maanantai 6. maaliskuuta 2017

Some kiinni 22 - 09


Aloitin ensimmäinen maaliskuuta "enempi kirjallisuutta - vähempi somea" haasteen. Haastan itseni sulkemaan sosiaaliset mediat 22.oo - 9.oo väliseksi ajaksi, lukemaan ennen nukahtamista ja selailemaan aamulehden kaikessa rauhassa kera aamukahvin ennen päivän rientoihin juoksemista. Puhelin keskeyttää yksinkertaisenkin lukuprosessin koko ajan ja ajatus harhailee. Joku media piippaa tai jotain on muka ihan pakko googlata välissä.

Tajusin tuossa yhtenä aamuna stressiä pohtiessani, että eskapismihan on parasta aivojen lepoa. Ja etten ole lukenut aikoihin kokonaista kirjaa. Alkuvuodesta luin Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike - kirjan pikkuisen niinkuin traileriksi tälle alkavalle projektille. Helppo, simppeli ja lyhyitä kappaleita sisältävä alkupala lukemiselle. Varsinkin jos tykkää aloittaa varovasti ja muutaman sivun kappaleilla. Ei haittaa vaikkei lukisikaan ihan joka päivä eikä tipu juonesta kärryiltä, kun sitä ei varsinaisesti ole.


Nyt työn alla on Erik Axl Sundin Varistyttö trilogian (www.varistytto.fi) ensimmäinen osa. Ostin kyseisen kirjan hyllyyn jo vuosi sitten vartomaan seesteisempiä aikoja. "Aikoja jolloin joutaisi lukemaan." Viime vuonna luin samalta kahdelta kirjailijalta (kirjailijan nimi Erik Axl Sund on nimimerkki) Lasiruumiit kirjan joka oli semiahdistava, mutta kantoi loppuun saakka mielenkiintoisena, vaikka lukuvälit jäivätkin pirun pitkiksi. Nyt ei ole jääneet lukuvälit pitkiksi. Olen lukenut joka ilta 50 minuutista puoleentoista tuntiin. Eli olen ahminut muutamaa kymmentä sivua vaille 414 sivuisen kirjan noin viidessä illassa. 

Kaikki aikaisemmat tekosyyt siitä, etten ole joutanut lukea, voi kyllä nakata kankkulankaivoon samantien. Olen räpläillyt puhelinta sormilihakset jumissa ihan turhanpäiten. Jos elämä jatkuu tätä rataa, niin 52 kirjaa kerkeäisi ihminen lukea vuodessa kun näkee pikkiriikkisen vaivaa ja päästää siitä älypuhelimestaan irti ihmisten aikoihin.


Pari sääntöä olen kuitenkin päättänyt tälle projektille; 
  • Luen vain kirjoja jotka kiinnostavat minua itseäni, ei mitään mitä olen saanut lahjaksi tai mitä minulle suositellaan.
  • Jos en jaksa lukea klo 22.oo illalla, niin pakko ei ole, voi myös laittaa suoraan nukkumaan.
  • Jos kirja ei ota kantaakseen 50 sivun kohdalla, niin sen voi sulkea eikä sitä tarvitse väkisillä vääntää loppuun.

Viimeksi kun "innostuin lukemaan", niin pyysin kavereitani suosittelemaan minulle heidän lempikirjojaan. Ei muuten toiminut. Aloitin Dmitri Gluhovskin Metro 2033 kirjaa varmaan 2-3 kertaa hiki hatussa. Pokkarin printti oli pientä ja hahmojen nimet unohtuivat. Ihmiset myös lahjoittavat minulle hirveästi kirjoja, ne pinottuvat hyllyyn ja alkaa ahdistaa, kun on niin paljon lukemattomia kirjoja kotona. Se taas johtaa siihen, että lukemisen aloittaminen ahdistaa. Päätin siis, että nyt mie luen vaan mitä mie itse haluan lukea. Ei tule silloin luettua mitään sellaista, jonka läpikahlaaminen tuntuu vastenmieliseltä pakkopullalta.


4 kommenttia:

  1. Mahtavaa! Lukeminen tekee niin hyvää! Sanon mä, tietty kun olen kerta kirjastontäti :D Mä pyrin lukemaan noin sata kirjaa vuodessa, ja harmittaa että niinkin vähän, ennen somea luin parisataa kevyesti. Maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja että tuntuu ettei aika riitä niihin kaikkiin, mutta teen parhaani. Harmittaa kyllä itteänikin että välillä toi laitteiden räplääminen vie aikaa hyviltä kirjoilta. Mahtava toi sun haaste, taidan haastaa itseäni myös enemmän tuohon suuntaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi, jos mie en tekisi mitä teen, niin olisi tosi mukavaa olla kirjastontäti :3 Kirjakauppoja kun kiertää, niin mulla käy sääliksi alennuslaareilla aina, että onko näitäkään kirjoja kukaan lukenut. Eikö ihmisen aika riitä ees murto-osan läpipläräämiseen mitä lukea haluaisi. Suosittelen kyllä testaamaan, yhtäkkiä oli aivan hirmuisesti aikaa lukea ihan rauhassa.

      Poista
  2. Vaikka et suosituksia halunnukkaan, niin kannattaa tutustua Mikko Kamulan Ikimetsien sydänmailla kirjaan. Uus suomalainen kirjailija jonka iteki löysin ihan sattumalta. Tarina sijoittuu 1400-luvun suomeen, ja siellä viliseen paljon sen ajan myyttejä ja kansanuskomuksia. Jos siis semmoset yhtään kiinnostaa, niin ihan huippu kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää varuilta piettää korvan takana ;D

      Poista