Kappas, edellisestä päivityskerrasta on päässyt lipsahtamaan taas kuukausia.
Mihin aika katoaa? Se on vain imeytynyt jonnekin universumiin ja arki rullaa eteenpäin. Eli niin, mie en pahoittele laiminlyöntiäni, sillä näitä sattuu. Se on vähän sama kun innostut salilla käymisestä ja treenaat ihan hitosti puoli vuotta. Sitten se vaan unohtuu.. ja muistat taas joulun jälkeen että jotain pitäs vissiin tehdä.
Miulla on käytössäni enää semi-toimiva pirun vanha ja päivittämätön läppäri jonka suurimpia kompastuskiviä on esim. kaikki. Mm. Dropbox ja Spotify eivät enää toimi. Nettiselaimet toimivat auttavasti, mutta esim. sähköposteihin ei vaan voi vastata, napit kun järjestyvät uudelleen ja "lähetä" -napin tilalla onkin "tallenna" -nappi. Elkää vähätelkö ohjelmistopäivitysten arvoa, terveisin täti-ihminen 26v jolla on 8 vuotta vanha näppäimistömasiina jota ei ole koskaan päivitelty. Oma vika siis ja nyt on pirun liian myöhästä mä luulen, ehkä. Kuvia käsitellessä tuuletin uhkaa muuttaa läppäriraukan helikopteriksi yli 600 x 600 kuvissa.
Ja nyt mie yritän opetella päivitteleen älylaitteilla, sillä mua itteäni harmittaa että bloggausharrastus on meinannut jäädä unholan varjoihin.
Joku tovi sitten tajusin, että miulla saattaa olla pieni ongelma Aarikan vihreiden peltipurkkien kanssa. Harrastuksensa kullakin, vai miten se meni. Tosin kyllä, mitään muuta maallista materiaalia ei ole tullutkaan keräiltyä, vaikka sisustusvimma on kova ja kaikki perusmustat vaatteet alkavat olla enempi harmaita ja reikäisiä kuin laki sallisi.
Ja on miulla tuon vihreän kanssa muutenkin ongelma!
Kahtotaan josko tämä hiipivät kevät toisi innostuksen palata tännekin vähän tasaisempaan tahtiin. Olen juuri päättänyt sulkea kaikki sosiaaliset mediat aina klo 22 - 09, että kerkeäisi tehdä jotain muutakin kuin töitä ja hukkua sosiaaliseen mediaan. Joululoma karkasi alta niin vikkelään että tuntuu kuin sitä ei olisi ollutkaan ja nyt juuri tajusin että kappas, maaliskuuhan se siinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti