tiistai 6. marraskuuta 2012

31 Songs

Nyysin iltapuuhiksi itselleni kappale-haasteen Dahlia D Vil:in blogista. Onko riittävä syy, että välttelin kuollakseni liikuntaa ja kirjoitushommia? Ehkäpä se on. Kuollettavan pitkä ja tylsä kappalepostaus siis luvassa. Muutaman niin obvious-valinnan jouduin tekemään, ettei mitään rajaa. Yritin myös pysyä totuudessa vertailemalla esimerkiksi Last.fm:n tunnuksiani samalla kun etsin kappaleita.

01 - Your favorite song
KATATONIA - My Twin

02 - Your least favorite song
ELOKUU - Soutaa huopaa


03 - A song that makes you happy
SARA - Yhtenä iltana (cover)


04 - A song that makes you sad
DEMON HUNTER - Fading Away


05 - A song that reminds you of someone
NINA TAPIO & MIKKO LEPPILAMPI - Jotain jää


06 - A song that reminds of you of somewhere
AKIRA YAMAOKA - Room of an Angel


07 - A song that reminds you of a certain event
HANZEL UND GRETYL - Fukken über Death Party


08 - A song that you know all the words to
MORIAN - Recoil



09 - A song that you can dance to
ANGELSPIT - 100%


10 - A song that makes you fall asleep
TAKORAUTA - Patous


11 - A song from your favorite band
SARA - Tanssiin


12 - A song from a band you hate
ZEN CAFÉ - Piha ilman sadettajaa


13 - A song that is a guilty pleasure
CHER LLOYD - Swagger Jagger


14 - A song that no one would expect you to love
JOHANNA KURKELA - Oothan tässä vielä huomenna


15 - A song that describes you
MARZI NYMAN - Outo tyttö


16 - A song that you used to love but now hate
CRADLE OF FILTH - Her Ghost in The Fog


17 - A song that you hear often on the radio
LINKIN PARK - Burn It Down


18 - A song that you wish you heard on the radio
FINGER ELEVEN - Slow Chemical


19 - A song from your favorite album
SARA - Huokaus


20 - A song that you listen to when you’re angry
SOTAJUMALA - Kuolinjulistus


21 - A song that you listen to when you’re happy
SONATA ARCTICA - I Have a Right


22 - A song that you listen to when you’re sad
SCANDINAVIAN MUSIC GROUP - Vieläkö soitan banjoa?


23 - A song that you want to play at your wedding
STELLA - Häävalssi


24 - A song that you want to play at your funeral
ENSIFERUM - Tumman virran taa


25 - A song that makes you laugh
THE LONELY ISLAND feat. MICHAEL BOLTON - Jack Sparrow


26 - A song that you can play on an instrument
SRAH BRIGHTMAN & ANTONIO BANDERAS - Phantom of The Opera


27 - A song that you wish you could play


28 - A song that makes you feel guilty
MOONSORROW - Matkan lopussa


29 - A song from your childhood
IINA KANGASHARJU - Lintu


30 - A song that gives you hope
STAM1NA - Puolikas ihminen


31 - Your favorite song at this time last year
BEHEMOTH - Conquer All

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

All saints' day


Lauantaina kaksien töiden jälkeen, kuusipäiväisen viikon ollessa ohitse, hilpaisin kotiin, vedin subin patongin naamaan, 20 minuutin pikapäikkärit sekä virkistävän suihkun ja valmistauduin lähtemään ihmisten ilmoille. Lokakuu meni keikkakuvauksissa, sairastellessa, sekä reissussa, joten iloliemettömän lokakuun jälkeen oli ihan mukava vähän aukaista viinipulloa hyvässä seurassa.


Piti kaivella korulaatikkoa aika pitkään, jotta löysin yhden niistä harvoista sormuksista joita käytän edes harvakseltaan. Töissä tarvitsen kumihanskoja ja käsienpesua koko ajan, joten siellä ei tule käytettyä mitään käsikoruja tai sormuksia. Heti vapaalla kaikki killuttimet ja rihkamat niskaan vaan.


Baariin tullessa kävi pieni haaveri.. Ei vaines, törmäsin Kreivittäreen..


.. joka oli hieman päässyt läträämään tekoverellä. Jotenkin parin viinilasillisen jälkeen oli sellainen olo, että tekoverta piti saada omaankin naamaan. Halloween kun meni vähän ohitse.


Erikan kanssa irroittelemassa. Oli kaiken kaikkiaan oikein hauska ilta. Illalla soittaneet bänditkin yllättivät iloisesti. Pienimuotoinen kulttuurisunnuntai tuli vietettyä Helene Schjerfbeckin elämästä kertovan monologin parissa. Mamma vei minut toisin sanottuna teatteriin. Esitys oli todella hyvä ja nosti hieman kyyneltä silmäkulmaan. Nyt loppuilta meneekin päänsärkyä taltutellessa sekä ihmetellessä. Kroppa on niin kuivunut, että olen juonut varmaan kolme litraa vettä.


Verisen teeman jatkoksi vielä viime keskiviikon halloween-kynnet, joihin inspiroiduin Lady Narcissan blogissa esitellyistä halloween-kynsistä. Tosin, jälkeni on aika paljon enemmän suttuisempaa ja kehnompaa. 

Marraskuun kuukauden kappale
Disease of the Nation - Kansakunnan tauti

perjantai 2. marraskuuta 2012

Paranemisvaihe

Otsa tuntuu hyvältä. Muutamana päivänä ilmehtiminen on vähän vihlonut, mutta muuten en meinaa välillä edes muistaa näitä naamakaunistuksia. En itse edes huomannut microdermaleiden viereen hiipineitä mustelmia, sillä kellertäviä jälkiä ei huomaa hehkulampun valossa. Työkaverini vain huomautti, että mitkäs ne nuo ovat.


Lähemmässä tarkastelussa molemmista microdermaleista lähtevät nätihköt melkein symmetriset mustelmat kulmakarvojen myötäisesti. Mustelmat kuuluvat paranemisvaiheeseen eikä niissä ole mitään sen ihmeellisempää. Edellisten kulmakorujen laiton jälkeen näytin myös suhteellisen mustelmaiselta.


Salamavalon kanssa räpsästy kuva näyttää mustelmat paremmin ja selkeämmin. Olen yöksi suojannut herkkäihoisille tarkoitetulla Hansaplastin Sensitive-laastarilla molemmat microdermalit, sillä pelkään kovasti unissaan repäiseväni niitä. Ensimmäiset viikot ovat kuitenkin kriittisimmät pysymisen kannalta. Muuten olen antanut microdermaleiden vain olla. Lämpimällä vedellä huuhtelua ja räpläämättä ihastelua. Sitähän se on aina lävistysten kanssa.


Naaman pesu pitää opetella uusiksi ja muistaa koko ajan pestessä ja kuivatessa, ettei riuhtaise mitään naamastaan irti. Samoiten pukeutuessa ja pipojen, kaulahuivien ym. kanssa värkätessä. Jätän myös noin 2-3cm ihoa microdermaleiden ympäriltä meikkaamatta, sillä en pidä hirveän hygieenisenä uittaa tuoreita tulokkaita kosmetiikkatuotteissa. Muuten ei ole mitään mainittavia ongelmia.

tiistai 30. lokakuuta 2012

Jykylässä kylässä

Erika nappasi töissä minusta kuvan päivää ennen lauantaista reissuun lähtöä. Halusin otatuttaa sileästä otsasta vielä yhden räpsäsyn sekä muistaa sen kauhean ihanan jännityksen tunteen, joka velloi sisälläni kyseisellä hetkellä.



En nukkunut perjantain ja lauantain välisenä yönä varmaan tuntia pidempää pätkää kerrallaan. En tiedä pelkäsinkö itse reissuun lähtöä, sitä etten heräisi ajoissa vai lauantaille varattua aikaa. Hipsaisin juna-asemalle aamun hämärässä ja aivan hiljaisessa kaupungissa. Juna kuljetti minut Kemiin, josta työkaveri kävi sitten minut noukkimassa kyytiinsä ja matka kohti Jyväskylää alkoi. Matka sujui leppoisasti, mutta Jyväskylää lähestyessä jännitys palasi. 


Kerkesin kuitenkin ajoissa paikalle Body CTRL:än liikkeelle ja kaikki meni todella hyvin. Osaaviin käsiin päästessä ei jännittänyt enää niin hirveästi. Sain keskittyä paikoillaan makoilemiseen ja vihlovaan kipuun, joka oli kuitenkin täysin siedettävissä. Ohtaa koristaa nyt pienet uudet microdermalit, joita pysähdyn aina ihailemaan jokaisen peilin eteen. Nyt seuraillaan paranemisprosessia, rukoillaan hyvää pysyvyyttä ja haaveillaan useammistakin kappaleista.


Liikkeeltä suuntasin ystäväni S:n mukaan kaupunkikierrokselle sekä punkkaamaan heidän residenssiinsä kahdeksi yöksi. Viikonloppu meni leppoisasti ja pieni irtiotto arjesta oli kyllä itselleni enemmän kuin tarpeen. Tuntuu, etten kotona ja arjessa kiinni ollessa pysähdy ollenkaan. Painan vain menemään tukka putkella ja mietin satoja asioita yhtä aikaa. Nyt oli pakko vaan hidastaa ja miettiä omiakin asioita.

Ollaan aina niin hirveen fiksuja ja filmaattisia.
Todistettavasti olen ollut Jyväskylän opiskelija-ddr-kerrostalohelvetissä.



Siinähän tuo viikonloppu män. Hyvää ruokaa ja seuraa, rentoa oleilua, lenkkeilyä, trivial pursuitia ja vähän kirpputoria.


Kotiinlähtö oli haikeaa. Seuraava näkeminen ystävän kanssa on taas ties milloin. Toisaalta kaihersi myös se, ettei ole mitään odotettavaa. Vedin itseeni elinvoimaa operaation odottelusta ja nyt taas tyhjää. Ja koska ihminen on kyltymätön olento, mietin uusia seikkailuja, uusia tapoja joilla voisin koetella kehoani ja rajojani.