Going green

Muutama viikko takaperin ostettu huppari inspiroi vaihtamaan luomivärit perjantaina kelta-vihreiksi. Paita on niin ylisöpö, että on hankala tuntea itsensä uskottavaksi päälle kaksikymppiseksi naiseksi. Mutta pitää välillä olla vähän söpöyttäkin harmaassa syksyssä. Ja vihreää myös! Yllä olevassa kuvassa näkyy pieni vilaus uutta tatuointia, mutta siitä seuraavassa postauksessa enempi.

Meikistä tuli raikkaan ja leikkisän näköinen eyelinerista ja kajalista huolimatta. Mukavaa vaihtelua perusmeikkeihin, jotka koostuvat valkoisesta, harmaasta tai mustasta luomiväristä. Mietin tuossa yhtenä päivänä, että kulmakarvoille pitäisi tehdä jotain. Näytin asiakkaalle omasta pärstästäni kulmakorun paikkaehdotusta ja kappas, toinen kulmakarvani vain loppui hieman liian lyhyeen. En tiedä oikein mitä sille on tapahtunut. Liian innokasta nyppimistä? Vielä kulmakorut omistaessani halusin, että korut eivät ole itse kulmakarvojen kohdalla ja nypin ne aika lyhkäisiksi. Ilmeisesti toiselle puolelle karvat eivät kasva niin innokkaina takaisin.

Perjantaina illalla kävimme töideni jälkeen etsimässä miehekkeelle syysvaatteita ja löysin itselleni samalla pari kivaa t-paitaa. Mitään ei pitänyt shoppailla, mutta t-paidat eivät olleet hinnalla pilattuja ja ostoskeskuksen Onnen päivien vuoksi kaikista normaalihintaisista tuotteista sai vielä -20% alennuksen.

Tämä Sub Street Wearin paita on Seppälästä ostettu, miesten osaston printtipaidoissa vain on tyyliä. Pienin koko vain rekistä mukaan ja sovitukseen testaamaan onko hyvä. Minulla on kaksi aiempaakin paitaa sieltä hamstrattuna. Where's da party -paita sekä Da Vincin Vitruvian Man - tyylinen luurankopaita. Paidalle jäi hintaa pikkuisen päälle kymppi.

En voinut myöskään vastustaa tätä pikkupoikien osastolla silmiini osunutta luurankopaitaa. Kirkkaan limenvihreä printti on upea! 164/170 koko mukaan vain sovituskoppiin. Paita on täysin samankokoinen kuin puolet naistenpaidoista ja hintaa oli 7,95e eli alennuksen jälkeen hintaa paidalle jäi pikkuisen rapiat kuusi euroa. Uusista vaatteistani maksoin siis yhteensä 16 euroa. Ei ollenkaan paha. Tämä blogin nimi pitäisi muuttaa jo umpipihen päiväkirjaksi :D Aina tarvi olla mitään satasen rytkyjä, että selviää elämässä eteenpäin ja näyttää ihan oklta. Toisaalta, aika hintatietoinen saa ollakin tällaisena opiskelijan ja yksityisyrittäjän risteytyksenä.

The Girl Ain't Grey

Kävin edellisellä viikolla kaivelemassa ystävättären kirpputorikassia ja tein sieltä vähän löytöjä. Huomasin kotiin eksynyttä kolttua pyykätessäni, ettei ihme kun mekko istuu. Merkkihän on tuttu ja turvallinen Seppälän Link. Nauroin vähän ääneen ja mieskin jo kommentoi, että onko sinulla enää muita vaatteita. Mitä sitä turhaan, jos joku vaatemalli sopii kuin valettu. Viikonloppuna tämä todella mukavalta päällä tuntuva mekko pääsi mukaan meininkeihin kahtena peräkkäisenä iltana. Kävin ensin perjantaina pyörähtämässä hieman KAAmOS-klubilla ja lauantaina vietimme erään ystävän 30-vuotispäiviä.

Kuvassa tosiaan olkaimettoman (leikkasin olkaimet pois, hahaa) alla on musta lyhythihainen paita. Mekko tuntui muuten aika avonaiselta hieman jo syksyhtävään ilmaan. Harmauden kruunaavat harmaat sukkahousut, sillä harmaa on nyt syksyn kunniaksi uusi musta. En seuraa mitään lehtiä, päätin nyt vaan näin. Varmaan viidellä ihmisellä lauantain juhlissa oli nimittäin harmaata päällä.

Olen ihan rempassa viime viikon jäljiltä. Kesän aikana tullut niin vähän tehtyä mitään liikunnallista, että kroppa kyselee koko ajan, että mitä sie muija sekoilet. Tänään piti olla BodyCombat päivä, mutta combattikaveri on vähän puolikuntoinen ehkä alkavasta flunssasta. Ehkä ihan hyvä, eilinen parinkymmenen minuutin venyttelykään ei aukaissut kaikkia kipupaikkoja. Tulipa kuitenkin tänään heitettyä maailman turhin pyöräreissu, niin jotain on harrastettu. Huomenna sitten nyrkkeilyä.

Voin kertoa, että on pikkuisen ikävä omaa läppäriä. Raukka tuolla reissaa jossain ja mie petän sitä täällä satunnaisten PC:eiden kanssa. Mac on kyllä ihan naisten masiina, kun näissä järeissä isoissa koneissa saa etsiä yhtä pientä juttuakin miljoona vuotta. Macissa on kaikki klikkauksen päässä tai sitten olen romantisoinut Applen tuotteiden mainosorjaksi. Tämän postauksen kuvat on editoitu Photoshop Elementsillä, jota en ole aiemmin käyttänyt. Aikaa tuhrautui siis puolet enemmän kuin normaalisti. Väänsin myös yhden lehtimainoksen vanhemmalla Photarilla ja todella hitaalla koneella. Käpy meinasi palaa.

Mutta iloisempiin asioihin, liityin Suomen Mopsikerhon jäseneksi, odottelemaan sitä kun asunto ja aika sopivat kohilleen antaa koti pienelle mopsille. Sitä odotellessa saan nauttia jäsenlehtien mopsi-jutuista ja kuvista sekä tutustua rotuun hieman enemmän. Miten ne voi olla noin lutusia!

Steamuskalle väriä

Steampunk maatuska, jonka ääriviivat tehtiin viime kuussa, sai itseensä väriä alkuviikosta. Ääriviivojen tekeminen ei tuntunut ollenkaan pahalta ja värityksenkin kyllä kesti ilman isompia ärräpäitä. Lähempänä luuta olevan kohdat taas hieman kirpaisivat, mutta hyvin selvittiin. En innolla odota tuota jalan keskiosan luukohtaa tatuoitavaksi, tuntuu ettei siinä muuta olekaan kuin luu ja ohut nahka päällä.

Tatuointituolissa makoilu on muuten kyllä niin rentouttavaa, tuntuu että koko kroppa ja mieli lepää. Kipu saa sellaisen läsnäolon tunteen aikaiseksi, mitä minulle ei ole aiheuttanut mikään muu kokemus. Ehkä siksi viihdyn piinapenkissä niin hyvin. Joudun keskittymään vain kuluvaan hetkeen ja paikoillani pysymiseen. Näin ollen miljoonat ajatukset eivät risteile päässä edestakaisin vaan lepäävät rauhassa jossain aivojen sopukoissa.

Leidistä tuli suhteellisen värikäs ja maatusta onkin ensimmäinen tatuointini, jossa on jotain muutakin väriä kuin vihreää. Taidan tosin pysytellä tehosteväreissä sekä musta-harmaassa teemassa tästä eteenpäin. Tuntuu paljon enemmän omalta jutulta, mitä vähemmän värejä on kuvassa. Graafiset ja realistiset kuvat ovat eniten mieleeni ja sellaista tulee olemaan jatkossa luvassa. Kuvissa leidin naama vähän punottaa ja nyt päivien myötä punotus on laskenut.

Hirveästi suunnitelmia ja niin vähän rahaa sekä aikaa. Kroppaa nyt kuitenkin on treenattu parempaan kuntoon koko viikon edestä. Tänään on ansaittu lepopäivä niin saa vähän keho palautua. Maanantaina oli combattia, tiistaina uintia, keskiviikkona pilatesta, torstaina kuntonyrkkeilyä ja eilen aivan massiivisen pitkä lenkki. Hyvällä omalla tunnolla voi pitää taukoa, kun aamulla sängystä ylös pääseminen teki vähän tiukkaa. Muistaisi tänään venytellä hyvin ja pitkään niin saisi vähän lihaksia auki.

Koneen pakkailua ja KAAmOSTA

Olen edellisen illan tyhjennellyt konetta huoltoon lähteväksi. Laittanut kirjanmerkkejä, kuvia, tekstidokumentteja ja kaiken muun mahdollisen kahdelle eri ulkoiselle kovalevylle talteen. Kone matkaa huollossa 1-2 viikkoa ja jos mahdollista niin koitan päivitellä blogia muista paikoista. Photarihan lähtee rakkaan läppärin mukana muille maille vierahille, joten koitan päästä jostain käsiksi kuvanmuokkausohjelmiin tai ylipäätänsä saada kuvia koneelle. 

Meillä täällä kotona taistellaan sellaisesta asiasta kuin Mac vs PC ja itselläni sattuu olemaan useamman vuoden vanha MacBook Pro. Ensimmäisen sukupolven mallia ja nyt alkaa kovalevy raksutella sekä kone sammuilla. Ei ole ollenkaan liian myöhä lähettää kone huoltoon 23 päivää ennen jatketun takuun loppumista! Pointtinihan oli tässä se, että esimerkiksi ulkoisia kovalevyjäni ei saa kiinni kuin Macin koneisiin ja toinen huushollimme kone ei niitä lue, niin saa nähdä saatteko kuvattomia postauksia.

Paikallisille innokkaille tiedoksi ja hyödyksi, että KAAmOS-klubia vietetään Grandessa 21. päivä, eli huomenna. Partyvaatteet päälle ja paikan päälle kuin olisit jo! Dj Meemi soitteleepi jööttimusaiikkia sitä kuunteleville :)

Ps. Kävin eilen ensimmäistä kertaa eläissäni pilateksessa, enkä ole ihan varma, että oliko se mukavaa vai ihan kauheaa. Paikat ainakin aukesivat, kun tunti oli lähinnä mobilisaatiota palloilla avustettuna, mutta kipiää kävi ja omituista oli. Oon niin kankia, että välillä liikkeitä tehdessä kävi sellaisiin paikkoihin joihin ei pitäisi käydä kipeää.

Huippu mökkiviikonloppu

Olin ottanut viime lauantain töistä vapaaksi, sillä lähdimme porukalla juhlistamaan mökkiviikonloppua tutun baariporukan kanssa. Odotukset olivat korkealla, eikä todellakaan tarvinnut pettyä. Vanhoja tuttuja ihmisiä ja uusia mukavia tuttavuuksia tuli tavattua.

Lomalainen siemailee perjantai-iltana tyytyväisenä ja rentoutuneena punaviiniä. Tämä on oikeasti harvinainen näky! Perjantaina alkuillasta kaikille tehtiin lempinimi-nimilaput ja koska minulla ei ole virallista lempinimeä niin tulostimme minulle lapun "Manson". Tämä johtui siitä, että nuorempaa sukupolvea edustavana edustin samalla myös Marilyn Manson sukupolvea :D

Korttipeliä, makkaranpaistoa, alkomahoolia, nuotiota, saunaa, markkinointineuvotteluita, päivittelemistä, naurua ja henkeviä keskusteluita oli viikonloppu täynnä. Wasted Puppets -niminen bändikin kävi heittämässä keikan. Harmikseni naisten saunavuoro iski juuri samaan settiin, mutta kerkesin muutaman kappaleen kuunnella poikien soitantaa.

Oli hämmentävää lauantaiaamuna herätä tooodella aikaisin. Huoneessamme alkoi keskustelu jälkeen yhdeksän ja verrattuna nukkumaanlaittoaikaan, oli kello aika vähän. Ei muuta kuin kahvia keittelemään (ei kyllä maistunut) ja aamupalaa ihmettelemään. Pelotti hieman, kun ensimmäinen korkki napsahti auki ennen kahtatoista :D Mutta hyvin siisteissä tunnelmissa mentiin.

Päiväkaljareissulle lähdössä lauantaina. Suhteellisen freesin näköisenä kuitenkin.

Ja eka kyytillinen porukkaa lähtee. Tyyli on vapaa, mutta pakollinen.

Porukkaa iltanotskilla auringonlaskun aikaan. Tultiin miehekkeen kanssa toisena yönä kotio nukkumaan, kun miehelle siunaantui bänditreenit sunnuntaiksi. Oli ihan mukava ihmistenpelossa kyllä herätäkin kotona ja sai olla koko päivän hiljaa sekä miettiä elämäänsä.

Ps. Liiketoimintaan, harrastukseen ja työhön liittyen olen perustanut uuden blogin joka käsittelee töitäni sekä kehonmuokkausta (lävistykset, tatuoinnit ym.) Sereijan's Bodymodification Blog. Sinne sitten pikku hiljaa alkaa tiputella settiä kehonmuokkauksesta kiinnostuneille.

Kuolemansoosia ja kaalta

Viikot vierii, mutta mitää ei oikein tapahdu. Mietin siis, mistä ihmeestä sitä jorisisi. Kolme vuotta vanha Macin läppäri sai tänään alustakseen viilentävän tuulettimen. Ei näytä toimivan kovin hyvin. Kone ylikuumenee, sillä läppärin oma tuuletin on surkea. Ylikuumentuessaan kone taas sammuttelee itseään miten lystää. Ikävää ja aiheuttaa pelkotiloja koneen jäljellä olevasta eliniästä. Ei niin, että eläisin koneeni kautta, mutta säälihän se on, jos joutuu pitkäaikaisesta kumppanista luopumaan. Tällä masiinalla pitäisi vielä yksi dokumenttikin editoida eikä valokuvaaja elä ilman photoshoppia. 

 

Saa nähdä, pitääkö konetta käyttää huollossa. Pidennettyä takuuta on jäljellä muistaakseni muutama hassu kuukausi, pitäisi vain saada asia rullailemaan. Liikunnan harrastamiseen paneutuminen on hieman parantunut. Kiire kyllä on, sillä yksi ilta tällä viikolla meni Lapin ylioppilasteatterin avajaisissa ja toinen hallituksen kokouksessa sekä ystäviä nähdessä. Ja taas on jo torstai. Toisaalta, odotan kerrankin viikonloppua innolla, sillä vapaa lauantai, jee! Tällä viikolla on toivottavasti luvassa vielä kuntonyrkkeilyä ja vesijuoksua.

Mies on hurahtanut todella mausteisiin sooseihin, eikä se edes kokkaa kovin usein! :D Lupasin itselleni olla kiduttamatta makunystyröitäni Blair's Sweet Death Saucella. Sen sijaan ryöstin paketin kyljestä itselleni katu-uskottavan pääkalloavaimenperän. Johan siinä on tulisuutta tarpeeksi.

Kotiutimme astiakaapin bändimukikokoelmaan uuden mukin Anttilasta ja kyllä maistuu kahvi hyvältä myös Panteran mukista juotuna. Uusien mukien metsästys jatkuu. 

Kaalia siellä ja kaalia täällä, mikä se on kun on kaali päänä. Niin, tein kaalilaatikkoa tosiaan viikonloppuna ja 2 kilon keräkaalista jäi yli 1,5 kiloa kaalia. Sitten piti pistää mietintänystyrät rullaamaan, että mitä kaalista voi tehdä. Lopputulokseksi muodostui kaali-kanawokki. Oikein hyvältä maistui tämä päähänpisto.

Olen tilannut myös hieman ammattikirjallisuutta sekä kunnon annoksen nostalgiaa 90-luvun loppupuolelta. Mutta lisää niistä sitten, kun kusti ensinnä polkee tavaroita lähemmäs pohjoista rajaa!

Ps. Minulla on otsikoidenkeksintäongelma-kausi menossa.

Kuppiloita ja kulttuuria

Lauantaina oli partyilta. Keräännyttiin opiskelijakavereiden kanssa viettämään iltaa. Tukka ei millään meinannut asettua ja kaikki vaatteet olivat huonosti. Onneksi valkoviini korjaa tilanteen kuin tilanteen! Muiden siirtyessä paikalliseen ilottelubaariin, siirryin minä mieheni kaveriksi paikalliseen kuppilaan istumaan iltaa. 

Paikalla oli hyvältä kuulostava coveribändi ja mesta oli täynnä. Kaikinpuolin hyvä päätös illalle. Kerettiin istuskella siinä tappiin asti ja kotimatka taittui hilpeässä hiprakassa. 

Sunnuntaina oli Rovaniemi-viikon kunniaksi kaikkiin kulttuuripaikkoihin ilmainen sisäänpääsy. Käytiin mamman kanssa tutustumassa pikaisesti Pilkkeeseen sekä Artikumin Tsöh, tsöh! Kuuluuko? - näyttelyyn. Lappilaisen populaarimusiikin historiaa kertava näyttely oli mukava portti menneeseen kulttuurikatsauksen merkeissä. Vanhat valokuvat ja esillä olevat soittimet veivät 1950-1990-luvuille.

Setin kruunasi vielä mutka Reidar Särestöniemen näyttelyyn Korundiin. Kulttuuria koko sunnuntain edestä kyllä. 

Sunnuntaista tuli kulttuurikävelyn jälkeen pizza & pannari päivä. Mähöttiin miehekkeen kanssa sohvan nurkassa, syötiin ja katsottiin Danny the dog -leffa. En muistanutkaan miten hyvä elokuva oli. Olen nähnyt sen viimeksi joskus 6 vuotta sitten. Äksöniä ja draamaa hyvässä balanssissa. 

Ei kyllä hirveesti tehnyt mieli laskea kaloreita. Pannarista tuli luokattoman hyvää ja sitähän meni. Katsoin illan päälle vielä Jätä se! -elokuvan telkkarista. Viikon telkkarilaiminlyönnit tuli kyllä korjattua sunnuntaina jos ei muuta. Hyvä olikin psyykata hermoja vähän rauhoittumaan, kun maanantai käynnistyi kuudelta aamulla toiminimen paperien lajitteluoperaatiolla.

"This time I'm doing it for me and me alone"

Perjantai. Voi vain ihmetellä, että minne se viikko on taas hujahtanut. Kävin keskiviikkona corevenyttelyssä. Tunti sisälsi 20 minuuttia lihaskuntoa ja 25 minuuttia venyttelyä. Ei ollut ihan rautakangen hommaa. Viimeisenä lihaskunto-osiossa oli lankkupitoja ja alaselkä niksahti ikävästi. Tunnista ja venyttelyistä kyllä selvittiin, mutta oli kyllä kankia olo. Pohkeet sekä reidet on niin jumissa, että on hankala yrittää taipua asentoihin mitä venyttelyissä vaadittiin. Teki varmaan ihan hyvää, mutta kävi kyllä kipiää. Mielummin notkuisi ehkä jossain pilates-tunnilla. Sellainenkin on syksyn kokeiluohjelmistossa luvassa.

En viettänyt meikitöntä torstaita. Ylläoleva kuva on kyllä tältä päivältä, mutta torstain meikki oli ihan yhtä vahva. En osaa suhtautua tuollaisiin luomu-päiviin oikein mitenkään. Meikitön päivä on silloin kun ei tarvitse liikahtaa kotoa mihinkään. Laitan pakkelia naamaan kuitenkin lähinnä itseni vuoksi. Naama ei kiillä ja punota, se on iso itsetunnon nostaja. Kaipa se meikittömyys toimii jonain protestina nykymaailman ulkonäkökeskeisyyttä vastaan. Minua itseäni ei haittaa muiden ihmisten pakkeloituminen ja vielä vähemmän omani. Enemmän mainosteollisuuden nykyinen naisihannekuva, mutta sillehän pieni ihminen ei voi kuin hymistellä.

Pääsin myös kokeilemaan uutta valkoista cracked-lakkaa. Jostain syystä toisen käden kynnet tulivat pienempikuvioiseksi kuin tämän oikean kädet kynnet. Nättiä jälkeä kuitenkin ja lakka on pysynyt hyvänä kolmatta päivää. 

Olin haaveillut jotain jumppatuntia myös tälle illalle, mutta mitään ei ole tarjolla. Pumppipaikassa on nimittäin ohjaajien koulutus. Jos sitä itsensä lenkille rusentaisi, kun eilen en jaksanut tehdä mitään. Koomasin vain ruoan jälkeen kotona, join teetä sekä väritin värityskirjaa. Löysin laatikoita kaivellessani puu- sekä vahavärikynäni ja siinähän se ilta meni, dekkarisarjaa katsellessa, teetä hörsiessä ja Prinsessat-aiheista värityskirjaa väritellessä. Hermot kiittää latauksesta kyllä. En nimittäin osaa piirtää kovinkaan hyvin, niin värittäminen vähän tyynnyttää epätoivoisia taiteellisia taipumuksia. Ihan omassa wtf-kategoriassaan tämä vapaa-ajanvietto paljastus kyllä :D

Otsikko: Five Finger Death Punch - Menace

Ruokailutottumukset, liikunta ja kehonkuva

Aamupala on päivän tärkein ruoka, sanotaan. Noh, vaikka kuinka vetäisi aamiaisen niin terveellisesti ja hyvin kuin vain voi, niin jostain kumman syystä repsahdukset sattuvat muuhun kellonaikaan. Taas saa vanha ystävä Kalorilaskuri.fi laulaa. Olen iltasyöjä. Kaikki makunystyrät oikein teroittavat aistinsa omaksua makua kello 20 jälkeen. Tekee mieli suolaista ja makeaa, istua vaan ja syödä syömisen ilosta. Usein ei ole edes nälkä. Kalorilaskurin avulla näkee helposti saako illalla syödä enää mitään. 

Nyt huonosta tavasta, iltaruisleivistä sekä kaakaosta pitäisi luopua. Keskittää syömiset lounaaseen ja päivälliseen sekä tehdä illalla jotain, harrastaa liikuntaa. Kävin viime vuonna rasvaprosenttimittauksessa kuntosalilla käynnin aloittamisen ohella. Mittauksen avulla näki myös paljonko kaloreita kulutan normaaliolotilassa päivän aikana. 1300kcal oli tuomio ja se on ihan hiton vähän. Enemmän lihasmassaa on yhtäkuin enemmän kulutettuja kaloreita päivässä. Se selittääkin jotain, lihasmassaa minulla ei kovinkaan paljoa ole, massaa muuten vaan :D

Jos mässäilypäiviä ei lasketa, syön muuten suhteellisen terveellisesti ja normaalisti. Hedelmiä, kasviksia ja marjoja kuluu päivästä riippuen 400-700grammaa. Kyse nyt on siis vaan liikunnasta, ei niinkään ravinnosta jota syön. Pitäisi saada itsensä motivoitua, ylös, ulos ja lenkille. Odotan innolla kuntonyrkkeilykauden alkua, ihmettelen pumppien nimiä, haaveilen akropatiasta ja kuntosalikortista. Johonkin kohtaan vetää kuitenkin lompakko rajan. Kuntonyrkkeily on ilmaista korkeakoulun sporttipassilla (35e/vuosi) kahdesti viikossa, joten siihen ei kuluisi rahaa ollenkaan. Lopuista pitää kuitenkin päättää mitä haluaa tehdä. Kuntosaliharjoittelu olisi hirveän tärkeää ja sitä voisi harrastaa juuri siihen kellonaikaan joka itselle parhaiten sopii. 

Ainahan sitä saa haaveilla. Nyt pitäisi vain piestä itseään. Pitää varmaan taas alkaa tylysti merkkaamaan ylös tänne miten liikkuu, tehdä viikko yhteenvetoja ja soimata itseään jos siihen on tarvetta. Koitan motivoida itseäni sillä, että tatuoinnitkin näyttävät paremmalta kiinteässä kropassa.

Ah, syksy tulee. Ilmat viilenevät ja tuoksuu niin ihanalle. Josko kirpsakat aamuilmat houkuttelisivat lenkille. Tuntuu välillä vain, että liikunnan harrastamiselle pitää tehdä kalenterista oikein raivaamalla tilaa. Olen jotenkin tuudittautunut siihen, että joku päivä vielä tulen olemaan sinut itseni ja kehoni kanssa. Täytyy ehkä myöntää, ettei sellaista tilannetta ehkä koskaan tule. Miltä ikinä näytän ja minkä kokoinen olen, löytyy aina jotain parannettavaa. Pitäisi ajatella vain sitä, miltä tuntuu eikä miltä näyttää. Se on vaikeaa. Vahingossa selailin H&M:n postiluukusta puottamaa katalogia, jonka naiset olivat photoshopin täydellisiä. Eivät siis oikeasti olemassa sellaisenaan kuin kuva sen näyttää. Kuvat kuitenkin piirtyvät takaraivon verkkokalvolle niin nopeasti, ettei sitä kerkeä tajutakaan.

Ps. Nyt loppu masistelut, illaksi corevenyttelytunnille seura varattu ja kymmenen jumppakerran kortti ostolistalla. Jos se tästä lähtis.

"God is in the TV. Build a new god to medicate and to ape."

Perjantai-iltana minulla oli treffit sohvan, telkkarin ja Garagen kanssa. Garage on normaalisti tähän asti piristänyt oloa, virkistänyt ja maistunut hyvältä pitkän työviikon jälkeen. Tätä yksilöä tuli kuitenkin hörppäiltyä varmaan kaksi pitkää tuntia aivojen mössäyttämisen ohessa. Tosi-tv:tä puski töllöstä niin, ettei enää ajatus meinannut seuraavana päivänä kulkea. Istuin kuitenkin siinä, sohvan kulmassa, jossa on takapuoleni kokoinen painauma ja nautin violetin fleecen tuomasta turvasta. Hyvä perjantai oli.

(Hugleikur Dagsson, Saako tälle edes nauraa? )

Muuten viikon loppupuoli on ollut aika tapaturma-altista aikaa. Oikea käsi ei ilmeisesti meinaa aivan pysyä perässäni. Olen joko liian ajatuksissani tehdessäni asioita tai sitten en vain ajattele ollenkaan. Olen vahingossa rikkonut pari lasia, jäänyt melkein auton alle pyörällä ja kolauttanut muoviastian niin, että kaikki sen sisälmykset olivat pitkin huushollin lattiaa. Käden probleema näyttää vaikuttavan vain silloin, kun nostan jotain oikealla kädellä yli pääni tason. Kaikki astiat olen kämminyt nostaessani niitä johonkin.

Lauantaina sain laitettua pari korvakorua takaisin. Uutta korvalehdessä ovat ylin nappi sekä toisen ja kolmannen renkaan välissä oleva reikä. Minua on aina häirinnyt tuo yhden korvakorun mentävä rako, joka on huonon sihtauksen tulos joltain yläastevuodelta ja kultasepänliikkeeltä. Paljon siistimpää, steriilimpää ja tarkempaa jälkeä neulalla laitettuna. Korut justiinsa siellä missä pitääkin. 

Pääsin testaamaan myös uutta väriyhdistelmää kynsilakoissa. Ostamani tummansininen kynsilakka oli todella pigmenttistä. Yksi ohut kerros riitti kynnelle. Päällä on mintunväristä cracked-lakkaa ja ah, tulos on hurmaava.

Ja asialliset kuvausvaatteet illan keikalle löytyivät. Pillifarkut, musta hihaton wife beater -toppi ja musta reikäpaita. Oli erikoista pörinää Grandessa. Fuusiojatsi, hipsteriys, punkkius ja metalli olivat jotenkin syöpyneet toisiinsa ja saapuivat kolmen bändin voimin esiintymään. Ei se huonoa ollut, hieman unettavaa vain livekeikoiksi. Kahdesta ensimmäisestä bändistä tuli upeita kuvia! Odotan jo sormet syyhyten kuvienkäsittelyä. Kolmas ja viimeinen bändi oli niin hipsteriä, että halusivat soittaa melkein täysin pimeällä lavalla ilman etuvaloja. Voitte vaan arvata miten hyviä kuvia tuli.

Ps. Otsikko Marilyn Manson - Rock is Dead