan aamulehden kaikessa rauhassa kera aamukahvin ennen päivän rientoihin juoksemista. Puhelin keskeyttää yksinkertaisenkin lukuprosessin koko ajan ja ajatus harhailee. Joku media piippaa tai jotain on muka ihan pakko googlata välissä.

Tajusin tuossa yhtenä aamuna stressiä pohtiessani, että eskapismihan on parasta aivojen lepoa. Ja etten ole lukenut aikoihin kokonaista kirjaa. Alkuvuodesta luin Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike - kirjan pikkuisen niinkuin traileriksi tälle alkavalle projektille. Helppo, simppeli ja lyhyitä kappaleita sisältävä alkupala lukemiselle. Varsinkin jos tykkää aloittaa varovasti ja muutaman sivun kappaleilla. Ei haittaa vaikkei lukisikaan ihan joka päivä eikä tipu juonesta kärryiltä, kun sitä ei varsinaisesti ole.

Nyt työn alla on Erik Axl Sundin Varistyttö trilogian (www.varistytto.fi) ensimmäinen osa. Ostin kyseisen kirjan hyllyyn jo vuosi sitten vartomaan seesteisempiä aikoja. "Aikoja jolloin joutaisi lukemaan." Viime vuonna luin samalta kahdelta kirjailijalta (kirjailijan nimi Erik Axl Sund on nimimerkki) Lasiruumiit kirjan joka oli semiahdistava, mutta kantoi loppuun saakka mielenkiintoisena, vaikka lukuvälit jäivätkin pirun pitkiksi. Nyt ei ole jääneet lukuvälit pitkiksi. Olen lukenut joka ilta 50 minuutista puoleentoista tuntiin. Eli olen ahminut muutamaa kymmentä sivua vaille 414 sivuisen kirjan noin viidessä illassa. 

Kaikki aikaisemmat tekosyyt siitä, etten ole joutanut lukea, voi kyllä nakata kankkulankaivoon samantien. Olen räpläillyt puhelinta sormilihakset jumissa ihan turhanpäiten. Jos elämä jatkuu tätä rataa, niin 52 kirjaa kerkeäisi ihminen lukea vuodessa kun näkee pikkiriikkisen vaivaa ja päästää siitä älypuhelimestaan irti ihmisten aikoihin.

Pari sääntöä olen kuitenkin päättänyt tälle projektille; 

• Luen vain kirjoja jotka kiinnostavat minua itseäni, ei mitään mitä olen saanut lahjaksi tai mitä minulle suositellaan.
• Jos en jaksa lukea klo 22.oo illalla, niin pakko ei ole, voi myös laittaa suoraan nukkumaan.
• Jos kirja ei ota kantaakseen 50 sivun kohdalla, niin sen voi sulkea eikä sitä tarvitse väkisillä vääntää loppuun.

Viimeksi kun "innostuin lukemaan", niin pyysin kavereitani suosittelemaan minulle heidän lempikirjojaan. Ei muuten toiminut. Aloitin Dmitri Gluhovskin Metro 2033 kirjaa varmaan 2-3 kertaa hiki hatussa. Pokkarin printti oli pientä ja hahmojen nimet unohtuivat. Ihmiset myös lahjoittavat minulle hirveästi kirjoja, ne pinottuvat hyllyyn ja alkaa ahdistaa, kun on niin paljon lukemattomia kirjoja kotona. Se taas johtaa siihen, että lukemisen aloittaminen ahdistaa. Päätin siis, että nyt mie luen vaan mitä mie itse haluan lukea. Ei tule silloin luettua mitään sellaista, jonka läpikahlaaminen tuntuu vastenmieliseltä pakkopullalta.