Katkera Maa

Väsyttää, haukotuttaa ja leukoja revityttää. Olen eilisen RVP-tunnin jäljiltä ihan jumissa, reidet meinasivat lopettaa sopimuksen kesken tunnin ja alla painoi aamulla aikaisin tehty lenkki. Siis paluu kahden viikon mähöilyn jälkeiseen elämään on koittanut. 

Kerrataan kuitenkin viime viikkoa vähän huonolaatuisten kännykkäkuvien kautta. Yritin viime viikolla piirrellä vähän aikani kuluksi. Lopputulos oli hirveetä kuraa, kuten kuvasta näkyy. Olen asettanut kuitenkin kymmenen vuoden pyhäksi tavoitteeksi opetella piirtämään kohtuullisesti. Ihan vain, koska olisi hieno tuherrella vihkoon muutakin kuin vasemmasta kädestä kopsattuja liljoja. Tehdä esimerkiksi vaikka sarjakuvaa. Ei, minä en halua tatuoijaksi vaikka Kat Von D koko ajan telkkarissa pauhaakin ja Jimillä haetaan jotain huipputatuoijaa. Näen päivät päästään, mitä se työ on ja siitä on telkkarin glamouri kaukana. Hyvin harva ihminen on niin hyvä piirtämään, että sallisin hänen koskea neulalla kenenkään iholle ja tekemään kuvan, joka on siinä aina.

Asia, jota olen miettinyt monesti; Miten harhainen ihmisen tulee olla, että hän ajattelee olevansa hyvä piirtäjiä vaikka ei olisikaan? Ehkä se on sama kun laulukilpailuissa on ihmisiä, jotka eivät osaa laulaa ja järkyttyvät, kun eivät pääsekään jatkoon. Tai sitten vanhemmat ja sukulaiset ovat pönkänneet huonoa itsetuntoa ja jonnekin on jäänyt tieto siitä, että on hyvä, vaikkei olekaan. Terve itsekritiikki olisi hyvä jokaisella olla. 

Kävimme mamman kanssa lenkillä neljänä aamuna viime viikolla. Monet ylläolevien kuvien kaltaiset aamut on niitä helmiä joiden vuoksi rakastan asua Rovaniemellä. 

Lipaston remppa sen kun jatkuu. Eipä siinä, en ole syksyn jälkeen siellä tai evakkotiloissa käynytkään. Astmatestien tulokset sanoivat samaa kuin syksyllä, mutta keuhkojen tilavuus on F-talo ajasta hieman parantunut. Sain kuulla, etten tarvitse astmalääkkeitä koko aikaa, mutta jos joudun työskentelemään tiloissa, joissa on huono sisäilma, palaavat hengitystieoireet saman tien. Kiitos kilpailutetut rakennusfirmat ja kusseet työjärjestykset! :)

Kävin torstaina koulukavereiden luona kaffittelemassa. Hieman ääntä kohden saattoi mennä myös lättyä, suklaata ja kääretorttua. Hups! Mutta oli sen arvoista.

Ja sitten perjantaina kävimme Kreivittären kanssa kahvittelemassa pitkän kaavan mukaan. Olen muka ollut niin kiireinen, etten ole kerennyt nähdä kavereita muutamaan kuukauteen kuin liikuntaa harrastaessa. Siihen tulee nyt muutos, olen ihan ääriäni myöten täynnä suorittamista ja hengettömiä päiviä.

(Huom. Ei päivänasu arvoa, puhtaasti tatskaheru.)

Lauantaina istuin apteekissa 30minuuttia, pyörähdin kirpputorilla, nopeasti töissä sekä kävin kuvaamassa Arctic Pride kulkuetta keskustassa. Sain siis viikon aikana aikaiseksi enemmän kuin keskiverto kuukaudessa. Parempi vähentääkin hieman noita näyttöpäätejumitteluita, näyttävät köyhdyttävän kaiken ajattelun pitkällä tähtäimellä.

Olen yrittänyt kuunnella enemmän musiikkia. Siis nimenomaan vaihtelevasti, ei ainoastaan "Last.fm LOVED tracks"-kansiota Spotifysta, johon olen turvautunut ihan liian paljon ja jankuttanut samoja säveliä.

Np. Harmaja - Katkera Maa