Kyllä on ollut some kiltisti kiinni niin kuin kuuluu. Ja siitä kiitoksena toinen kirja maaliskuussa on nyt luettu. Kirja nro 2 oli Erik Axl Sundin Unissakulkija, joka jatkoi ensimmäistä lukemaani kirjaa, Varistyttöä. Varistyttö loppui kesken juonen, kuin seinään ja kera kunnon cliffhangerin. Oli pakko tarttua Unissakulkijaan heti seuraavana päivänä, sen verta kutkuttavasti jätti jutun kesken. Meinasi alkuun vain tuon kakkososan juoni junnailla paikoillaan ja turha psykologinen jaadijaa ärsyttää lukijaa. Otti se sitten tuulta siipiensä alle lopulta ja kantoi loppuun saakka.
Olen yrittänyt myös tuhota Keri Smithin "Tuhoa tämä kirja" -kirjaa (eng. Wreck this journal), mutta miusta tuntuu että olen auttamattomasti opetettu kohtelemaan kirjoja aivan liian nätisti tätä missiota varten. Ensimmäisiä tehtäviä oli murtaa kirjan takakansi, hyvä ettei itku päässy kun taittelin opusta paskaksi. Yllä on miun super kapinallinen ja tuhoisa kahvitahra.. kuulemma pitäisi ottaa ihan reipas ote ja läiskytellä, joopa joo.
Some kiinni projektin lisäksi tähän kevääseen ovat kuuluneet myös valo ja tulppaanit. Järjetön kukkavillitys päällänsä. Ja elämä ilman sosiaalista mediaa illoissa sekä aamuissa on tuntunut aika kevyelle. Ei tarvi olla viimosena ennen nukkumaan menoa selailemassa turhaan puhelinta tai aamulla googletella jotain "todella mielenkiintoista" aamupalan yhteydessä. Lapin Kansat tulevat luetuksi ja aamuissani on rauha. Tulee monesti nykyään laskettua puhelin kädestä jo aikaisemmin illasta kuin tarvitsisi ja olen oppinut että maailma ei todellakaan pysähdy, jos mie en vastaa jollekin 10 tuntiin.
Ostin Varistyttö trilogian kolmannen osan ja pääsen aloittamaan sen parissa tänään, toivottavasti kaikki nivoutuisi nätisti yhteen, ettei lukijalle jää langanpätkiä käteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti