Päiväpostaus - keskiviikko

07.00. Herään. Pohdin lähteäkö lenkille vai ei. Päätän olla lähtemättä, sillä väsyttää kuin pientä eläintä. Lasken edellispäivän kassan. Kopioin muutaman kuitin. 

07.23. Käyn suihkussa, rasvaan tatuoinnin ja keitän kahvit. Luen Lapin Kansaa aamiaisen kanssa. Syön kananmunan, jogurttia myslin ja bran flakesien kanssa sekä tomaatin. Luen lehden todella tarkkaan tänä aamuna, sillä tiedän ettei ole hirveä kiire mihinkään. Lehdestä huomaan, että on Jaakonpäivä. Pitää muistaa laittaa pikkuveljelle nimipäiväonnittelu. Kohta vedet alkavat kylmetä. Ei tullut käytyä uimassa tänäkään kesänä luonnonvesissä.

08.17. Mietin, miksei kuolinilmoituksissa lue kuinka ihminen on kuollut. 

08.19. Mietin, miten VR:llä on varaa rempata junavaunuja, muttei alentaa junalipun hintoja.

08.26. Valitsen vaatteet ja puen päälleni. Laitan työpaidan päälle ja toisen paidan iltatöitä varten laukkuun.

08.36. Asetan päivän tavoitteeksi juoda kaksi 0,5 litran pullollista vettä, sillä olo on ollut kuivunut viime päivinä enkä ole muistanut juoda vettä.

08.40. Meikkaan ja huomaan, että puuteri on säälittävän lopussa sekä muutaman millin kokoisina pirstaleina puuterirasiassa. Hiusten laitto sujuu suhteellisen kivuttomasti. Normaaliaamuna väännän tukkaa millilleen oikeaan asentoon yli kymmenisen minuutta.

09.01. Ei mitään yllättävää. Hiukset taakse pinneillä kiinni ja Spiking gluella yksittäiset haivenet kuriin. Naamassa meikkivoidetta, puuteria, ripsiväriä sekä nestemäistä kajalia. Olen valmis.

09.02. Aikaa on vaikka kuinka, päätän vaihtaa kalenteria. Vanha kalenteri loppuu 29.7 päivämäärään, joten olen edellispäivänä ostanut uuden. Vaihdan tärkeät tiedot, sekä jo ylösmerkatut tiedot uuteen kalenteriin. Olen onnellinen, ettei uudessa kalenterissa ole vielä vanhan kalenterin kaltaisia täysiä viikkomerkintöjä (Kuva keskellä). Laitan tärkeät laput Meemiltä saaduilla söpöillä virtahevon muotoisilla klemmareilla kiinni uuteen kalenteriin.

09.10. Henkilökohtainen avustettavani soittaa työasioista kymmenen minuutin puhelun, jossa sovimme työtunneista.

09.43. Lähden kotoa.

09.48. Olen läheisen ostoskeskuksen ruokakaupassa valitsemassa itselleni lounasta. Päädyn tuoretiskin lohipalaseen, kahteen omenaan, kahteen banaaniin ja jogurttiin.

10.02. Päätän optimistina mennä pyörähtämään kirpputorilla ennen töitä. Löydän yhden hupparin, mutta sovittaessa se osoittautuu liian pieneksi.

10.18. Käyn ompeluliikkeessä ostamassa vetoketjun sekä hakemassa kahvia ennen töihin menoa.

10.33. Saavun töihin liikkeelle.

10.45. Paikat ovat kunnossa, tavarat paikoillaan. Istun nojatuoliin, otan läppärin eteeni sekä juon kahvin ja syön omenan. Ihmettelen samalla tatuoinnista kuoriutuvan ihon määrää. Paranemisvaihe näyttää etenevän hyvällä tahdilla. Kättä kutittaa.

12.03. Kirjoitan blogimerkinnän vihaisista vanhemmista "mielipide" blogiini.

12.37. Siivoilen tatuoijien piirtopöydän, oman huoneeni, tiskaan sekä myyn sopivan korun ja vaihdan sen muutaman viikkoa sitten laittamaani madonnaan.

13.40. Syön marjamysli-kaurahiutale-jogurtti sekoituksen.

13.57. Huomaan jumalattoman kokoisen hämähäkin ja joudun murhamieheksi toisen tatuoijamme kiljuessa vieressä. Tämän kesän saldo, kaksi hämähäkkiä, yksi ampiainen. Pelkään hyönteisiä kuollakseni.

15.01. Koruosto. Totean päivän olevan aika hiljainen. (Se osoittautuu myöhemmin viikon kiireisimmäksi.)

16.03. Lämmitän ja syön lohen palasen.

16.47. Vaihdan työpaidan toiseen t-paitaan, pakkaan tavarani ja lähden seuraaviin töihin.

(Vas. kuva Deranged)

16.53. Kipaisen heittämässä väliaikakioskille tavarani ja tarkistan kaiken olevan ok.

17.00. Aukaisemme lipunmyyntikioskin työkaverini kanssa.

18.00. Lipunmyynti loppuu ja esitys alkaa, koppi kiinni ja väliaikakioskille odottelemaan väliaikaa. Tarkistan kaiken olevan paikoillaan ja valmiina.

(Vammattaa odotellessa?)

18.40. Väliaikakioskin myynti. "Kiitos, olkaahyvä, kahvi ja pulla kolme euroa" tulevat kuin apteekin hyllyltä ja väliaika on pian ohitse.

18.50. Kioskissa tavarat takaisin paikoilleen, luukut kiinni, rahojen lasku ja hetken hengähdys.

19.30. Esityksen loppulaulu alkaa, ylös ottamaan istuinalustoja vastaan. Istuinalustalaatikot lipunmyyntikoppiin ja koppi lukkoon.

19.50. Pääsen töistä, käyn heittämässä tavaraa toiselle lipunmyyjälle.

20.00. Olen kotona.

20.05. Mies tekee lähtöä kapakkaan. Ruokaa on kuulemma vielä jäljellä. Pöydällä on hävyttömän irstas lasku, jonka siirrän kavahtaen tärkeiden lappujen pinkkaan ja merkkaan eräpäivän kalenteriin. Lämmitän ruuan, nostan jalat ylös ja ihastelen television antia. Juon viimeiset hörpyt vettä pois ja olen saanut kahden pullon tavoitteeni täyteen.

22.02. Käyn koneella katsomassa facebookin, bloggerin ja ihmettelen hetken aikaa. Ei väsytä vielä.

22.24. Luen jostain syystä Uuden Rovaniemen. Iltaa parantaa huomattavasti se, että paikallisille festareille on tulossa esiintymään Firkus Sinlandia. Sideshowta ja lihakoukkuja luvassa. Tieto lämmittää mieltäni, laitan kuvauskyselyä festareille. Sieltä vastataan heti.

00.20. Kömmin sänkyyn paljon myöhemmin kuin normaalisti. Jäin ajatuksistani kiinni friikkishow systeemeihin ja katselemaan youtuben sideshow-videoita. Odotan showta innolla. Näen unta lihakoukuissa roikkumisesta.

Haun avainsanat

Reason why I do not use fake eyelashes. On ripsiä suotu varmaan enemmän kuin kulmakarvoja. Koitin epätoivoisena hieman lisätä tummaa tehostusta kulmiin, etteivät ne katoaisi aivan kokonaan muuten dominoivan silmämeikit alle. Ja tultiin taas siihen lopputulokseen, missä ollaan pyöritty jo pitkään. Kulmakarvat (tai ne muutamat haivenet) ovat luonnostaakin jo erimalliset, joten symmetrisesti niiden piirtäminen tai tehostaminen vaatii suurta tuskaa. Mietin, että kehtaisiko noita muutamaa karvasta käydä edes ammattilaisella nypityttämässä, kun voi olla että muotoileminen olisi aika tuskaa.

Tykkään seurailla tilastoista hakusanoja, joilla on googlen kuvahaun kautta päädytty blogiini. Välillä on sellaisia helmiä kuin "tyttö nahkahameessa" tai muuta vastaavaa joilla tänne on päädytty. Olen jo pidemmän aikaa katsellut, että blogiini on päädytty paljon lävistys- ja tatuointiaiheisilla hakusanoilla. Ei ehkä sen kiinnostavuuden, vaan kuvien vuoksi. Te lukijat kuitenkin äänestitte viimeksi kysellessä, etteivät bodymodificationit kuulu suurimpiin kiinnostuksenkohteisiinne postausaiheissa. Avainsanoista on blurrattu erään ystäväni koko nimi, jolla joku oli vielä blogiinkin eksynyt.

Naureskelen tässä itsekseni, että mitenhän paljon hakuja tulee nyt tuon blogin ensimmäisen kappaleen "dominoiva"-sanan vuoksi. 

Just hanging at work. Luvun alla on Taru Höykinpuron Kivun kauneus niminen kirja. Eroottisesta kivusta kertova kirja on pyörinyt hyllyssä kauan, mutta vähäisestä lukuinnosta johtuen se on odotellut innokkaampia päiviä. Jos nyt saisi kirjan loppuun asti luettua. No niin, nyt on mainittu dominoiva ja eroottinen samassa postauksessa. Googlen kautta saapuvien vierailujen rysää odotellessa :'D

Olen tänään tehnyt "perus arkipäiväni" blogipostausta, joten sellainen on sitten tällä viikolla luvassa.

Hihatatuoinnin jatkoa

Postaus lauantailta siivitettynä hirmu laadukkailla puhelinkuvilla, not. Olin töissä ensin pari tuntia, kunnes kollegani Erika tuli liikkeelle yhdeltä ja aloimme töihin. Vielä tässä vaiheessa minulla ei ollut mitään tietoa millä tavalla kuva tulisi jatkumaan. Luotan Erikan kädenjälkeen täysin ja lupasin hänen käyttää taiteellisia vapauksia hyväkseen. Hihan jatko tehtiin freehandina piirtäen suoraan iholle.

Monta eri väristä kynää siinä parinkymmenen minuutin aikana tuli käytettyäkin ja lopputulos näytti silmää miellyttävältä. Vähän aikaa kuvan ihastelua ja tatuoidun ihon pinta-alan lisääntymisen ihmettelyä ja eikun neulan alle istumaan.

Muutamaan otteeseen pisti vähän jännittämään, sillä kuva tuntui menevän aika läheltä kyynärpäätä. Ainut paikka, jonka tatuoimista todella pelkään. Ihan sinne asti ei kuitenkaan tällä kertaa vielä menty. Toiseksi pahinta paikkaa oli käden takaosassa, sillä kutian todella herkästi. Muutaman naurun pyrskähdyksen siivittelemänä kuvan teko jatkui.

Muutaman tauon kera tatuoimiseen kului aikaa noin nelisen tuntia. Yhteensä vihreä-mustan steampunk-sävytteisen mekaniikkahihan etenemiseen on mennyt aikaa 13h tähän mennessä sekä vajaa 3h käsivarressa olevaan zombiekäteen. Kipu ei ollut mitenkään sietämätöntä, päin vastoin pariin otteeseen meinasi alkaa nukuttamaan. Viimeisiä värityksiä tehdessä alkoi olla sellainen olo, että piestiin jo piestyä, mutta siitäkin selvittiin. Neljän tunnin istuminen vain puuduttaa paikkoja. Kättä joutui pitämään hieman luonnottomassa asennossa ja jalat eivät piinapenkin mallista johtuen roiku aivan vapaana. Välillä sai käännellä ja väännellä itseään, että esimerkiksi takapuoli ei puutuisi istuskellessa.

Jeij, kuva heti laitoin jälkeen. Vähän turvoksissa ja punoittaa, mutta ainut kuva jonka olen kerennyt räpsäistä tatuoinnista. Nyt on ihan eri fiilis, kun katsoo peilistä. Aiempi osa kuvasta päättyi juuri t-paidan hihan kohdalle, joten se ei näkynyt hihallinen paita päällä ollessa. Nykyinen pilkottaa ihan hyvän matkaa, vaikka kuinka olisi t-paita reiluilla hihoilla. Seuraava vaihe alkaa lähennellä kyynerpäätä sekä käden alaosaa. 

Punaisella Bepanthenilla rasvaillessa kuluu aika. Unen saaminen on hieman luonnotonta, sillä joutuu laittaa nukkumaan oikealle kyljelle, vaikka normaalisti nukahdan vasemmalle kyljelle. Seuraavaa settiä odotessa taas jonkin aikaa pärjää.

Working girl

Työputken päivä 5/14 menossa. Onneksi huomenna pääsee rentoutumaan tatuoitavana iltapäivästä. Ajatuksella huomisesta piinapenkistä jaksaa ainakin tämän päivän loppuun keveästi. Jännittää vain, kun kättä tehdään freehandina, että mitähän sieltä on tulossa. Ei vielä mitään hajua!

Perus työlookki esimerkki tältä päivältä. Työpaita, joita kaapista löytyy viisi kappaletta ja joka useimmiten ristii lopputuloksen siitä, mitä päällensä päiväksi laittaa. Euphoricalta aikoinaan hankitut fleece armwarmersit neonvihreillä tikkauksilla täydentävät musta-neonvihreän kokonaisuuden. Turvonneen olon kruunaa jo ostaessa hieman naftit pillifarkut, joissa oleminen on tällä hetkellä vähän tiukkaa :D

Harmaata sekä vihreää myös hieman meikkiin, että varmasti tulee alleviivattua lempivärin laatu. Vaalean vihreät tunnelit ovat nyt molemmat 10mm. Kovin helposti meni oikea korvakin 8mm -> 10mm, kun laittoi varovasti suihkun jälkeen silikonisen tunnelin paikoilleen. Uhkasin, että tähän jää korvien venytys, mutta vasen korva jostain syystä tykkää venyä eteenpäin itsekseen. Oikeaa saa taas aina odotella ja varoa. Tällä hetkellä 10mm tunneli pyörii vasemmassa korvassa jo nätisti ja pullahtelee poiskin, jos korua menee sormeilemaan.

Torstain työlookki. Olen yrittänyt alkaa pitää hiuksia auki ja kammattuna jommalle kummalle puolelle myös arkena. Totuttelemista on, kun saa koko ajan sukia reuhkaa pois silmien edestä. Juurikasvu alkaa hiipiä paikalle ja pitäisi tehdä valintoja hiusvärin kanssa. Olen ilmeisesti alkanut allergisoitua Schwarzkopfin mustalle Live XXL hiusvärille, sillä viimeksi värjätessä kutitti päänahkaa aika reippaasti. Se on siis aika hylätä. Mietin, että hylkäänkö samalla mustan värinkin. Jaksaisiko alkaa blondaus plus suoravärikierteeseen jonkun shokkivärin kanssa. Kun tukka oli vihreä, niin sitä sai värjätä 4 päivän välein.

Sekunnin ajan harkitsin jo koko pään siiliä, mutta olen kyllä aina tottunut siihen, että vähintään pieni tupsu tukkaa on päässä. Ehkä ei siihen kuitenkaan kannata mennä. Yksi vaihtoehto olisi myös värjätä tukka kerran tuolla omalla maantienruskealla värillä ja antaa oman värin kasvaa takaisin. Olen ollut ruskeahiuksinen viimeksi ala-asteella.

(Kuva; Topi Matikainen)

Toisen työn lookki. Samalla mennään millä aiemmissakin töissä. Sitä kun näkee tällaisen kuvan itsestään, niin muistaa että näkyväthän ne tatuoinnit muuallekin kuin vain itselle. Ajattelen aina, etteivät nuo vasemman käden sisäpuolen symbolit ikinä muka näy kellekään. 

Ystävälläni oli paras jääkaappimagneetti ikinä. Pitää aivan paikkaansa. Varsinkin, jos sen on todella ansainnut. Lasillinen punaviiniä hirveän viikon jälkeen rentouttaa paremmin kuin pinnallinen keskustelu asioista.

Tällä hetkellä kuitenkin kesäteatterin loppukaronkkaa odotellessa virkistäydytään EDin Lemon light energijuomalla. Rentouta tämä ei, mutta liikkeessä pitää!

Viikonloppu Oulussa

Viikonloppuna oli kesäteatterilla esitystauko, joten lähdin käymään Oulussa siivousreissulla. Perjantaina aamulla lähdin äitini kyydissä kohti Oulua. Hän oli matkalla tuttavaperheen pariskunnan kanssa Etelä-Suomeen ja siitä edelleen Keski-Eurooppaan kuukaudeksi. Ensimmäinen pysähdys tehtiin Rovaniemellä Torikahvilaan munkki kahville noin 4 minuutin matkanteon jälkeen :D Oli vain hyvä munkki kello 07.04 ja kaunis ilmakin torilla.

Pysähdyimme Muurolassa kaupassa matkaa varten. Ja itselleni hyvin perinteiseen tapaan vetelin sikeitä puolet automatkasta. Kaikki kulkuvälineet, auto, bussi sekä juna aiheuttavat minulle automaattisen nukahtamisreaktion. Olimme ennen yhtätoista perillä Oulussa ja aloin yhden jälkeen töihin. Ikkunoita pestessä menikin kuutisen tuntia. Siivouksen jälkeen maistui kyllä uusi kokeilu, Sparkly - mansikkainen kuohuviinijuoma. Maku muistutti lähinnä kyllä hieman kuivahkoa mansikkasiideriä.

Lauantaina siivosin seitsemisen tuntia ja ihailin välillä taukoa pitäessäni upeita ukkospilviä, jotka kuitenkin ohittivat talon kaukaa. Muutama jyrähdys kyllä kuului ja se vavisutteli taloa aikalailla.

Projekti "palataan takaisin ruotuun" alkoi varovasti lauantaina kalalla sekä kreikkalaisella salaatilla. Ruotoon ei tarvinnut kuitenkaan palata, sillä tuoreosaston tiskiltä ostetut kalat olivat aivan ruotovapaita, upeaa!

Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan rentouttava, siivous ei vaadi kovinkaan paljon järkityötä ja illat sai rentoutua. Pidin samalla läppärivapaatakin kaksi päivää. Hermo lepää, kun internetin ihmeellinen maailma on hieman kauempana. Sinne kun tuppaa eksymään arkipäivinä hieman liian useasti.

Nyt mielessä pyörivät tuleva 14 päivän työputki sekä ajatukset siitä, miten saan fiksun ruokavalion sekä liikunnan harrastamisen ujutettua päiviini. Yritän saada myös projektin "viihdy paremmin omassa kehossasi" - projektin aloitettua. Yritän panostaa ulkonäköön, hyvinvointiin sekä itsensä hyväksi tuntemiseen hieman enemmän. Varmaan kuukauden ajan on ollut vaikea katsoa aamuisin peiliin, kun sieltä tuntuu tuijottavan takaisin vain vastenmielinen olento. Nyt vähän tsemppiä tähän hommaan. Uskon vakaasti, että lauantaina häämöttävä tatuointiaikakin saattaa hieman nostaa mielialaa.

All work and no play

All work and no play makes Jack a dull boy. Kesä on opiskelijan parasta työaikaa. Niinpä ei hirveästi vapaa-ajasta mitään sanomista, kun päivät kuluvat lähinnä töissä pyöriessä. Otatinpas itsestäni kuitenkin kuvan töissä kesäiltana. Oli kuuma ja löysin kaapista remmihousut, joista saa vetoketjulla lahkeet irti polven kohdalta. Tykkään itse mielummin pitää capreja, jotka peittävät polvet, sillä polvissa aika harvoin on mitään esittelemisen arvoista. Välttivät kuitenkin tuon yhden + 24 asteisen päivän.

Päässä myös työnuttura, jonka olen todennut ainoaksi kampaukseksi joka kestää hyvännäköisenä kymmenen tunnin jälkeenkin. Meikki kyllä sulaa naamalle aina päivän aikana, sillä liikkeellä on sisällä aika lämmin ja illalla töissä ulkona ollessa kuuppa hikoaa.

Kalkkunakoivet saivat osakseen viisikymppistä aurinkorasvaa niin eipä päässyt yhtään väriäkään kertymään. En pidä itselläni rusketusta kovinkaan kauniina ja yritän välttää rusketusrajojojen keräilemistä. Kädet luonnollisesti saavat aina ulkona ollessa ja liikkuessa hieman aurinkoa, mutta sille ei oikein mitään voi. 

Olen päivät istunut liikkeellä ja illat kesätöissä lipunmyynti- ja kioskiapulaisena. Päivät venyvät hyvinkin pitkiksi ja sitten, kun yrittää vielä harrastaa liikuntaa kaiken hyvän päälle niin jo alkavat aikataulut täyttyä. Tänä aamuna en jaksanut patistaa itseään mihinkään, sillä maanantain painolastina ovat kipeät lihakset. Aamuisesta tunnin zumbasta, edestakaisin pyöräilystä sekä hieman yli tunnin jalkapallomatsista ylioppilasteatterilaisten kanssa. Liikuntaöverit, pitäis kepeästi muka aina aloittaa parin viikon tauon jälkeen.

Esityskausi kestää onneksi vain heinäkuun loppuun, niin elokuussa voisi olla mahdollisuuksia sitten keskittyä johonkin muuhunkin kuin töihin. Vaikka siihen kandiin, joka hieman saattaa roikkua tällä hetkellä. Tällä hetkellä päässä pyörii vain lausahduksia kuten "Millaisia lippuja laitetaan? Kiitos. Kiitos hei! Olkaa hyvä! Paljon kiitoksia! Kaksi kahvia ja kaksi pullaa? Tasan viisi euroa!" Ensi viikonloppu on esityksistä vapaa, joten pakkaan kimpsuni ja kampsuni ja menen heittämään ikkunanpesu- ja siivouskeikan Ouluun. 

Tällä hetkellä kynnet ovat kyllä kynsilakattomat ajan puutteen vuoksi. En ole yhtenäkään päivänä kerennyt istua paikoillani odottamassa kynsilakan kuivumista. Halusin kuitenkin esitellä muutama viikko sitten askartelemani kesäkynnet, jotka mahdollisti syntymäpäivälahjaksi saamani kynsitarrat sekä dependin kaksi erisävyistä harmaata kynsilakkaa.

Olen todella kova näpräämään kynsiäni, joten kynnet harvoin pysyvät todella pitkään hyvännäköisinä. Hetken onni kuiten kerrankin, kun kynnet eivät olleet vain tasaisen yhden väriset. En ole voinut kumihanskojen rikkoutumisen ja sorminäppäryyden menettämisen pelossa voinut kasvattaa kynsiä yhtään pidemmiksi, niin pidän mielelläni kynsilakkaa nätiyttämässä edes hieman kärsineitä kynsiäni.

Ps. Mieli sanoo, että olisi kiva hankkia itselle jotain uutta rätin tynkää tai muuta mukavaa, mutta tili sanoo ei. Voi olla, että postailen joku päivä toosi kaukaisista vaatehankinnoista, kunhan saisin ommeltua niistä osasia paikoilleen. Yhdet ihanat caprit ostin, mutta ne eivät istu edestä eivätkä takaa ja eräästä takista puuttuu vetoketju :( Pitäisi kaivaa ompelukone esille.

Tuska 2012

Torstaina lensimme miehekkeen kanssa Helsinkiin suuntana Helsingin Suvilahdessa pidettävä Tuska Open Air Metal Festival. Itselläni laskuissa yhdeksäs Tuska ja neljäs yhdessä tuskailtu viikonloppu. Päätimme löysäillä ja hengailla torstain, sillä mitään shoppailutarpeita ei Helsinkiin liittyen ollut. Kävimme kahvilla yhdessä kantakahvilassamme, istuimme Hemingwaysin terassilla, söimme Helsingin vanhimmassa kiinalaisessa ravintolassa sekä illan päätteeksi kävimme vielä yksillä Villissä Väinössä. Onnistuneen ja hieman hiprakkaisen päivän jälkeen menimme ystäväni luokse torstain ja perjantain väliseksi yöksi.

Perjantai

Perjantaina mieheke päätti suunnata suoraan yöpymispaikasta Tuska-alueelle. Minä taas siirryin metrolla Helsingin keskustaan odottelemaan äitiäni kahden repun kanssa, jotta saisimme majoitettua tavarat hotelliin seuraavaksi kahdeksi yöksi. Oli muuten ihan ensimmäinen kerta, kun liikuin Helsingin keskustassa yksinäni. Pieni rovaniemeläinen tuntee itsensä aika pieneksi ja mitättömäksi Kampin vilinässä. Muistin taas, miksi viihdyn niin hyvin Rovaniemellä.

Naama pytinkiin ja Tuska-aluetta kohti. Lähdimme hotellilta äidin ja erään tuttavani kanssa suuntaamaan Suvilahteen metrolla. Perjantain bändeistä minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia, mutta olin iloinen että kerkesimme alueelle kolmeksi ja näin Barren Earthin keikan. Kyseinen bändi siis paikkasi Animals as Leadersia, jotka olivat myöhästyneet lennoltaan. Keikka oli hyvä ja ihastuin bändiin täysin. Barren Earthiä voisi kuvailla Opethin, Riversiden ja Swallow the Sunin yhteen hioutumaksi.

Pienellä anniskelualueella tapasi heti tuttuja. Rovaniemen porukka oli päässyt nauttimaan kesäpäivän virvokkeista ja päätimme suunnistaa pienelle viheralueelle anniskelualueen päähän istuskelemaan.

Tunti pari siinä vierähtikin kuulumisia kerratessa ja edellisiä Tuskia muistellessa. Miten kukaisenkin pitkä matka Rovaniemeltä Helsinkiin oli sujunut jne. Itse liikahdin nurmikkoalueelta ensimmäisen kerran vasta virittymään Hatebreedin tunnelmaan, joka hyppyhevillään hieman petti. Yhtye kuulosti hyvältä, niin kauan kuin lavalle ei katsonut. Siellä oli joukkio duracell-pupuja hassut lippikset päässä. Jenkkimeiningin bändi ja kuntoilumusiikiksi se sitten ristittiinkin.

Megadethin keikka oli myös aika pettymys. Inhoan itse nasaaliäänisiä laulajia (Bruce Dickinson, Brian Johnson jne.) eikä Megadethin Dave Mustaine tee tässä listauksessa poikkeusta. Harvinaisen heikot livelaulutkin vielä levylle verrattuna. No, menihän sitä kuutisen kappaletta olisikohan ollut ja sitten lähdimme suunnistamaan Italialaiseen ravintolaan syömään ja levolle.

Lauantai

Lauantaina sää oli hieman heikompi kuin edellisenä päivänä ja hupparia sai kaivella esille hotellilta lähtiessä. Lauantai oli myös päivä, jolloin itselläni oli kaikista eniten yhtyeitä nähtävänä. Päivä alkoi Metsatöllin keikalla. Keikka oli todella hyvä, matalat laulut toimivat livenä ja keikka oli eheä kokonaisuus tuttuja kappaleita. Näin vuonna 2006 yhtyeen esiintyvän ja sillä kertaa muistaakseni joko Sue tai Inferno-lavalla. Eivätkä säkkipillit soineet tuolloin yhtä nätisti, liekö ollut miksausessa vikaa.

Metsätöllin jälkeen katsoimme hetken aikaa Amoralia, joka oli aika pettymys. Yhtye osaa soittaa, mutta lavalla on yksi henkilö joka erottuu riveistä kuin pieru saharasta, sekä olemuksellaan että musiikillisella annillaan. Myötähäpeä kasvoi niin suureksi, ettei keikkaa voinut katsoa loppuun asti. Myöskään Anaal Nathrakh ei vakuuttanut live-esiintymisellään tietä sydämeeni.

Mokoma soitti päälavalla koko Kuoleman laulukunnaat levyn vuodelta 2006. Keikka oli kyllä hyvä, mutta itse pidän enemmän Mokoman Luihin ja ytimiin-levystä, joten monta sellaista kappaletta jonka olisin halunnut kuulla jäi kuulematta. Tämä oli ensimmäinen Mokoman keikka, jonka muistettavasti olen nähnyt kokonaan. Edellisen kerran Tuskassa 2008 missasin Mokoman seisoskellessani jonottamassa sisäänpääsyä porteilla ja vuonna 2006 olin muistaakseni jollain toisella keikalla Mokoman aikoihin. Myöskin jossain taannoisessa Simerockissa vuonna ties mikä olen nähnyt Mokoman, mutta muistikuvia tapahtumasta ei kovinkaan paljon ole.

Mokoman jälkeen kävimme anniskelualueella palelemassa sekä yritimme sivukorvalla kuunnella Hornaa, joka ei aivan vakuuttanut liveshowllaan. Ennen Sonata Arctican keikalle menoa katsoimme hetken aikaa Battle Beastin keikkaa. Oikeasti, mitä ihmettä? Meni hetken aikaa tajuta, että lavalla onkin nainen eikä mies laulajana.. Vai olikohan sittenkään :D

Sonata Arctica veti varman ja turvallisen keikan, siitäkin huolimatta, että bändin omat vaatteet ja soittimet olivat jossain päin Eurooppaa. Ei ylläreitä ja ehkä pikkuisen laimea meno, mutta tulipahan kuitenkin nähtyä. Ei aiheuttanut samanlaisia säväreitä kuin Kemissä 2010 tai Tuskassa 2008 ja 2006. Suurimmat sävärit keikan aikana aiheutti alkanut vesisade lauantaille joka jatkui iltaan asti.

Kävin katsomassa Swallow the Sunin keikkaa jonkin aikaa. Yhtye on levyltä aivan mahtavaa kuunneltavaa, mutta livenä aivan perkeleen unettava. Plus tavarivistä ei paljoa näkynytkään niin oli sama lähteä hakemaan ruokaa ja katsastamaan Behemothia.

Behemothin keikkaan olin asettanut paljon toiveita. Ei olisi kannattanut, sillä paskaisen kebab-sattumuksen jälkeen ei hirveästi lämmittänyt kyllä väljähköksi jäänyt keikka. Olin tosiaan ostanut suolaisen hintaisen kebabriisiaterian ruokateltasta ja istunut juuri syömään, kun lokki iski. Lensi yli ja paskoi suoraan suoraan. Se vitutuksen määrä oli niin käsin kosketeltavissa. Onneksi kuitenkin kaksi hyvää puolta, ei tarvinnut syödä pahaa kebabia loppuun ja sain loppu viikonlopun ajatella, ettei se salama iske kahta kertaa samaan paikkaan.

Behemothin pettymyksen jälkeen oli luvassa Sabaton, jota miehemme kanssa olemme vuoden 2009 Tuskan jälkeen odottaneet innokkaasti uudelle keikalle Suomeen. Keikka ei ollut aivan niin energinen kuin 2009, mutta hyvä kuitenkin. Yhtyeen jäsenten vaihtuminen ei nähtävästi vaikuttanut live-esiintymiseen kovinkaan paljoa ja keikka katsottiin melkein loppuunsa asti, vaikka vettä tuli vaihtelevalla voluumilla pienissä kuuroissa.

Lauantain lookkia. Testailin, miltä olisin näyttänyt Ramin Kuntopolun riveissä. Vaikka aamulla jouduinkin tunkemaan hotellista mukaan ottamani hupparin laukkuun, sitä tarvittiin uudestaan jo iltapäivällä. Ensimmäistä kertaa Helsingissä Tuskassa paleli. Varsinkin, kun tähän lisättiin vielä lauantai-iltana satanut vesimäärä niin johan oli kylmää ja kosteaa.

Sunnuntai

Sunnuntaina oli sitten vuorostaan lämmin. Farkut ja hiaton Suicide Silencen paita saivat toimia festarivaatteina sekä hirveä läträys kolmikymppisen aurinkorasvan kanssa.

Sain päivän aikana vähän helpotettua kesän aikana vaivihkaa hankittua t-paitarusketusta. Aina pitäisi viettää aurinkoiset päivät hiattomalla paidalla, ettei saa sellaista työmiehen t-paitarusketusrajaa.

Päivän ensimmäinen bändi oli Suicide Silence, joka teki minuun vaikutuksen. Seurattiin keikkaa kauempaa, mutta liveveto kuulosti menevän aivan nappiin. Sunnuntaipäivä jatkui Apocalypticalla, joka veti suhteellisen Metallica-coveripainotteisen keikan. Hyvä silti, ei siinä. Katseltiin molemmat keikat lähinnä isommalta anniskelualueelta, jonne hieman eksyttiin, kröhm. Itselleni ei ollut mitään alleviivattua aikatauluista, joten siirryimme pienelle anniskelualueelle istuskelemaan kesäpäivää eteenpäin. 

Sain jossain vaiheessa viestin, jossa suositteltiin minun menevän Huoratronin keikalle, sillä se nimittäin kuulosti sopivan musiikkimakuuni. Ilman mitään ennakko-odotuksia siirryin Huoratronin keikalle ja olihan se kova! Jos en olisi näin vanha, kalkkiutunut ja kipeä niin olisin ollut edessä tanssimassa. Odotukseni Ministryn keikasta olivat kovat, eivätkä ne valitettavasti täyttyneet. Lähdimme noin puolen tunnin jälkeen jatkamaan matkaa yöpymispaikkaamme.

Sunnuntai-iltana pitkän anniskelualueistuskelun päätteeksi poltin hieman hiusrajaani sekä kärsin pienoisesta krapulanpoikasesta kymmeneltä illalla. Hyvä niin, eipä aamulla ennen seitsemää herätessä ollut enää mitään oloja.

Maanantai

Maanantaina siirryimme metrolla ja lentokenttäbussilla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja kotimatkaa. Aamupala lentokentällä ja nokka kohti lentokonetta. Oli niin ihana päästä Rovaniemelle, kun laskeutuessa ei näkynyt mitään muuta kuin metsää ja hiljaisuutta.

Vaikka reissu olikin hauska ja ihana, niin kyllä sitä kotona viihtyy, ainakin tällainen sohvaperuna kuin minä. Helsingin hulina on niin kova, etten kyllä itse jaksaisi siellä pitkään viihtyä. Näin pelkästään yhdessä metrollisessa porukkaa sen verran, kuin näen täällä normaalipäivänä, jos töitä ei lasketa.

Postauksesta tuli kyllä kilometrimittainen, mutta johan se korvaa sen, etten ole kerennyt tällä viikolla muuta postaillakaan. Olen tehnyt todella pitkiä työpäiviä ja pitänyt pyhänä päätöksenä olla avaamatta konetta illalla kotiin tullessa. Tämä siksi, etten tuhlaisi kahta viimeistä hereilläolo tuntia netissä surffailuun. Saa nähdä, työrupeama jatkuu varmaan yhtä infernaalisena vielä tämän kuun, mutta eipähän pääse laiskistumaan!