Kuppiloita ja kulttuuria

Lauantaina oli partyilta. Keräännyttiin opiskelijakavereiden kanssa viettämään iltaa. Tukka ei millään meinannut asettua ja kaikki vaatteet olivat huonosti. Onneksi valkoviini korjaa tilanteen kuin tilanteen! Muiden siirtyessä paikalliseen ilottelubaariin, siirryin minä mieheni kaveriksi paikalliseen kuppilaan istumaan iltaa. 

Paikalla oli hyvältä kuulostava coveribändi ja mesta oli täynnä. Kaikinpuolin hyvä päätös illalle. Kerettiin istuskella siinä tappiin asti ja kotimatka taittui hilpeässä hiprakassa. 

Sunnuntaina oli Rovaniemi-viikon kunniaksi kaikkiin kulttuuripaikkoihin ilmainen sisäänpääsy. Käytiin mamman kanssa tutustumassa pikaisesti Pilkkeeseen sekä Artikumin Tsöh, tsöh! Kuuluuko? - näyttelyyn. Lappilaisen populaarimusiikin historiaa kertava näyttely oli mukava portti menneeseen kulttuurikatsauksen merkeissä. Vanhat valokuvat ja esillä olevat soittimet veivät 1950-1990-luvuille.

Setin kruunasi vielä mutka Reidar Särestöniemen näyttelyyn Korundiin. Kulttuuria koko sunnuntain edestä kyllä. 

Sunnuntaista tuli kulttuurikävelyn jälkeen pizza & pannari päivä. Mähöttiin miehekkeen kanssa sohvan nurkassa, syötiin ja katsottiin Danny the dog -leffa. En muistanutkaan miten hyvä elokuva oli. Olen nähnyt sen viimeksi joskus 6 vuotta sitten. Äksöniä ja draamaa hyvässä balanssissa. 

Ei kyllä hirveesti tehnyt mieli laskea kaloreita. Pannarista tuli luokattoman hyvää ja sitähän meni. Katsoin illan päälle vielä Jätä se! -elokuvan telkkarista. Viikon telkkarilaiminlyönnit tuli kyllä korjattua sunnuntaina jos ei muuta. Hyvä olikin psyykata hermoja vähän rauhoittumaan, kun maanantai käynnistyi kuudelta aamulla toiminimen paperien lajitteluoperaatiolla.

"This time I'm doing it for me and me alone"

Perjantai. Voi vain ihmetellä, että minne se viikko on taas hujahtanut. Kävin keskiviikkona corevenyttelyssä. Tunti sisälsi 20 minuuttia lihaskuntoa ja 25 minuuttia venyttelyä. Ei ollut ihan rautakangen hommaa. Viimeisenä lihaskunto-osiossa oli lankkupitoja ja alaselkä niksahti ikävästi. Tunnista ja venyttelyistä kyllä selvittiin, mutta oli kyllä kankia olo. Pohkeet sekä reidet on niin jumissa, että on hankala yrittää taipua asentoihin mitä venyttelyissä vaadittiin. Teki varmaan ihan hyvää, mutta kävi kyllä kipiää. Mielummin notkuisi ehkä jossain pilates-tunnilla. Sellainenkin on syksyn kokeiluohjelmistossa luvassa.

En viettänyt meikitöntä torstaita. Ylläoleva kuva on kyllä tältä päivältä, mutta torstain meikki oli ihan yhtä vahva. En osaa suhtautua tuollaisiin luomu-päiviin oikein mitenkään. Meikitön päivä on silloin kun ei tarvitse liikahtaa kotoa mihinkään. Laitan pakkelia naamaan kuitenkin lähinnä itseni vuoksi. Naama ei kiillä ja punota, se on iso itsetunnon nostaja. Kaipa se meikittömyys toimii jonain protestina nykymaailman ulkonäkökeskeisyyttä vastaan. Minua itseäni ei haittaa muiden ihmisten pakkeloituminen ja vielä vähemmän omani. Enemmän mainosteollisuuden nykyinen naisihannekuva, mutta sillehän pieni ihminen ei voi kuin hymistellä.

Pääsin myös kokeilemaan uutta valkoista cracked-lakkaa. Jostain syystä toisen käden kynnet tulivat pienempikuvioiseksi kuin tämän oikean kädet kynnet. Nättiä jälkeä kuitenkin ja lakka on pysynyt hyvänä kolmatta päivää. 

Olin haaveillut jotain jumppatuntia myös tälle illalle, mutta mitään ei ole tarjolla. Pumppipaikassa on nimittäin ohjaajien koulutus. Jos sitä itsensä lenkille rusentaisi, kun eilen en jaksanut tehdä mitään. Koomasin vain ruoan jälkeen kotona, join teetä sekä väritin värityskirjaa. Löysin laatikoita kaivellessani puu- sekä vahavärikynäni ja siinähän se ilta meni, dekkarisarjaa katsellessa, teetä hörsiessä ja Prinsessat-aiheista värityskirjaa väritellessä. Hermot kiittää latauksesta kyllä. En nimittäin osaa piirtää kovinkaan hyvin, niin värittäminen vähän tyynnyttää epätoivoisia taiteellisia taipumuksia. Ihan omassa wtf-kategoriassaan tämä vapaa-ajanvietto paljastus kyllä :D

Otsikko: Five Finger Death Punch - Menace

Ruokailutottumukset, liikunta ja kehonkuva

Aamupala on päivän tärkein ruoka, sanotaan. Noh, vaikka kuinka vetäisi aamiaisen niin terveellisesti ja hyvin kuin vain voi, niin jostain kumman syystä repsahdukset sattuvat muuhun kellonaikaan. Taas saa vanha ystävä Kalorilaskuri.fi laulaa. Olen iltasyöjä. Kaikki makunystyrät oikein teroittavat aistinsa omaksua makua kello 20 jälkeen. Tekee mieli suolaista ja makeaa, istua vaan ja syödä syömisen ilosta. Usein ei ole edes nälkä. Kalorilaskurin avulla näkee helposti saako illalla syödä enää mitään. 

Nyt huonosta tavasta, iltaruisleivistä sekä kaakaosta pitäisi luopua. Keskittää syömiset lounaaseen ja päivälliseen sekä tehdä illalla jotain, harrastaa liikuntaa. Kävin viime vuonna rasvaprosenttimittauksessa kuntosalilla käynnin aloittamisen ohella. Mittauksen avulla näki myös paljonko kaloreita kulutan normaaliolotilassa päivän aikana. 1300kcal oli tuomio ja se on ihan hiton vähän. Enemmän lihasmassaa on yhtäkuin enemmän kulutettuja kaloreita päivässä. Se selittääkin jotain, lihasmassaa minulla ei kovinkaan paljoa ole, massaa muuten vaan :D

Jos mässäilypäiviä ei lasketa, syön muuten suhteellisen terveellisesti ja normaalisti. Hedelmiä, kasviksia ja marjoja kuluu päivästä riippuen 400-700grammaa. Kyse nyt on siis vaan liikunnasta, ei niinkään ravinnosta jota syön. Pitäisi saada itsensä motivoitua, ylös, ulos ja lenkille. Odotan innolla kuntonyrkkeilykauden alkua, ihmettelen pumppien nimiä, haaveilen akropatiasta ja kuntosalikortista. Johonkin kohtaan vetää kuitenkin lompakko rajan. Kuntonyrkkeily on ilmaista korkeakoulun sporttipassilla (35e/vuosi) kahdesti viikossa, joten siihen ei kuluisi rahaa ollenkaan. Lopuista pitää kuitenkin päättää mitä haluaa tehdä. Kuntosaliharjoittelu olisi hirveän tärkeää ja sitä voisi harrastaa juuri siihen kellonaikaan joka itselle parhaiten sopii. 

Ainahan sitä saa haaveilla. Nyt pitäisi vain piestä itseään. Pitää varmaan taas alkaa tylysti merkkaamaan ylös tänne miten liikkuu, tehdä viikko yhteenvetoja ja soimata itseään jos siihen on tarvetta. Koitan motivoida itseäni sillä, että tatuoinnitkin näyttävät paremmalta kiinteässä kropassa.

Ah, syksy tulee. Ilmat viilenevät ja tuoksuu niin ihanalle. Josko kirpsakat aamuilmat houkuttelisivat lenkille. Tuntuu välillä vain, että liikunnan harrastamiselle pitää tehdä kalenterista oikein raivaamalla tilaa. Olen jotenkin tuudittautunut siihen, että joku päivä vielä tulen olemaan sinut itseni ja kehoni kanssa. Täytyy ehkä myöntää, ettei sellaista tilannetta ehkä koskaan tule. Miltä ikinä näytän ja minkä kokoinen olen, löytyy aina jotain parannettavaa. Pitäisi ajatella vain sitä, miltä tuntuu eikä miltä näyttää. Se on vaikeaa. Vahingossa selailin H&M:n postiluukusta puottamaa katalogia, jonka naiset olivat photoshopin täydellisiä. Eivät siis oikeasti olemassa sellaisenaan kuin kuva sen näyttää. Kuvat kuitenkin piirtyvät takaraivon verkkokalvolle niin nopeasti, ettei sitä kerkeä tajutakaan.

Ps. Nyt loppu masistelut, illaksi corevenyttelytunnille seura varattu ja kymmenen jumppakerran kortti ostolistalla. Jos se tästä lähtis.

"God is in the TV. Build a new god to medicate and to ape."

Perjantai-iltana minulla oli treffit sohvan, telkkarin ja Garagen kanssa. Garage on normaalisti tähän asti piristänyt oloa, virkistänyt ja maistunut hyvältä pitkän työviikon jälkeen. Tätä yksilöä tuli kuitenkin hörppäiltyä varmaan kaksi pitkää tuntia aivojen mössäyttämisen ohessa. Tosi-tv:tä puski töllöstä niin, ettei enää ajatus meinannut seuraavana päivänä kulkea. Istuin kuitenkin siinä, sohvan kulmassa, jossa on takapuoleni kokoinen painauma ja nautin violetin fleecen tuomasta turvasta. Hyvä perjantai oli.

(Hugleikur Dagsson, Saako tälle edes nauraa? )

Muuten viikon loppupuoli on ollut aika tapaturma-altista aikaa. Oikea käsi ei ilmeisesti meinaa aivan pysyä perässäni. Olen joko liian ajatuksissani tehdessäni asioita tai sitten en vain ajattele ollenkaan. Olen vahingossa rikkonut pari lasia, jäänyt melkein auton alle pyörällä ja kolauttanut muoviastian niin, että kaikki sen sisälmykset olivat pitkin huushollin lattiaa. Käden probleema näyttää vaikuttavan vain silloin, kun nostan jotain oikealla kädellä yli pääni tason. Kaikki astiat olen kämminyt nostaessani niitä johonkin.

Lauantaina sain laitettua pari korvakorua takaisin. Uutta korvalehdessä ovat ylin nappi sekä toisen ja kolmannen renkaan välissä oleva reikä. Minua on aina häirinnyt tuo yhden korvakorun mentävä rako, joka on huonon sihtauksen tulos joltain yläastevuodelta ja kultasepänliikkeeltä. Paljon siistimpää, steriilimpää ja tarkempaa jälkeä neulalla laitettuna. Korut justiinsa siellä missä pitääkin. 

Pääsin testaamaan myös uutta väriyhdistelmää kynsilakoissa. Ostamani tummansininen kynsilakka oli todella pigmenttistä. Yksi ohut kerros riitti kynnelle. Päällä on mintunväristä cracked-lakkaa ja ah, tulos on hurmaava.

Ja asialliset kuvausvaatteet illan keikalle löytyivät. Pillifarkut, musta hihaton wife beater -toppi ja musta reikäpaita. Oli erikoista pörinää Grandessa. Fuusiojatsi, hipsteriys, punkkius ja metalli olivat jotenkin syöpyneet toisiinsa ja saapuivat kolmen bändin voimin esiintymään. Ei se huonoa ollut, hieman unettavaa vain livekeikoiksi. Kahdesta ensimmäisestä bändistä tuli upeita kuvia! Odotan jo sormet syyhyten kuvienkäsittelyä. Kolmas ja viimeinen bändi oli niin hipsteriä, että halusivat soittaa melkein täysin pimeällä lavalla ilman etuvaloja. Voitte vaan arvata miten hyviä kuvia tuli.

Ps. Otsikko Marilyn Manson - Rock is Dead