perjantai 21. kesäkuuta 2013

Jauhelihapihvit


Tuli maailman parhaita piffejä tuossa pari viikkoa takaperin, niin pitää tännekin hehkuttaa. Ja jakaa tuo vähän muokattu valmisresepti, josta työstin piffeloiset. Näin tuon jättihampurilais-ruokareseptin muistaakseni s-ryhmän lehden ruokaliitteessä. Katsoin, että onpas helponnäköiset piffet tehdä eikä hampurilaista tee mieli. Elikkä eikös tuumasta toimeen.


Jauhelihapihvit

400g jauhelihaa
2 pientä sipulia
5 valkosipulinkynttä
2rkl öljyä
2,5 tl jauhelihamaustetta
1 tl grillimaustetta
1/2 tl valkopippuria
1 tl suolaa
2 kananmunaa

Pilko kaikki sipalit ja paista ne öljyssä. Jäähdytä hetken aikaa ja sekoita kaikki muut ainekset sipulisekoituksen joukkoon.

Sekoita ainekset muovikulhossa tasaiseksi mösänderiksi ja muotoile pihvit leivinpaperille odottamaan paistamista. Näin ei tarvitse tiskata alustaa, vaan raa'assa jauhelihassa pyörineen leivinpaperin voi nakata roskiin. Kuusi isoa pihviä tuli tuosta setistä mössöä.


Kolme piffiä kerrallaan paistinpannulle ja paista kunnes kypsiä. Tämän verran paksut pihvit olivat paistinpannulla noin kahdeksan minuuttia.




tiistai 11. kesäkuuta 2013

My evening as a zombie girl


Olimme työkaverin kanssa kuukausikaupalla miettineet naamani ehostamista parempaan suuntaan. Mielessä oli käynyt pyöräyttää jonkinnäköinen kallomaski väkerrys. Lauantaina Erika otti meikkivehkeet kauniiseen kätöseen, alkoi ehostushommiin ja hyvähän siitä tuli! Luvassa siis kuvapläjäys maskista sekä sen tekovaiheista.


Voilà, 1,5h meikkaamisen jälkeen kaikki näytti oikein pärstääni sopivalta. Oli jotenkin surullista myöntää itselleen, että näytin paremmalta maskin kanssa kuin ilman sitä! Osaa tuo Erika vaan taiteilla, sitä ei voi kieltää. Pysyispä itelläkin meikkitavarat tai edes kynä yhtä hyvin hyppysissä. Välillä tuntuu pelkän tavallisen eyelinerin laitto kunnon haasteelta aamuisin. 



Nyt kyllä tiedän miten pukeudun halloweenina! Maski oli niin hieno ja vaivalla tehty etten raaskinut pestä sitä pois. "Kaupungin kaheli" -pisteitä keräillen lähdin siis ihmistenilmoille tämän näköisenä. Eniten huolestuttivat niiden kahden kommentit, jotka kävivät tarkistuttamassa, etten oikeasti ole tatuoinut naamaani! :D Ei tällä kropalla meikäläisestä tulisi ihan zombie girl mallia. (vrt. Zombie Boy Rick Genest)


Aamuyöllä 25 minuutin naamapesun aikana kävi kyllä mielessä, että se vedenkestävä eyeliner ei ehkä ollut se paras vaihtoehto osaan naamaan kohdista. Tulipa kuitenkin syväpuhdistettua naama pariin otteeseen!


Hellittelen kallomaskissa työkaverin uutta kämppiskisua, joka ei halunnut oikein pysyä sylissä tai ylipäätänsä muutenkaan paikoillaan. Miten joku eläin voi olla noin pieni ja suloinen?

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Hankintoja ja voileipäkakusta haaveilua


Öh. Oon venytellyt päivitystä viikon, kuvat ovat olleet valmiina mutten ole jaksanut vain kirjoittaa kuvien joukkoon mitään ja julkaista. Syntinsä kaikilla, omani ovat laiskuus sekä mässäily.


Omaan silmääni näytän ihan siltä, että olisin naisen vartaloon eksynyt grindcorepunkbändin laulaja. Töihin tossa vissiin menossakin, että lienekö siitä mitään haittaa. Ostin Torture Killerin paidan bändin keikalta tossa toukokuun alussa. Hyvä paita, muttei löytynyt mitään nasevaa printtiä selästä. Edellisen Torture Killerin paidan selässä luki "I only date crack whores", mikä minusta on parhaimman luokan läppä, sillä näytän justiinsa siltä :D


Kävin lakkiaisissa viime viikonloppuna ja söin paaaaljon voileipäkakkua, sillä se on suuri heikkouteni. Ja kun sitä saa noin kerran kolmessa vuodessa (enemmän voileipäkakkua arkeen!), pitää syödä niin että meinaa tukehtua suolakalan palasiin.



Ostin myös second handinä Alcatraz-merkkisen topin kaikennäköisillä härpäkkeillä. Toppi istuu todella nätisti ja on juuri sopiva. Olen odottanut löytäväni tällaisen kankaisena versiona monta vuotta ja now it's mine! Ja mitä teenkään? Laitan sen kaappiin ja ihailen sitä aina välillä :D Pitää koittaa laittaa ehkä päällekin joku päivä. Ei ole tullut vain ulkoilutettua itseään sillä tavalla, että se vaatisi muuta kuin farkut ja t-paidan päälle.


Johonkin matkalla jonakin päivänä menneellä viikolla. En enää muista milloin ja miksi. Olipas antipäivitys, pari kuvaa ja vähän sekalaista tekstiä. Tykkään kyllä kirjoittaa heti kuvien oton jälkeen, niin postauksessa on jotain järkeäkin. Oon vaan seikkaillut tuolla Instagramin ihmeellisessä maailmassa niin blogi on meinannut unehtua. Oon tainnut järjestää itselleni pienoisen addiktion, hups!

Ja 110 lukijaa, hui! Lämpimästi tervetuloa uusille naamoille!