Nivean mustapäälappuset

Jos ajatus nenälapusta törröttävistä mustapäistä oksettaa, niin suosittelen lopettamaan tämän postauksen lukemisen justiinsa tähän tai ainakin olemaan katsomatta postauksen viimeistä kuvaa! Sain työkaverin vähän yökkäilemään ihastelemalla Nivean mustapäiden poistolappusten tehoa kera kuvasten.

Aya demonstroi miehensä nenällä Nivean "Refining clear-up strips" (kuka näitä nimiä keksii) lappusia käydessäni siellä kahvittelemassa pari viikkoa takaperin. Ajatus puhtaasta, mustapäävapaasta nenästä houkutti ja sorruin ostamaan lappusia itsellenikin. Olen harvoin hirveän pahasti mainoksen uhri, mutta jos ystävä suosittelee, niin ystävä on tosissaan ja tietää mistä puhuu.

Olo on ihan helvetin fiksu.

Alueet, joihin laput laitetaan kostutetaan vedellä ja sitten lappu paikoilleen. Noin 10-15 minuutissa ne kuivavat iholle ja laput irroitetaan aika napakasti kuivuttuaan. Muuten jees, mutta vähän kuin oisit pari päivää iholla kiinni ollutta jesaria irroitellut. Mutta kipu kaunistaa vai miten se menikään. 

Ja sitten, ne ah-niin-ihanat "kyllähän ne tehosivat kuvat". Jotka suosittelen jättämään katsomatta jos mustapäät kauhistuttavat. Ei hirvesti hymyilyttänyt lappusia macro-asetuksilla kuvaillessa, kun oli pitänyt nenänvarttaan suht puhtaana. Tähän saakka.

Ylempi lappu on leuka, joka ei ilmeisesti ollut "hirveän" ongelmallinen alue. Alempi taas on nenänvarrelta. Pienet, terhakkaat mustapäät ovat jääneet sotilaallisesti pystyyn kuivuneeseen nenälappuun. Hyi saatana, noh, muistaapa käyttää noita jatkossakin! :D

Reissun odottelua ja uusi kolttu

Syksy tulee ihan hirveällä tohinalla, viime viikkoina puissa kauniina syysväreinä olleet lehdet ovat tänä hyisenä +5 aamuna muisto vain. Talvea odotellessa. Mieltä ylentää aamulla ostetut lentoliput Saksaan ja päälle painava reissukuume BMXnetin konferenssiin Esseniin ensi kuussa. Konferenssi koostuu kurssituksista, jotka liittyvät lävistämiseen, hygieniaan, tatuoimiseen sekä alan toimintaan. Into lähteä on suuri, mutta jännitys myös kova, sillä edellisestä ulkomaanreissusta on neljä vuotta aikaa enkä ole koskaan ollut reissussa ulkomailla yksin.

Passi on uusi ja kesällä hankittu, lentoliput sekä osallistuminen konferenssiin kunnossa, nyt vain hotelli lyödä lukkoon ja setviä miten löydän itseni parhaiten Helsinkiin ensi kuussa. Rovaniemeltä kun lähtee reissaamaan, niin aina pitää miettiä miten ensinnä pääsee paikan päältä ihmisten ilmoille aloittelemaan matkaa.

Ostin tätini väitöstilaisuutta varten uuden mekon alkukuusta, sillä tajusin ettei kaapissani ole yhtään asiallista mustaa mekkoa. Rovaniemeläisestä Luna Second Hand -liikkeestä löysin etsimäni, ensin nettikauppoja tuntitolkulla koluttuani. Päätin, että mekon on löydyttävä paikkakunnalta ja minun pitää päästä testaamaan se paikan päällä. Luna sattui juuri mainostamaan facebookissa ja minä olin töissä toimettomana, että eikun kamat kasaan ja shoppailemaan. Testasin varmaan kymmentä eri mekkoa ennen kuin löysin etsimäni. Mekko istuu todella kauniisti ja keräsikin kehuja juhlissa. 

Olimme väitöstilaisuuden ohessa viikonlopun Oulussa, pieni irtiotto arjesta tulikin hyvään saumaan, eikä tullut muutä tehtyä kuin syötyä hyvin ja oleiltua. 

Pipo on eksynyt päähän useampana kuin yhtenä aamuna tämän kuukauden puolella, sillä hiusvärkki on saanut oman tahdon itselleen. Itsepintaisesti se sojottaa aamulla jokaiseen ilmansuuntaan tehden minusta hieman hauskannäköisen. Kävin värjäyttämässä tukan tumman violetiksi viime viikolla ja väri sopii mielestäni minulle paremmin kuin hyvin.

Kake-kärpänen ja reisiruusu

Pari uutta tatuointia on tullut otettua heinä-elokuun paikkeilla. Täytellään tyhjää tilaa ja hankitaan uusia hienouksia. Syyhy neulan alle on kova koko ajan, mutta onneksi taloudellinen tilanne haraa vastaan kaikkia nopeimpia ideoita.

Heinäkuussa tehtiin kuitenkin kärpäs fill up oikeaan jalkaan sopivahkoon tyhjään kohtaan.

Voi että, minä ja minun pieni siilini siellä peilissä. Näytin kyllä tosi pieneltä ja onnettomalta tuon tukan kanssa.

Kake-kärpäsestä tuli oikein näpsäkän näköinen ja se täyttää nyt nilkan maastoa.

Viime viikolla nakuteltiin toinen reisiruusu edellisen ruusun kaveriksi. Edellinen ruusu tehtiin tosiaan maaliskuussa ja nyt jatkettiin ruusutarhaa magentalla ruusulla. Oikein näpsäkkä tuli, reisi ei ole itselleni tatuoitavana paikkana kaikista helpoimpia, mutta selvittiin siitä taaskin. Jotenkin sitä aattelee, että reisi paikkana ois tosi bueno, norsunnahkaa ja kauheasti tilaa. Ja sitten sen tatuoiduttaminen tuntuukin ihan perseeltä. Vähemmän kipeältä itselläni kyllä kuin selkä, mutta melkein samaa maastoa.

Haluaisin..

.. löytää jonkun uuden yhtyeen tai artistin, joka saisi kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Aiheuttaen pakonomaisen tarpeen hankkia kaikki levyt ja muuttua fanitytöksi. Khroma melkein teki tämän kesällä Tuskassa. Jos ei lasketa sitä että tarjolla on vain livevideoita ja yksi heikkolaatuisen kuuloinen ilmaiseksi ladattava vanhempi albumi. Jonka latasin, mutta joka ei vedä vertoja livekeikalle. 

Paskaa sanon minä, nykyinen musiikki mihin törmään on kaikki kusta ja paskaa. Tai sitten minua ei kosketa enää mikään.. Vinkki: älä ikinä valokuvaa keikkoja. Haluamattaan siinä joutuu kuvaamassa ollessaan kuuntelemaan vaikka ja mitä kakkaa. Samalla rapistuu usko musiikin voimaan ja ihmiskuntaan. Kaikki saa harrastaa, mutta joskus pitäis jäähä reenikselle vielä reenaan ennen keikkaa. 

.. katsoa Devil's Carnival elokuvan. En vaan saa sitä käsiini mistään päin Suomea. Ja koska minulla ei ole Paypaliä niin sepä siitä. Enkä lataa elokuvia. Jos joku käskee vielä kerrankin ladata, jotain niin väännän siltä sormet ruttuun. 

"But I don't want to go to sleep; in all my dreams, I drown."

.. olla pirun rohkea sekä spontaani luonne ja sanoa, että: "Tuleva ulkomaanmatka joka liittyy työhommiin ei jännitä ollenkaan." Jännittää kuitenkin ja ihan pirusti. En ole ollut poissa Suomesta ikinä yksin, ikinä. Joka toinen päivä olen ihan ok asian kanssa ja mietin, että hyvin se menee. Ja joka toinen päivä pureskelen kynsiä ittekseni ja mietin kaiken lentokoneen putoamisesta passin hukkumiseen.

.. microdermalit takasin. Vaikka sillä uhalla, että ne pukkaa ittensä uudestaan ulos naamasta.

.. tukan ja tämän fiiliksen itestään ja ulkonäöstään takaisin.

Ja miltä mie näytän nyt, kasaripunkkari-ananakselta, joka on mähönnyt koko kesän. Apua! En tunne itteäni edes naiseksi tällä hetkellä. Tai kauniiksi, tai sillälailla.. Apua sanon vaan ja jatkan salilla käymistä ja tukan kasvattamista :D En uskonut identiteetin asuvan niin pinnallisissa asioissa kuin hiuksissa, mutta niin vaan näkyy olevan.