"Where The Wild Roses Grow"

Täppii, leimaa, tatskaa, tarraa, ihan miten kukainenkin haluaa asian ilmaista. Itellä kulkee jostain syystä sellainen järjetön puistatus aina täpin ja tarran kohdalla. Uusi tatuointi siis jalassa ja reiden tatuoimisneitsyys on nyt mennyttä.

Tuli kyllä tosi iso ruusu, mutta onhan tuota reistäkin siunaantunut tähän kroppaan. Ei lopu tila ainakaan ihan heti kesken. Tosin, elän varmaan taas tovin muistellen viimeisten kohtien värittelyistä johtuvia kivunväristyksiä.

Seuraavaksi pitää sitten varmaan treenata kylki niin hyvään kondikseen, että voidaan nätisti jatkaa yläreidestä ylöspäin. En pidä hirveästi reisistä, en muiden enkä omistani, niin on jotenkin mukava katsoa peiliin ja kiinnittää huomionsa johonkin muuhun kuin oman reiden massiiviseen kokoon. Tosin tämä tatuointi kuuluu niihin "esitellään vaan uimahallin suihkuosastolla" -sarjaan. Meikäläistä ei varmaan ikinä nähdä noin lyhkäsessä minarissa tai shortseissa, ellei tulevaisuudessa sohvalla makaaminen jotenkin mahdottomalla tavalla ala kiinteyttää makaajan kroppaa.

Kukkanen näyttää pienehköltä näissä kuvissa, mutta on about sellainen 20cm x 20cm tyylinen kompleksi. Olin alunperin selittämässä, että tatuointi on ison kämmenen kokoinen, mutta tuli epävarmuutta, että kuuluvatko sormet kokonaisuuteen "kämmen" vai eivät ! :D

*

Ps. Pari ruusuaiheista kappaletta. Olen alkanut kuulla asiakkaiden ajanvarausaiheet kappaleina. Sealin Kiss from a rose soi samantien, kun joku varaa ruusutatuoinnille ajan. Samoiten karhu/ metsä / susi yms. aiheet alkavat rallattaa päässä W.A.S.Pin Wild Childia. Voin kertoa, että on todella raivostuttavaa.

NICK CAVE & THE BAD SEEDS with KYLIE MINOGUE

Where The Wild Roses Grow

SEAL - Kiss From A Rose

"You remain,

my power, my pleasure, 

my pain, baby."

Pps. Tänään duunia ja sitten kolme päivää vapaata (jee, spesiaalia!) ja hääjuhlat. Flunssakin alkaa räästä huolimatta siirtyä taka-alalle, niin eiköhän tämä elämä taas tästä.

Punainen päivitys

Olen ollut viimeksi näin flunssaisena viime lokakuussa ja sitä ennen vuosi sitten pääsiäisenä. Yleensä flunssa nappaa otteeseensa heti, kun johonkin väliin tulee kaksi vapaata päivää peräkkäin. Niin nytkin, flunssa ei vain laskenut, että töihin on mentävä jo maanantaina. Kurkkukipu alkoi hiipiä sunnuntai-iltana ja maanantaiaamuun mennessä kurkkuun oli ilmestynyt kaktus ja pää täyttynyt limalla. Töissä kyllä kävin maanantain, mutta tänä aamuna piti jäädä sohvan mutkaan makoilemaan oloa pois.

Viime postauksessa puhutun juoksuhaasteen aloittaminen siis siirtyy ainakin vajaalla viikolla. Harmittaa hulluna, hyvä liikuntaviikko takana ja nyt pitää sitten lepäillä ja hidastella. Mielummin kuitenkin lepoa kuin keuhkokuume.

Palataan kuitenkin iloisempiin ja terveempiin kuviin viime viikonlopulta. Lauantaina oli taas punainen päivä, sekä meikkien, että kynsien puolelta. Päälle piti vetää Ale ry:n kuvauspaita, jonka ainut tehosteväri on punainen. Koska kaiken pitää mätsätä, värifriikki minussa pääsi hieman innostumaan ja yhdistelemään. Kasasin siis yhteen kokonaisuudeksi punaiset luomivärit, vaatteet, kynnet ja huulet. Kahden hyvin erityyppisen värin yhdistäminen huulissa (punainen ja tummanruskea) teki meikistä mielestäni dramaattisemman.

Lauantaina pääruoaksi oli kanasalaattia kaikilla mahdollisilla höystöillä. Törmäsin kaupassa täysjyvä krutonkeihin, joten niitä oli pakko päästä kokeilemaan heti. Salaatissa on muun muassa ruukkusalaattia, kurkkua, tomaattia, rucolaa, kanaa, punasipulia, oliiveja, krutonkikuutioita, mozzarellajuustoa yms. Taivaallista sekä täyttävää. Teen salaatit yleensä aina siltä pohjalta mitä kaapista sattuu löytymään.

(Kuva täältä.)

Maanantai-iltana flunssakoomasin sohvalla ja katsoin Anna ja Kuningas elokuvaa vuodelta 1999. Huomasin hilpeydekseni, että nykyinen hiustyylini on kuin elokuvan siamilaisten miesten hiustyyleistä kopioitu. Nauratti kovasti katsoa elokuvaa. Kun joku kysyy seuraavan kerran baarissa tukasta, niin voin innokkaana ilmoittaa olevani Anna ja Kuningas -elokuvafani, en suinkaan huonolla hiusmaulla höystetty :D

"To feel your insides burn away"

Yllä olevassa kuvassa komeilee toinenkin uusi paita, jonka ostin menneellä viikolla. Musta avoin huppari edespäin pitenevillä leikkauksilla. Tämäkin vaatekappale löytyi Seppälästä ja on Link:in mallistoa.

Aurinko on alkanut nousta aamulla todella aikaisin, paljon aikaisemmin kuin itse herään. Nyt on ollut sellainen taite viikossa menoillaan, että tasan kuuden aikoihin taivaanrannassa siintävät kauneimmat värit. Saa heräillessä ihmetellä.

KG-lehti lupasi taas 12 viikossa tehdä minusta juoksijan ja orjallisesti kirjoittelin ohjeita juoksukoulun aloittamista varten ylös. Tällä viikolla projektin alku on vielä odotellut, sillä päivien kuntoilut ovat menneet lenkkeillessä.

Olen käynyt kuluneella viikolla lenkillä viitenä aamuna, siivonnut kahdesti sekä käynyt kehonhuolto-tunnilla, joka yhdistelee pilatesta, venyttelyä yms. Nyt sunnuntain upean sään vuoksi kävimme mamman kanssa jäällä kävelemässä ja aikaa hurahti 1,5 tuntia. Voi huomenna tuntua kyllä jaloissa. 

Torstainen kehonhuolto tuntui tuskaiselta, kaikki lihakset olivat jumissa ja minä kipeä. Hyväähän se tekee, mutta aloittaminen on aina aivan kauheaa. Olen muutenkin liikunnallisesti rento kuin rautakanki. Tuntuu, että kun nystyräpalloa pyörittelee selän ja lapaluiden alla, niin kaikki sisäiset patoumat aukeavat kipujen mukana ja tekee mieli vaan tirautella kyyneliä. Mielummin istuisin tatuoiduttamassa kyynerpäätä kuin venyttäisin lihaskalvoja, hyih.

MOTIONLESS IN WHITE - Puppets

Ps. Tasan 100 lukijaa. Wau, kiitos! Itsestä tuntuu aina välistä, että tuotan vain kielioppivirheitä, sekalaisia päivityksiä ja turhaa tekstiä, mutta hiljalleen kasvava lukijoiden määrä ehkä todistaa toista. Blogin sisältö ei ole aina sieltä syvällisimmästä päästä, mutta haittaneeko tuo. Itselle mielekäs harrastushan tämä vain on.

Uusi paita ja microdermalin uloskasvu

Kävin viime viikolla ihan asioikseni shoppailemassa työkaverin kanssa. Päätin lähtiessä, että ainakin yhden vaatekappaleen ostan, sellaisen joka tuntuu mukavalta päällä nyt näillä vartalon muodoilla ja on baarikelpoinen. En mitään turhaa enkä mitään mikä ei istu tai tuntuu huonolta. Hirvee määrä ähinää ja puhinaa, kun värkkäsin itseni toinen toistaan kauheammilta näyttäviin väköstyksiin sovituskopeissa, mutta löytyihän sieltä kuitenkin jotain! 

Alla olevassa kuvassa päällä oleva paita päätyi sitten ostoslistalle. Molemmissa hihoissa on neljä reikää olkapää-kyynerpää akselilla ja paita tuntuu todella mukavalta päällä. Onneksi luotin siihen, että Seppälä ei varmasti petä. Olihan sielläkin pastellisävyisiä telttoja ja ihan kauheita osa, mutta myös perusvaatteita.

Mies tilasi iltoihin katseltavaa, sillä missasimme yli puolet YleTeemalla pyörineistä tunnin dokumenttipläjäyksistä. Nyt saa katsella aivan omalla tahdilla läpi metallimusiikin historiaa. 

Ja surukseni toinen microdermaleista päätti ottaa ja kasvaa ulos. Nappasin korun irti otsasta viime viikon puolella. Koru alkoi ensin vaivata microdermalin tappiosan näkyviin tulemisella ja pienellä punoituksella. Parin päivän sisään alkoi kuultaa toinen ihon alla olevista laatoista näkyvillä. Ja siitä taas parin päivän päästä iho pakeni siitä kokonaan ja laatta nousi ihon päälle. Ei ollut kuin laittaa hanska käteen ja ottaa koru pois. Kaikki menestyshäslinki ilman sen kummempaa kipua tai draamaa. Mutta olo on vähän toispuoleinen nyt kyllä.

Arpi on ihan siistin näköinen ja toinen microdermali vaikuttaa voivan ihan hyvin. Että kahtellaan nyt sitten, että mitäs sitä tekisi tasapainottaakseen tuota naamavärkkiä.

Ruokailu filosofiaa

Tammikuussa puotetuista neljästä kilosta on kaksi hiipinyt jo takaisin, hups!  Näyttää olevan välillä niin toivotonta tämä homma. Neljä tai viisi päivää tiukkaa kuria ja sitten kolmen päivän repsahdus. Plus miinus nolla, jos ei lasketa henkistä oloa. Joka on luonnollisesti piesty ja epäonnistunut.

Hetken aikaa kaikki näyttää hyvältä. Hedelmineen, kasviksineen, avokadoineen ja terveellisine muroineen, salaatteineen sekä pinaattikeittoineen..

.. kunnes tapahtuu totaalirepsahtaminen. Joka johtaa usean päivän huonoihin ruokailutapoihin, kunnes taas palataan kuriin. Mitenhän tämän saisi sellaiseen fiksuun balanssiin? Kaikki tunnesyöminen, television tuijottamiseen liittyvä syöminen, seuran korvaava syöminen yms pitäisi karsia täysin pois ja korvata liikunnalla. Ah ruoka, miksi olet niin hyvä ystävä sekä kumppani!

Mutta ei lannistuta, sillä taas on uusi sivu kääntynyt lehdessä! Käännän uuden sivun vissiin about joka toinen kuukausi :'D Niskaote ja itsensä treenaaminen sekä fyysisen että henkisen puolen järjestykseen laitto. Plus, lupasin itselleni että kaulaan ei heru kuvaa ennen kuin vaaka näyttää about 60 kg ja kylkeenhän ei saa mitään nättiä tehtyä ennen kuin se on muutakin kuin pullamössöä. Jee, toodella pitkän tähtäimen tavoitteita, sillä en halua pudotettuja kiloja takaisin jo ennen kesää! Ja haluan rasvaprosenttia pienemmäksi, en menettää pienoisia lihaksiani.

Plus, ihan ministi innostaisi tuo 12 viikon juoksuhaaste. Feilasin 12 viikon juoksuhaasteen toissa keväänä (klik) totaalisesti, sillä kahden viikon flunssan jälkeen jäin vain lenkkeilyn pariin. Jos sitä nyt, varovasti vähän haaveilisi. Olisi niin siistiä jaksaa juosta pitkää matkaa.

"Absence of light"

Auringon paluu pitkän pimeän kauden jälkeen, orastava kevät, lämpimät päivät, leffassa käyminen, tatuoinnin väritys, pannukakut ja tyytyväiset asiakkaat. Niistä on tämä viikko tehty. Koitan olla hukkumatta johonkin apatian syövereihin ja muistaa mikä on tärkeää sekä mistä kannattaa iloita. Aina se ei irtoa ihan toivotulla tavalla, mutta parhaansa sitä yrittää. Ja annan itselleni mahdollisuuden olla myös huono ihminen, sillä kukaan ei ole koko ajan hyvä ja reipas halkeilematta jostain suunnasta.

Kevät näkyy myös meikeissä, villien luomivärisävyjen paluu on tapahtunut. 

Ja vaikka pastellisävyt saavat ihoni kananlihalle ja oksun nousemaan kurkkuun, pystyy tästä tämän vuoden muodin kakofoniasta nauttimaan sitten kynsien merkeissä. Oikeasti, mitä hittoa? Ei ole ihmekään, kun ei tule ostettua mitään uutta vaatekomeroon. Rahapussien nyörien roikkuessa tosin löysänä ja pussin lepattaessa tuulessa tyhjänä, mutta kuitenkin! Ois ees kiva haaveilla uusista vaatteista. Nyt en enää haaveile, epäistuvien paitojen lisäksi vaateliikkeet tarjoavat nyt myös ihan kumman muotoisia ja näköisiä housuja.

Parempi sijoittaa vain bändihuppareihin, ne ovat ainakin ajattomia sekä neutraaleja.

On niin hienoja ja eteerisiä kuvia, että vedetäänpä mielikuvat paskaksi tällaisella giffillä tähän loppuun. Ja vähän rääshiä kanssa loppumusiikiksi. Ei mene ihan hienosteluksi ja filosofoinniksi koko homma.

"Hmm, juu, hehe, ÄÄRGH!"

DEATH ANGEL - Absence of Light

Voitin arvonnassa!

Joskus se onnetar näköjään suosii minuakin. Voitin Leenan Luurankoja kaapissa -blogin koruarvonnan, jossa arvottiin Sanna Von Steamin (blogikauppa täällä) upea sydänrataskoru. Odotin pakettia kovasti ja se saapui viikon alkajaisiksi postin mukana. Minulta löytyvät myös 2010 vuonna ostetut taskukello sekä avainkorvakorut Sannalta tilattuna (postaus täällä).

Kihelmöivää ihastelua ja se hetki juuri ennen kuin avaat paketin. Mieheke hönki niskaan, että avaa jo, sitä tarvi joka kulmasta kuvata jotain rasiaa :D

Täydellistä, näen jo kokomustan asukokonaisuuden, jonka tämä koru kruunaa!

(Kuva täältä.)

Lauantain keikkailta

Piti vetää tukka sivulle, sillä uloskasvava microdermal ei ole mitenkään hirveän nätti näky.

Lauantai-iltana väsytti, mutta koska olin menossa ns. töihin niin ei auttanut kuin niellä väsymyksensä ja meikkailla itsensä keikkakuntoon yhden siiderin voimalla. Ja onneksi lähdin! Ei ollenkaan haitannut olla liikenteessä varovaisen optimistisena, Black Light Discipline tuli ja räjäytti illan. 

BLD lavalla ja Dominiasta Anton Rosa sekä Dmitry Rischo, soitossa Serene-kappale.

Ei ole Grandessa hetkeen nähty Black Light Disciplinen ja Dominian kaltaisia keikkoja. Harmi, että paikalla oli suhteellisen vähän porukkaa. Rovaniemeläiset ovat ilmeisesti hieman turtuneet raskaampien keikkojen ylitarjontaan. Oli mukava nähdä kerrankin jotain muuta kuin keskimäärin neljä miestä seisomassa lavalla tukka silmillä, tätä kun valitettavasti on tarjolla suhteellisen usein. Sain otettua hirmuisen määrän hyviä kuvia ja nyt pitäisi vain alkaa kuvankäsittelyohjelman laulaa.

Pitihän se kotiuttaa molemmat BLD:n levyt sekä huppari. Totesin tuossa kyllä lauantai-iltana ihan bändin jäsenillekin, että kuulostavat paljon paremmalta livenä kuin levyltä, mikä on harvinaista se. Minusta levyjen miksaus ei ehkä ole aivan onnistuneimmasta päästä. Toivottavasti näen bändin keikalla joskus toistekin!

BLACK LIGHT DISCIPLINE - Tides

Seuraavan kerran odotetuin keikkasetti on toukokuussa, kun lavalle astuvat Torture Killer sekä miehekkeeni yhtye Ravage Machinery. Lauantainen keikkasetti muistutti minua siitä, miksi keikoilla on hauskaa, kun oikesti näkee ja kuulee yhtyettä josta tykkää. Eikä aina vaan sitä sammaa pientä, hät hädässä harjoiteltua ja reenikämpältä just revittyä. Tuli kaipuu oikeille keikoille.

Ale ry presents: Headbanger's Boozing Night X

Menovinkki rovaniemeläisille! Tänään paikallisessa rockravintola Grandessa pärähtää Headbanger's Boozing Night X. Facebook event täältä. Olen hieman varovaisesen optimistisesti innostunut, sillä industrial vaikutteinen metalli kiinnostaa ja venäläisellä poppoolla on viulu mukana kokoonpanossa.

Black Light Discipline

(Kuva täältä.)

Dominia

(Kuva täältä.)

Beneath Under

(Kuva täältä.)


. : ♪♫  ♬♪ : .

Ben & Jerry's Cookie Dough

Olin keskiviikkoaamuna tekemässä lähtöä töihin ja päädyin naputtelemaan tällaisen päivityksen facebookiin. Muiden hiihtolomahapatuksia lueskellessa tuli todella löysä olo ja halusin jäädä vain vilttien alle köllimään ja voivottelemaan pahaa maailmaa. Lähdin kuitenkin töihin.

Tulin kotiin töiden jälkeen kotiin ja pakastimeen oli ilmestynyt Ben & Jerry's Cookie Dough jäätelöä. Jätin Austenit väliin ja makaronilaatikon päälle nautin melkein puoli pöntöllistä jätskiä viltin alla kauhean realityaivomössön siivittämänä. Teki erittäin hyvää, suosittelen lämpimästi. En vaan ymmärrä, miten jäätelö voi maksaa noin perkeleesti.

Psst. Näin unta, että blogilla oli 101 lukijaa.

Kuka mie olen?

Olen pyöritellyt päässäni kysymystä siitä, kuka minä olen? Minkälaisiin asioihin, raameihin, mielenkiinnonkohteisiin ja ideologioihin jaottelen itseni. Millaisena näen itseni ja millaisena muut minut näkevät. Millainen ihminen haluaisin olla? Psst. Postaus on höystetty ajankohtaisilla sekä vanhoilla webkamerakuvilla, sori. Ja jos liika teksti hirvittää, niin just nyt on sopiva aika painaa tuota raksia, josta saa välilehden kiinni.

Ulkonäkö kohtaa musiikin ja lokerointi
En ole gootti, vaikka pukeudun kyllä ainoastaan mustaan. Useimmiten t-paitoihin ja farkkuihin, joskus mielenhäiriöissä myös siistimpiin vaatteisiin. En kuitenkaan lähtökohtaisesti pidä goottimusiikista. Kuuntelen ebm:ää, mutta en käy reiveissä. Tykkään tukastani, mutta en silti ole punkkari, vaikka punkkiakin kuuntelen ja siitä pidän. Pidän esimerkiksi räkäisestä grind coresta, melkein kaikenlaisesta hevistä, black metallista, nu-metallista, kevyestä suomalaisesta ja hyväbiittisestä räpistä. Vihaan vain yhtyeitä joiden laulajan äänestä en pidä, tai jos musiikki on mielestäni väärällä tavalla löysää eikä iske millään tunnetasolla. En tuppaa tykkäämään kategorisoinneista, mutta jos joku kysyy, että kuka tai mikä olen, niin vastaan siihen yleensä etunimeni.

Miksi mustaa?
Miksi ei? Miksi violettia, vihreää tai pinkkiä? Olen pukeutunut mustaan väriin todella pitkään (noin 10 vuotta), enkä tunne muita värejä omakseni. Harmaata ja tummansinistä olen joskus kokeillut, mutta koska kärsin vakavasta liikahikoiluongelmasta, eivät muun sävyiset värit ole hirveän edustavia värivalintoja vaatteisiin. Tykkään mustasta väristä, mustista vaatteista, niiden graafisuudesta ja yhdistelymahdollisuuksista.

Liikahikoilu
Määrittää tai on ainakin määrittänyt minua pitkälle siinä raamituksessa, joka olen omissa silmissäni ihmisenä. En ikinä uskonut pystyväni toimimaan asiakaspalveluammatissa, saati ammatissa jossa pidetään kumihanskoja toistuvasti. Iontoforeesilaitteen (klik info täältä) kanssa pystyn elämään suhteellisen normaalia elämää, mutta minulla on melkein aina vaihtopaita laukussani mukana. Kuitenkaan lyhyet hoitojaksot eivät auta, joten olen hankkinut laitteen kotikäyttöön sen sijaan, että lainaisin sitä koko ajan sairaalasta. Käytän laitetta 3-4 kertaa viikossa noin 15min per jalat, kädet ja kainalot. Valmisteluineen ja vaihtoineen se tekee 3-4 tuntia viikossa. Se on kuin olisi joku intensiivinen harrastus. Laittaisin vain tuntini mielummin johonkin muuhun kuin kädet altaassa istumiseen, mutta nou kän duu. Kauhein asia, mitä hikoilustaan epävarmalle ihmiselle voi sanoa, on kätellessä: "Ohhoh, onpa sinulla hikiset kädet!" Jes, kiitti hei, en itse tiennytkään! Ja jos joku nyt kommentoi, että: "Heii mäki hikoilen ihan tosi paljon liikkuessa, kokeile antiperspiranttia", niin tuun ja väännän kommentoijan sormet solmuun! :D Vaiva on neurologinen ja hormonaalinen, ei kiinni kunnosta, painosta, jännityksestä yms.

Hyvä/huono ihminen - kompleksi
Haluaisin olla hyvä ihminen, avulias ja kiltti, asiakaspalvelija isolla a-kirjaimella. Helppo lähestyä ja kaikin puolin mallikelpoinen ihmisenä. Välillä olen kaikkea tätä sekä mielestäni varsin hauska ja mukava ihminen. Mutta sitten kun en ole, tunnen siitä ihan hirveää syyllisyyden tunnetta. Haluaisin antaa enemmän, olla se ihminen joka tavataan ja ollaan että "Vitsi, olipa kyllä mukava tyyppi." Se joka pysähtyy, kun joku itkee lohduttomasti ja se joka auttaa jos apua tarvitaan. Kohtele muita kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan, vaikka se löysältä kliseeltä kuulostaakin.

Uskonto
Ei ole. En ole koskaan kuulunut mihinkään uskontokuntaan. Elämänkatsomustiedon opiskelu siivitti kouluaikojani. Lukiossa kävin yhden kurssin uskontoa, jotta sain opintopisteet täyteen. Yritin joskus tutustua luontoon ja siihen liittyviin uskontoihin. Kunnioitan luontoa, mutta en näe sitä jumalallisena. Kunnioitan muiden oikeutta uskoa asioihin, joihin he haluavat uskoa. Käsitykseni moraalista, oikeasta ja väärästä on kuitenkin uskonnottomuudesta huolimatta mielestäni kunnossa. Tiedän millainen on hyvä elämä, kultainen keskitie ja oikeus valita oma elämänsä piirteet itse haluamallaan tavalla, muita ihmisiä vahingoittamatta.

Tatuoinnit ja lävistykset
Ovat mielestäni esteettisesti kauniita. Pidän itsestäni enemmän niiden kanssa kuin ilman. Se on kuin olisi pienitissinen ja haluaisi silikonit. Mie olen vain iso tyhjä kangas ja haluan liian kireänoloisen koristellun sukelluspuvun päälle. Minusta tatuoitu iho on kaunis, kauniimpi kuin tyhjä. Miten eri tavalla ihon näkee, kun se ei ole vain tyhjä, miten sen tekstuuri erottuu ja miten iho kerää katseita. Se taas on minun oma tapani nähdä, enkä tuputa näkemyksiäni kenellekään muulle. Jokaisella on oikeus valita oman kehonsa käyttötarkoitukset sekä nauttia erilaisista kauneuden aspekteista. En puolustele ulkonäköäni ja ymmärrän sen, ettei joku pidä siitä miltä näytän, joku toinen voi taas tykätä.

(Fit 03/2013, alemmassa kuvassa tekstipätkästä syntynyt fb-päivitys)

Harrastukset / työt
Harrastuksina valokuvaaminen, bloggaaminen ja liikunta. Tykkään myös hirveästi lukea ja paljon, mutta olen laiskistunut kirjan käteen ottamisessa aika paljon viime vuosina. Töitä teen henkilökohtaisena avustajana ja lävistäjänä. Ne määrittelevät minua ehkä enemmän kuin harrastukseni. Tykkään tehdä ylipäätänsä töitä, ne pitävät minut järjestyksessä ja aikataulut kohillaan. Joku voisi sanoa työnarkomaaniksi, mutta minusta se on hieman kiroilemista. Sana kalahtaa jotenkin ikävästi, kuin olisi väärin pitää työnteosta. Tykkään tehdä henkilökohtaisen avustajan hommia, auttaminen tuntuu palkitsevalta. Työ tekee minut hyödylliseksi, itselleni, muille ja yhteiskunnalle. Ja hyödyllisyys tekee minut onnelliseksi.

Kulttuuri
Minut on kasvatettu museon, näyttelynavajaisten, teatterin, musiikin, yliopiston ja hyvin erilaisten ihmisten keskellä. Olen kahden pienen kaupungin kasvatti, en ole koskaan asunut isoissa kaupungeissa, enkä koe viihtyväni niissä aivan yhtä hyvin kuin pienemmissä. Arvostan kulttuurien monimuotoisuutta, eri taidelajeja sekä teatteria äärettömästi. Rakastan pienikaupunkisuudestani huolimatta vierailla suurissa kaupungeissa, mutta viihdyn pitkään myös hiljaisuudessa sekä rauhallisuudessa.

Kuka siis olen?
Se pitää selvittää, mutta vastaus siihen ei valitettavasti löydy eikä aukea näistä blogipostauksista. Pidän näitä postauksia keveänä ajanviettotapana, joissa saan esitellä ottamiani kuvia sekä elämäntyyliäni sellaisena kuin se siloteltuna ulospäin vaikuttaa. Sillä bloggaaminen on minulle harrastus, kirjoittaminen ajanviete ja valokuvaus intohimo.

Wine is cheaper than therapy

Ja niin se perjantai sitten auvoisesti kului kahden hienon ystävän, punaviinin ja juustojen kanssa. Viini todellakin on halvempaa kuin terapia, mutta seura oli niin loistavaa, että tällä aivopuhdistuksella mennään pitkälle kevääseen.

Illan ensimmäinen ja viimeinen pettymys oli kyllä Kinderin suklaamunat, jotka Kreivitär toi onneksemme. Hurraa suklaasta, nyt on kuitenkin kyse munan sisällöstä! Miten surkeiksi ovat menneet suklaamunien yllätykset. Taso laskenut yhtä tasaiseen kuin television lastenohjelmissa. Aivan ala-arvoisia väköstyksiä; tarroja, kauhuissaan katsojaa tuijottava pupu ja joku piirtoalusta. Mihin ovat kadonneet pitkään kasattavat jännittävät väköstykset, joista ei tiennyt mikä kasa muovia lopulta on ennen kuin sen saa valmiiksi? Kai nykyajan lapsille ei saa asettaa liian korkeita tavoitteita, ettei Marko-Petteri pety, kun ei osaakaan koota itse pikkuautoa. 

Naureskelin itsekseni illan punaviinivalinnalle. Koska kaikki kauhukuvat olivat jo täytetty niin päädyin viiniosastolla Hannibaliin. Ihan vain, koska se menee tosi kiltisti alas eikä aiheuta pettymyksiä. Nauratti vain, kun Kreivittären viinissä kehuttiin, miten viiniä kannattaa nauttia ystävien kanssa vastuullisesti ja Ayan viinissä taas kehotettiin nauttimaan viini romanttisissa merkeissä. Minun Hannibalissa taas luki, että: "Hyvää juuri nyt juotavaksi."

Käytän alkoholia muutenkin sen verran harvakseltaan, että harvoin innostun uusiin innovatiivisiin kokeiluihin viiniosasolla. Normaalisti lauantaitkin menevät työn parissa, niin sitä tykkää pitää illan rauhallisena, jotta voi nauttia viikon ainoasta vapaasta, sunnuntaista, täysillä kaikissa ruumiin ja sielun voimissa. 

Sovimme ostavamme iltaa varten kolmea erilaista juustoa, keksilaatikon ja viinirypäleitä. Visiin jokainen meistä oli päästellyt vähän höyryjä kaupassa, sillä juustoja oli kyllä viittä erilaista, tuc-keksejä, kaksi pakettia viinirypäleitä, hunajamelonia sekä vege chipsejä. Vege chipsit oli minun joku hairahdus kokeilla jotain uutta. En ole ikinä syönyt mitään noin pahvista ja kauheaa. Kuivattuja punajuuria, palsternakkoja ja mitä lie. Onneksi tästä heltyi kuitenkin muutama keskustelu iltaan. "Ihan kuin söisi kuivahtanutta punajuurta - sehän on!" ja "Palsternakka on vähän sellainen kalpean peniksen näköinen."

Hyvää punaviiniä, mutta mie näytän väsyneeltä! Viikko oli pitkä ja raskaan tuntuinen ja lauantaille otettu vapaa tuli enemmän kuin tarpeeseen.

Räjäytettiin tarjoilupöytä ja käytiin vähän baarissakin pyörähtämässä, mutta sehän aina keskusteluntäyteisen illan jälkeen päättyy miten päättyy. Teki psyykkeelle kyllä hyvää lätistä ulos kaikki päässä liikkuneet asiat.

Ja lauantaina pieni punaviinisärkykään ei haitannut, kun aamiainen näytti tältä! Jämäkeksit, juustot ja viinirypäleet c-vitamiinin kanssa sohvapöydälle ja sohvalle makaan. Oli luksuksen tuntua.

Rytmihäiriö - Paluu raittiusleiriltä

Lauantai-ilta meni sitten Ale ry:n Jalometalli bändiskabaa kuunnellessa ja kuvaillessa. Jokainen bändi veti tiiviin 15 minuutin setin, niin ei kerennyt hätäisinkään kyllästyä. Nistikko voitti kilpailun ja pääsee soittelemaan Jalometalliin ensi elokuussa. Keikka olikin kyllä energinen, olen kuvannut bändiä soittamassa aiemminkin. Nistikon bandcamp-sivu löytyy täältä. Kannattaa tutustua, jos ei jo tiiä! Livenä parempi kuin levyltä, mutta toimii myös näin.