Tipaton & herkuton tammikuu

Tipaton kunnostautumis tammikuu, sitä se on nyt elämä. Vuodenvaihteen vaatteita valitessa tajusin, ettei mikään rääsy mahdu päälle kuten pitäisi. Piti tehdä muutama kompromissi ja luvata itselleen kuntoutumista tammikuulle. 2. päivä kipusin varovasti vaa'alle ja sain pienen henkilökohtaisen halvauksen. 26 kilon painonpudotuksen jälkeen en ole käynyt näin maittavissa mitoissa. Koska tämä ei ole siisti ja siloteltu fäshönblogi, voin kertoa, että söin itselleni syksyn viimeisen kolmen kuukauden aikana noin seitsemän ekstrakiloa lisää.. Ihmekään jos on ollut vähän turpeahko olo. 68,8 kg:stä on matkaa perinteisiin omiin hyvänolon mittoihin, jotka pyörii 61 kilon paikkeilla.

Ensimmäiset nesteet on saatu onneksi katoamaan ja jo pelkällä ruokavaliorempalla sekä liikunnalla on lähtenyt 1,5 kiloa kuin itsestään vajaan viikon aikana. Lauantaipäivä sujui rauhallisesti muutaman tunnin työpäivällä, ystävättären kanssa lenkillä käydessä, saunoessa sekä sohvalla Brave-animaation, miehen sekä mansikkasmoothien kanssa makoillessa.

Sunnuntaiaamuna heräsin aikaisin ja kävin aamulenkillä ihailemassa -14 asteen pakkasaamussa kylpevää Rovaniemeä.

Endorfiinien virratessa sain yllättävän auttamispuuskan. Huomasin linja-autoaseman lähellä turistipariskunnan tuijottelemassa paperikarttaansa ja vilkuilemassa ympärilleen. Tupsahin paikalle punaset posket helottaen ja tukin itseni kyselemään, että "Are you lost? Where are you going?" Olin pari päivää aiemmin lukenut lehdestä, että turistien ohjeistus juna-asemalta keskustaan on kehnoa ja keskustaan on hankala löytää ilman apuja. Niin oli tämäkin pariskunta keskustaa vailla. Japanista kotoisin olevat ja Englannissa opiskelevat mies ja nainen yllättyivät silminnähden, kun tokaisin että "I can walk with you the same way!" ja saattelin pariskunnan keskustan tuntumaan esitellen samalla kaupunkia ja neuvoin jatkoreittiä. Kerrankos sitä parantelee karmaa sunnuntaiaamuna.

Vaikka se kuulostaa helvetinmoiselta kliseeltä, niin yritän monesti miettiä (kun en ole nälkäkärtyissäni), että kohtelen muita kuten haluaisin itseäni kohdeltavan. Jos olisin eksyksissä, haluaisin jonkun auttavan tai jos pudottaisin jotain, toivoisin jonkun juoksevan perääni. Ihmiset on nykyään niin helvetin itsekeskeisiä. "Minä ja minun ongelmani, viis muista kun itellä on niin vaikeaa." 

Tynkäviikosta huolimatta sain kuntoiltua vuoden ensimmäisellä viikolla ihan kiitettävästi näin startiksi. Viikkoon mahtui yksi bodycombat rutistus, yksi aamuzumba sekä kaksi lenkkiä. Tästä on hyvä lähteä eteenpäin ja liikuntaa mie kaipaankin, se helpottaa oloa niin paljon. Pitää muistaa patistaa itsensä aina vain lähtemään, sillä se lähteminen on kaikista hankalinta.

Pakko urheillakin, ei siinä. 'Cause I ain't going back to 76 - 86 kg's. Oli pikkuisen liikaa kropalle ja mielelle kestää. Teki äsken oikein pahaa repiä kaksi vanhaa kuvaa muistitikkujen perukoilta vuodelta 2009 esille sekä muistuttimeksi. No, leuka pystyyn ja kuntoilemaan. Onneksi kannustimena on tieto siitä, että pahemmastakin on selvitty :'D

Arvontaan osallistuminen on päättynyt eilen illalla 22.00 ja korujen voittaja arvotaan kommentin jättäneiden kesken seuraavan postauksen yhteydessä. Kiitos kaikille !