Kohta vaihtuu taas kuukausi ja mitä olen saanut aikaiseksi vuoden ensimmäisen kuun aikana? Ainakin neljä kiloa laihdutettua, mutta siihen taitavat suuret saavutukset sitten jäädä.
Paita: Restyle
Neule: Cubus
Farkut: Kirpputori
On vedetty hedelmää, D-vitamiinia, aurinkoa ja liikuntaa. Alkaa nämä endorfiinirysäysyritysten ihmekokeilut käydä vähän vähiin. Miten voi ihminen vaatia itseltään ja muilta koko ajan jotain ihmeitä? Niin kuin ei riittäisi se, että yhdestä päivästä on selvitty.
Makaan sohvalla läppäri sylissä, akku loppuu 26 minuutin päästä ja minua väsyttää. Punaviinihedari on onneksi nyt jo ohitse, mutta kooma ei väisty. Rikoin eilen siis tipattomani. Noh, kyllähän se keveästi kesti 25 päivää ilman edes sen kummoisempia murheita. Oli mukava juhlistaa ystävän syntymäpäiviä muutenkin kuin vesilinjalla, vaikka tottakai se kostautui aamulla. Synttäreistä ja lookista seuraavassa postauksessa lisää. Tuhosin joulukuussa ostetun Nightwish viinin, olihan se ihan ok maultaan, mutta odotukset olivat aika korkialla. Vähän ehkä pistävähkö.
Olen lakkaillut kynsiäni, kun on ollut aikaa. Muistin heti, miksi en tykkää valkoisesta cracked-lakasta. Se jää jostain syystä hyvin pienikuvioiseksi.
Kokeilin myös segment-renkaita huulilävistysten tappien paikalle. Näytti hyvältä, mutta tuntui huonolta. Muistin taas, miksi käytän mielummin labret-koruja kuin renkaita ylipäätään. Mikään ei tule minun ja aamukahvin väliin ja nämä renkaat sitä koittivat. Kestin 24h sitä tuskaa että nesteet valuu suupielestä korujen kohdalta, mur!
Ja taas on yksi viikko ohitse. Helmikuu on ihan juuri ovella, Tornion tatuointimessut lähestyvät ja kohta se on jo juhannus. No ehkä aika ei kulu ihan näissä mittasuhteissa, mutta se tuntuu aivan siltä. Nyt pyykit kuivumaan ja siinä olikin tämän sunnuntain suuret saavutukset!
Kiitos Miialle Another Day, Another Way -blogissa lykäissystä haasteesta. Postaus meinasi jäädä vallan arkistoihin pölyttymään, mutta julkaistaan nyt vihdoin ettei jää tekemättä kokonaan. En itse haasta ketään tähän random tunnusteluun.
"Kiitä tunnustuksen antajaa.
Jaa haaste kahdeksalle blogille.
Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta.
Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi."
1. Jos minulla on huolitellut kynnet, niin minulla on edellisenä päivänä ollut aikaa. Rosoisista ja kynsilakat repsottavista kynsistä tietää, että viikko on ollut helkkarin kiireinen tai olen väsynyt.
2. Jalkani oon kooltaan täydellinen 38,5, eli Suomesta ostetuista kengistä valitsen 38 tai 39 niin joko hölskyy jalassa tai tekee tiukkaa. Ulkomailta tilatuista kengistä löytyy tätä maagista kokoa kyllä, harmi että harvoin tulee hankittua mitään ulkomailta.
3. Käytän vain polvisukkia, nilkkasukat ovat jostain sieltä itestään.
4. Näin muutama yö sitten unta, jossa olimme äitini kanssa matkalla Saksaan sukellusveneellä ja nappasimme matkan varrelta kolme taidehippiopiskelijapoikaa kyytiimme. Olimme heidän takiaan koko ajan myöhässä ja myöhästyin Saksaan järjestetystä tapaamisesta neljä päivää.
5. Pidän vaihtelevasti erilaisista asioista. Ihmisistä, musiikista ja komediasta. Joskus nappaa ja toisinaan taas ei.
6. Kuuntelen tällä hetkellä Turisasta ja taistelusoturi minussa heräilee.
(//Edit// Koska postausta on kirjoitettu pätkissä usean päivän ajan, on ehkä tasapuolisuuden nimissä hyvä myöntää, että tällä hetkellä kuuntelen Johanna Kurkelaisen Sudenmorsian-kappaletta sekä naapureiden huutoa ja taistelusoturi minussa on kuollut :D)
7. Jos herätyskello ei soi kuudelta vaan sitä myöhemmin, niin käyn varalta itsestään kuudelta hereillä, että jokos ois aika noussa.
8. Jos nukun yli 6h yöunia niin muistan näkemäni unet pelottavan selkeästi.
✯★ ✯
Ja sitten tuli haaste vielä Musta Ruusu -blogista Derangedilta. Kiitoksia siitä!
Liebster Award
"This little award is all about discovering new blogs and helping those with less than 200 followers to get recognised."
1. Each person tagged must post 11 things about themselves. 2. They must also answer 11 questions as the "tagger" has set for them. 3. They must create 11 more questions to ask bloggers they have decided to tag. 4. They must then choose 11 bloggers with less than 200 followers and tag them in their post. 5. These lucky bloggers must then be told. 6. There is no tag backs.
Faktat:
1. Mietin juuri, että alkaa tehdä tiukkaa keksiä näitä superjänniä faktoja itestään :D
2. En voi kasvattaa kynsiäni pitkäksi, sillä muuten en saa operoitua kumihanskat kädessä 4mm pienempiä palloja.
3. Minulla on erikseen kotisilmälasit sekä työ- & ulkoilusilmälasit. Ihan vain siksi, että jälkimmäiset oli niin järkyn kalliit, että pelottaa käyttää niitä koko ajan ja näen vanhoilla silmälaseilla ihan ok.
4. Juon päivässä noin 3-5 kuppia kahvia sekä kupin teetä ennen nukkumaan menoa.
5. Kärsin liikahikoilusta, niissä mittapuissa että sitä on hoidettu ties millä poppaskonsteilla vuosien varrella.
6. Käytän todella vähän koruja.
7. About 95% ajasta tunnen itseni hyvin epänaismaiseksi.
8. Minua ärsyttävät ihmiset, jotka valittavat turhasta koko ajan.
9. Olen syönyt tammikuussa varmaan koko vuoden edestä päärynöitä.
10. Olen viettänyt aivan liikaa iltoja kotona nyhjäten viimeisen puolen vuoden ajan.
11. Ihmetellään toistuvasti miehekkeen kanssa yläkerran naapureita jotka tappelee todella äänekkäästi, sillä meidän taloudessa ei huudeta.
Kysymykset: 1. Onko sinulla lävistyksiä?
Kyllä on. Nenälävistys, neljä huulilävistystä, kaksi microdermalia, yhdeksän korvakorua ja kaksi 10mm venytystä, 2. ... Entä tatuointeja?
Joo. Monta. Hakusessa full bodysuit, että tulen näyttää värikkäältä liian tiukalta hiihtopuvulta :P 3. Minkälaisena persoonana pidät itseäsi?
Hyvänä päivänä oon tosi ihana, mukava ja sosiaalinen, huonona päivänä en kovasti kuuntele enkä osaa ehkä kommunikoidakaan. Persoonana värikäs ja harmaa yhtäaikaa. 4. Mitkä ovat lempielokuviasi?
Moulin Rouge, Repo! The Genetic Opera, Despicable me, Gran Torino, Kadotettujen kuningatar, American history X, Doomsday, Wall-E, Inglorious Bastards ja Mitä meistä tuli. 5. Oletko menettänyt läheisen ihmisen?
Olen. 6. Mikä on sinun lempiartisti/-bändi?
Paha, kuuntelen paljon kaikkea erilaista ja tyyppistä musiikkia. Kuunnelluimpia last.fm:än mukaan ovat Sara, Katatonia ja Turmion Kätilöt. Vissiin sitten ne :D 7. Mitkä ovat lempikenkäsi?
New rockit, niitä on lähinnä tullut käytettyä syksy & talvi. 8. Kuvaile blogiasi muutamalla sanalla.
Sekava ja jäsentelemätön katsaus elämääni hifisteltynä mukataiteellisilla kuvilla. 9. Kuvaile myös musiikkityyliäsi muutamalla sanalla.
Vielä sekavampi kuin blogi. Pidän melankolisesta suomalaisesta, pidän haikeasta suomalaisesta ja ulkomaalaisesta, pidän rockista, pidän melkein kaikenlaisesta metallista, erityisesti power- ja sankarimetallista, osasta goottirockista, ebm:stä, konemusiikista, räkäsestä punkista, tietyntyyppisestä kansanmusiikista, pidän myös tietyntyylisestä bassojytkeräpistä tai melankolisesta paskaräpistä. Lähinnä jos laulajan ääni ärsyttää ja on sillälailla kuolemaa tekevän naukuva (esim. Guns & Roses, AC/DC, Iron Maiden) en pysty kuuntelemaan kappaleita. Sanat, melodia, laulajan ääni ja perusrytmi ovat ne pääasiat joihin kiinnitän huomiota musiikissa niin tämä kattaa melkein kaiken Johanna Kurkelasta Mardukiin. Paitsi klassista, sillä niissä hyvin harvoin on sanoituksia ja laulajia.
10. Mikä on paras muistosi?
Muistelen lämmöllä yhtä vappua. 11. Onko sinulla parasta ystävää?
En tiedä. Tällä hetkellä ei tunnu siltä. Minun kysymykseni haastetuille: 1. Oletko koskaan ollut telttailemassa tai nukkunut metsässä? 2. Mikä olisi unelma-ammattisi, jos saisit sen vapaasti päättää? 3. Kuka ihminen inspiroi sinua? 4. Minne reissaisit jos joku lahjoittaisi sinulle matkalahjakortin mihin vain? 5. Kuinka monta vuotta olet käynyt erilaisia kouluja? 6. Osallistuisitko tositv-ohjelmaan? 7. Kuinka monta tuntia nukut keskimäärin öisin? 8. Miten kuvailisit tyyliäsi muutamalla sanalla? 9. Onko sinulla / Onko sinulla ollut lemmikkejä? 10. Lottoatko ja jos kyllä, miksi? 11. Uskotko kohtaloon, miksi? "Yksitoista" haastettua: (Oikaistaan hieman!) Chaos Engine Inside Mustetahroja Black Stains on White Wings Ravenoaris The Creature of the Night PUNK'S DON'T BEND!
Paino ei valitettavasti ihmettelemällä putoa. Käytän liikunnan lisäksi apuna kalorilaskuri.fi:tä, josta näkee helposti päivittäisten ruokailujen kalorimäärät sekä päivälle vielä jäljellä olevat kalorit. Naputtelen aina vaan orjallisesti punnitut ruoat laskuriin.
Ja ei, tämä ei mitenkään ole yli-järjestelmällistä, eikä tavatonta ja kauheaa-hirveää-kamalaa. Se on niin kuin minä elän elämääni. Kun on pudottanut kerran paljon painoa, on tuo massa hiipimässä takaisin vääjäämättä vähän väliä jos jättää naputtelematta. Viime syksy hyvänä esimerkkinä, heti kun ei katso mitä syö pitkällä tähtäimellä, tulee kaikki takaisin takalistoon, valitettavasti. Karkkipäivät ovat sallittuja, mutta elän aina kuukauden tai kaksi tiukemmilla, ei karkki- tai mässypäiviä sisältävillä annosteluilla ja sitten saa taas vähän herkutella ja sitten taas kiristellään vyötä.
Aina välillä käy kateeksi läpipaskovia ihmisiä, joilla ei näy kuin naaman finneistä paljon suklaata ja sipsiä on veetty :( Onneksi on nyt neljän vuoden aikana tottunut siihen, ettei ole kroppansa kanssa oikeutettu samaan määrään mässyä kuin osa ihmisistä.
Tiukkoina kuukausina yritän satsata ruoan makuun, näköön ja laatuun enemmän kuin määrään. Kivasti aseteltu aamupala jota saa jonkin aikaa tehdä, on jo henkisesti puoleksi mahan täytteenä kun alkaa syömään.
Ja tältä tuo ylhäällä kalorilaskuriin naputeltu määrä näyttää lopulta lautasella. Jätte bra ja noin seitsemän - kahdeksan aikaan syötynä tällä pärjää noin yhteentoista tai kahteentoista, jolloin alkaa välipalahedelmien syöminen.
Menen töihin liikkeelle normaalisti samaan aikaan, kun virkamiesporukka on jo lounaalla, joten olen kääntänyt lounaan ja välipalan ympäri ja syön lounasta yleensä kahden maissa. Kotia tullessa ruoka on sitten 18-18.30 maissa ja yritän syödä kevyehkön iltapalan yhdeksän aikaan. Jos käyn aamulla ennen liikkeelle menoa tekemässä hlökohtaisen avustajan hommia, on aamupala silloin yleensä raskaampi, jotta jaksaa varmasti sinne 11-12 saakka ilman mahan murinaa.
Viime viikon liikunnat olivat kohdillaan! Vaihtelevaa ja tarpeeksi. Pystyisi vaan puristamaan itsestään saman irti seuraavana kolmena viikkonakin, ehkä vähän enemmänkin. Törmäsin vain tämän postauksen kuvaan selaillessani vanhoja blogimerkintöjä yksi päivä ja kattelin, että olipas tyty tiukassa kunnossa toissakeväänä! En oo ihan varma uskaltaisinko justiinsa nyt yrittää ees ahtautua tuohon pvc-minariin :'D
Mieheke oli tilannut minulle joululahjan EMP:ltä. Suloinen dinohuppari lämmittää talven kovilla pakkasilla, sillä se on materiaaliltaan paksua ja pehmeää fleeceä. Ainut hätä minkä äkkiseltään keksin on se, ettei voi tunkea kovin tiukkaa takkia hupparin päälle, harjakset jäävät muuten ikävästi myttyyn! :D
Olen ollut todella tylsä ja pitänyt tummanruskeita puuplugeja varmaan kuukausitolkulla korvissani. Ovat kyllä varma ja turvallinen valinta, ei korva haise ja puu antaa venytetyn ihon hengittää. Piti saada kuitenkin jotain uudistusta tilanteeseen, joten hankin korviini mustat tunnelit vihreillä koristetimanteilla. Saa nähdä kauan kestävät, mutta onneksi kauaa ei tarvitsekaan. Tilasin samalla kevättä kohden 12mm ja 14mm spiraalimalliset venytyskorut, jos sitä varovasti lähtisi sinne 14mm tähtäämään ja katsomaan mitä korva tykkää.
Työkaveri oli piirtänyt minulle kuvan Far Cry 3:sen Vaasista. Piti lätästä "Ihku-Vaas" kehyksiin ja työhuoneen seinälle himmailemaan. Työkaveri taiteili sitten piirrustuksen lisäksi myös lisää mustetta vasempaan käteen.
"Aijaijaijai, au saatana mikä paikka!" Asentokin oli osan ajasta mitä ergonomisin. Sleevessä on tyhjää kohtaa enää ranteen tienoilla. Olen unohtanut esitellä kättä koristavan kamerankin täällä blogin puolella, se taiteiltiin kätöseen viime joulukuun paikkeilla.
Ja punaista Bepanthenia kuluu. Piti ostaa kaappiin ihan varastoksi asti, ettei vaan pääse loppumaan kesken. Glamourisen löhöilysunnuntain rippeet kruunaa kolme koneellista pyykkiä, siivoussuunnitelmat sekä ruuanlaitto ja sohvamähöily. Lauantaina tulikin juostua, kun tuli käytyä töissä, 75min lenkillä, teatterissa ensi-illassa sekä keikkoja kuvailemassa. Saa nyt kyllä hyvällä omallatunnolla löhöillä!
Törmäsin blogijumittaessani eräänä aamuna Hukutetun Nuken Rikkinäiseen blogiin, jossa oli Piirrän mitä haluat-postaus. Olen pitkään miettinyt tuota blogin headerin uusimista, mutta olen ollut todella aikaansaamaton, laiska ja taitamaton tehdäkseni sille mitään uudistuksia. Pistin sitten sähköpostia menemään, että oispa hauska saada tyylitelty omannäköiseni hahmo headerin koristukseksi. Ja sellainenhan sähköpostiin tupsahti.
Olen todella tyytyväinen kuvaan, siitä tulee blogin seuraava headeri, kunhan saan tekstit lisäiltyä ja sovitettua sen haluamallani tavalla headeripohjaan. Varmaan viikonloppuna kerkiän väännellä uutta ilmettä, jos aika antaa periksi. Hukutetun Nuken blogista löytyy hänen sähköpostinsa, jos haluaa teetättää taiteilutöitä hänellä pientä korvausta vastaan. Itse tiedän ja näen päivittäin töissä, miten vähän ihmiset arvostavat taiteilua, niin korvasin vähän enemmän kuin pienesti. Hyvästä jäljestä maksaa mielellään!
Viime viikonlopun lauantaiaamuna heräsin aikaisin, nautin puoli yhdentoista aikaan nousevasta auringosta täysin siemauksin ja tein lähtöä Kemiin. Bussilastillinen ihmisiä körötteli Kemiin katsomaan vähän kulttuuria Kom-teatterinKarkkipäivä-esityksen muodossa.
Oli niin kaunis päivä ettei tosikaan! Täällä Rovaniemellä ei hirvittävästi ole aurinkoa näkynyt ja silloin kun se on pilkahdellut, olen istuksinut sisällä töissä. Olen todella pitkään pitänyt kameraa lähinnä laukussa ylimääräisenä painona, mutta räpsin bussin ikkunasta varmaan sata kuvaa kaiken sen valon innoittamana. Olen pitkän hiljaisen syksyn jälkeen päättänyt viritellä järjestelmäkameran taas aktiivikäyttöön.
Odotukset olivat aika kovat edellisen Kom-teatterin Kemin reissun ja Vadelmavenepakolainen-esityksen vuoksi ja unohdin kultaisen sääntöni: "Älä koskaan odota mitään muuta kuin p****a ja yllätyt iloisesti." Noh, siis vähän petyin, mutta näytelmä oli kuitenkin hyvä. Perussettiä, maittava, jätti miettimään ihmiskohtaloita jne jne. Olisin vain toivonut sen menevän enemmän ihon alle, tekstissä olisi ollut mahdollisuuksia niin paljon enempään, sääli.
Bussi lähti takaisin Rovaniemeä kohti vasta kaksi tuntia esityksen jälkeen ja käytiin äidin, kummitädin ja kummitädin tyttären kanssa Kemin vietnamilaisessa syömässä. Riisinuudeleita, kasviksia, katkarapuja ja härkää, nam nam.
Kerettiin kiskasta ennen kotimatkaa vielä sumpit Cafe & Bar Ankkurissa.
Kävin päivän päätteeksi vielä moikkaamassa kavereita paikallisessa pystybaarissa ja olipas vaan hyvä lauantai. Oli mukava käpertyä viltin alle sohvalle päivän päätteeksi. Enemmän tällaista, hyvää seuraa ja tekemistä.
Pikkuisen ennen joulua kotiutin itselleni Kill Starin Witchcraft Sweatshirtin. Täydellinen joulunajan löllöilypaita. Löysähkö M-koko ilmaisi itsensä jättipussiksi saapuessaan, mutta näillä mennään. Eipä kiristä paita eikä pinna.
Printti on aivan upea. Suunnittelin jo tilaavani toisen täysin samanlaisen paidan S-kokoisena sekä ehkä toisenlaisella printillä varustetun sweatshirtin. Miten niin huputtomat collegepaidat on ysikytälukua!
Näytän paidassa suhteellisen raamikkaalta. Olkapäiden saumat ovat olkapäistä noin 5-10cm päässä :D Työkaverin napattua kuvat ja itseni nähtyä ensimmäistä kertaa kuvassa paita päällä suusta lipsahti vain, että "Näytän ihan äijältä herranjumala!". Ei lähtenyt tämä naisellistumisprojekti ehkä ihan toivontunlaisilla tuloksilla käyntiin.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai miten se nyt menikään! Elikkäs, yli kahdeksankymmenen lukijan arvonta, johon osallistuminen loppui 6.1. on nyt arvottu. Harmi, että vähän sen jälkeen meni rikki myös 90 lukijaa, vaikka tuo yhdeksäskymmenes näyttääkin olevan joku mainosjuttu. Mutta ei siinä, sillä kun arvontaan osallistui vain kahdeksan ihmistä, muistin samantien miksi en ole arvontoja hirveästi pitänyt! :D Tulee vähän typerähkö olo, kun lukijatilastot ja kävijämäärät koko ajan nousevat, mutta feedbackin määrä vähenee. Ehkä suuri osa suomalaisista on vierestätuijottelijoita tai sitten palkinnossa oli jotain vikaa.
Montinin kaulakoru ja korvakorut arvottiin random generaattorin avulla, joten annoin kaikille kommentin jättäneille numeron yhdestä kahdeksaan ja random generaattori hoiti loput toiminnasta.
Kaulakoru ja korvakorut lähtevät Katariinalle! Onneksi olkoon. Laita minulle kommenttiboksiin sähköpostiosoitteesi niin sovitaan postituksesta sähköpostitse.
Ja kiitos kaikille muillekin kommentin jättäneille! Neuvot paremman olon saavuttamisesta tulivat tarpeeseen ja monet teistä suosittelivatkin kuntoilua sekä lenkkeilyä. Sitä on tullut tässä varovasti tälle vuodelle aloiteltuakin ja näyttäähän tuo saavat endorfiinit rullaamaan kehossa.
Tipaton kunnostautumis tammikuu, sitä se on nyt elämä. Vuodenvaihteen vaatteita valitessa tajusin, ettei mikään rääsy mahdu päälle kuten pitäisi. Piti tehdä muutama kompromissi ja luvata itselleen kuntoutumista tammikuulle. 2. päivä kipusin varovasti vaa'alle ja sain pienen henkilökohtaisen halvauksen. 26 kilon painonpudotuksen jälkeen en ole käynyt näin maittavissa mitoissa. Koska tämä ei ole siisti ja siloteltu fäshönblogi, voin kertoa, että söin itselleni syksyn viimeisen kolmen kuukauden aikana noin seitsemän ekstrakiloa lisää.. Ihmekään jos on ollut vähän turpeahko olo. 68,8 kg:stä on matkaa perinteisiin omiin hyvänolon mittoihin, jotka pyörii 61 kilon paikkeilla.
Ensimmäiset nesteet on saatu onneksi katoamaan ja jo pelkällä ruokavaliorempalla sekä liikunnalla on lähtenyt 1,5 kiloa kuin itsestään vajaan viikon aikana. Lauantaipäivä sujui rauhallisesti muutaman tunnin työpäivällä, ystävättären kanssa lenkillä käydessä, saunoessa sekä sohvalla Brave-animaation, miehen sekä mansikkasmoothien kanssa makoillessa.
Sunnuntaiaamuna heräsin aikaisin ja kävin aamulenkillä ihailemassa -14 asteen pakkasaamussa kylpevää Rovaniemeä.
Endorfiinien virratessa sain yllättävän auttamispuuskan. Huomasin linja-autoaseman lähellä turistipariskunnan tuijottelemassa paperikarttaansa ja vilkuilemassa ympärilleen. Tupsahin paikalle punaset posket helottaen ja tukin itseni kyselemään, että "Are you lost? Where are you going?" Olin pari päivää aiemmin lukenut lehdestä, että turistien ohjeistus juna-asemalta keskustaan on kehnoa ja keskustaan on hankala löytää ilman apuja. Niin oli tämäkin pariskunta keskustaa vailla. Japanista kotoisin olevat ja Englannissa opiskelevat mies ja nainen yllättyivät silminnähden, kun tokaisin että "I can walk with you the same way!" ja saattelin pariskunnan keskustan tuntumaan esitellen samalla kaupunkia ja neuvoin jatkoreittiä. Kerrankos sitä parantelee karmaa sunnuntaiaamuna.
Vaikka se kuulostaa helvetinmoiselta kliseeltä, niin yritän monesti miettiä (kun en ole nälkäkärtyissäni), että kohtelen muita kuten haluaisin itseäni kohdeltavan. Jos olisin eksyksissä, haluaisin jonkun auttavan tai jos pudottaisin jotain, toivoisin jonkun juoksevan perääni. Ihmiset on nykyään niin helvetin itsekeskeisiä. "Minä ja minun ongelmani, viis muista kun itellä on niin vaikeaa."
Tynkäviikosta huolimatta sain kuntoiltua vuoden ensimmäisellä viikolla ihan kiitettävästi näin startiksi. Viikkoon mahtui yksi bodycombat rutistus, yksi aamuzumba sekä kaksi lenkkiä. Tästä on hyvä lähteä eteenpäin ja liikuntaa mie kaipaankin, se helpottaa oloa niin paljon. Pitää muistaa patistaa itsensä aina vain lähtemään, sillä se lähteminen on kaikista hankalinta.
Pakko urheillakin, ei siinä. 'Cause I ain't going back to 76 - 86 kg's. Oli pikkuisen liikaa kropalle ja mielelle kestää. Teki äsken oikein pahaa repiä kaksi vanhaa kuvaa muistitikkujen perukoilta vuodelta 2009 esille sekä muistuttimeksi. No, leuka pystyyn ja kuntoilemaan. Onneksi kannustimena on tieto siitä, että pahemmastakin on selvitty :'D
Arvontaan osallistuminen on päättynyt eilen illalla 22.00 ja korujen voittaja arvotaan kommentin jättäneiden kesken seuraavan postauksen yhteydessä. Kiitos kaikille !
Uudenvuodenaaton kriisi numero yksi; olet syönyt neljä viikkoa roskaa ja mikään vaate ei mahdu päälle. Silloin kaivetaan mahdollisimman leveävyötäröinen hame esille ja verhoudutaan hätäpaitaan sekä hurtunkiin ja suunnitellaan tammikuun ruokaremonttia. Ennen ruokaremonttia piti kuitenkin juhlia vuoden vaihtumista!
Asun kruunasi Kreivittäreltä joululahjaksi saadut biohazard-arm warmersit. Joululahjapaketti oikein huusi nimeäni kun avasin sen! Yksinkertaista, mutta pienellä twistillä. En olisi voinut yllättyä enempää, ihanat! :)
Itse vuoden vaihtuminen uuteen tapahtui yllättävän rauhallisesti ja mukavasti. Vietimme alkuillan tuttavapariskunnan luona kyläillen ja lähdimme porukalla paikalliseen pystypubiin ottamaan skumpat ennen ilotulituksia. Muutama muukin ihminen oli menossa katsomaan ilotulituksia keskiyöllä. Voin sanoa ettei ole ihan perinteinen näky Rovaniemellä, kun koko kansa sulloutuu yhteen sumppuun rannalle ihastelemaan valosaastetta.
Pidin uudenvuodenlupaukseni ja olin liikenteessä pilkkuun saakka. Vaikka muuten olen hirveän tylsä, väsynyt ja kotihiiri, niin mielestäni vuodenvaihde on aina kunnon juhlan paikka. Tämä tietenkin kostautui seuraavana päivänä ja aloitinkin itse vuoden virallisesti vasta 2. päivä tammikuuta.
"Ota musta kuva kun mulla on kerrankin hirveän onnellinen olo, voin sitten muistella tätä hetkeä koko ensi vuoden."
❝ MUISTUTUS ❞
Arvontaan osallistumisaikaa on vielä 6.1 klo 22.00 saakka! Arvonta löytyy tämän linkin takaa.
Ajattelin olleeni todella tylsä asukokonaisuuksieni kanssa koko kuluneen vuoden 2012, mutta löytyihän sieltä blogin kätköstä helmiäkin. Suurin osa kokonaisuuksista on ns. juhlavaatetuksia, eli olen ollut lähdössä muualle kuin yliopistolle tai töihin asukokonaisuuksissa. Jos kuvaisin jokaisesta farkut & bändipaita -yhdistelmästä kuvan tänne niin kyllästyisitte alta aikayksikön. Enkä omista vaatteitakaan niin hurjan paljoa, että vaihtelua olisi ihan hirvittävästi. Jos olen sluibaillut ja laittanut kahtena peräkkäisenä viikonloppuna saman asukokonaisuuden päälleni, niin en ole vaivautunut nappaamaan siitä kuvaa tänne.
Ylläoleva paita pääsi kyllä ulos useammin kuin ostaessani sen ajattelin. 9,90 euroa muistaakseni maksanut reppana joko H&M:ltä tai Kappahlilta jäikin rakkaaksi paidaksi ja aina kun en tiennyt mihin pukeutuisin, vedin tämän paidan päälleni.
Neljäs asukokonaisuus samalla paidalla :'D I has imagination, mutta nyt taisi mukavuus mennä vaihtelevuuden edelle.
Miehen "bad to the bone nä nä nä nä nä"-yhdistelmäksi nimetty nahkarotsilook sulautui päälle kevään aikana useammin kuin kerran. Takki saattaa olla yksi fiksuimmista ostoksistani kirpputorilta.
Emolook kukoisti puolet vuodesta aina ulos lähtiessä. Bändipaitaa, pillifarkkua ja emotukkaa toisella silmällä roikkuen viilletettiin useisiin keikkakuvauksiin kiireellä.
Itse äänestäisin tämän yllä olevan kokonaisuuden ehkä vuoden otokseksi. Yksinkertainen yhdistelmä, mutta asenteella. Ilta jolloin kaikki onnistui asuvalintaa, meikkiä ja hiuksia myöten enemmän kuin täydellisesti. Sekä sattui olemaan vielä luonnonvaloa sisätiloissa kuvatessa! Näin käy ehkä kerran vuodessa.
Perustyöilme kukoisti kyllä monena päivänä.
Ja kesälläkin oli parina päivänä sen verran lämmin, että uskaltautui pukeutua johonkin muuhun kuin farkkuihin. Feat. upeat kärpäsaurinkolasini, ainoat jotka sopivat kulmikkaan pyöreähköön päähäni.
Muutama vähän yksinkertaisempikin kokonaisuus joukkoon. Kotona ei koskaan ole oikein pukeutumisen mallia saanut ja suurin osa vaatteista tuli aina kierrätyskeskuksesta tai kirpputorilta. Tuntuu vieläkin, että kalliimpien vaatteiden hankinta ja käyttäminen eivät tule itseltäni luonnostaan. Ostan mielummin neljä viiden euron t-paitaa second handinä kuin yhden hienomman 20 euron paidan.
Näissäkin asukokonaisuuksissa pyörii vain neljä erilaista hametta, second handinä kaverilta ostettu mekko sekä neljät eri housut. T-paitoja laskin kyllä kertyneen kaappiin päälle kolmisenkymmentä, joista 1/3 osa on yöpaitoja, hups! Tuli panostettua rahallisesti enemmän nahkan koristeluun kuin vaateostoksiin ja ehkä hyvä näin.
Sellainen vaatevuosi tällä kertaa. Toivottavasti tuleva vuosi tuo vähän vaihtelua kokonaisuuksiin sekä rohkeutta pukeutua muihinkin kuin t-paitoihin. Sekä luonnonvaloa, jottei tarvitse kuvata salamavalon raiskaamia kuvia pimeissä sisätiloissa!
