torstai 29. elokuuta 2013

Elokuun yhteenvetoa


Vissiin muuta kerkiä tekemäänkään kuin yhteenvetoja. No, mites muuten niputat random-kuvia yhteen ja teet postauksen niistä. Oon ihan järkyttynyt siitä, että syyskuu kolkuttelee ovella ja kaikki vaan luisuu käsistä, ennen kuin ees tajuat hetkien kadonneen jonnekin.

Herkkukuva, tulee nälkä kun tätä katsookin. Kiitos Erika <3

Työkaveri teki minulle sushia joku viikko sitten töiden jälkeen. Oli ihana kun joku muu teki ruokaa oikein aasta ööhön ja itse ei tarvinnut kuin istua vieressä ja ihmetellä miten niitä sushi-rullia kasaillaan. Aaah, söin itseni niin ähkyyn. Vastapainoksi hankin kuntosalikortin vajaa kaksi viikkoa sitten. Olen ollut oikein hyvillä mielin siitä, että homma tuntuu luistavan haluamallani tavalla. Mitä nyt tuon proteiinin lisääminen ruokavalioon toi vielä yhden lisäkilon keskivartaloon. Toivottavasti se muuttuu lihakseksi tässä työstäessä! :D 

En mahdu melkein mihinkään vaatteisiini tällä hetkellä ja olo on sen mukainenkin. Viime kuukausi on ollut löysien t-paitojen ja isojen housujen aikakautta, jonka julistan loppuvaksi nyt. Ei tule mitään tällaisesta. Lenkille ja ruokavalio remonttiin (taas, monesti vuodessa mie sanon näin? :D). Tullut naposteltua suuhun kaikkea mitä käsiinsä vaan on saanut sekä mähöttyä sohvannurkassa ja surkuteltua omaa oloa.



Kahtena viikonloppuna olen lauantaisin laittanut vähän parempaa päälle, tarttunut meikkipalettiin ja käynyt tuulettamassa itseäni pitkän, sosiaalisesti hiljaisen ja työntäyteisen kesän jäljiltä. Viime viikon viikonloppuna meikin teema oli punainen.

"Onkohan tää tukka nyt ihan fiksusti.."-ilme. Huoliryppyjä alkaa kerääntyä, oivoi.

Ja menneen viikonlopun teemana oli sininen. Lähdin käymään yksin yksillä paikallisessa pystybaarissa ja päädyinkin viettämään oikein hauskan illan tuttujen seurassa ihan jossain muualla. Ihana ja mieltä avartava extempore reissu teki hyvää. 


Tukka kasvaa kovaa vauhtia takaisin ja nyt ois värjäysinto korkeimmillaan. Mietin vain, että mitähän väriä sitä tukkaan laittaisi. Ollaan päästy nyt siihen vaiheeseen, että jos kuontaloa ei muotoile mitenkään, se sojottaa itsepäisesti jokaiseen ilmansuuntaan. Ystäväni totesi minun näyttävän ihan joltain kasaripunkkarilta. Ostinpa pipon pahoja päiviä varten kaappiin ootteleen.

Tuoreimmissa kuvissa näkyvätkin uudet inner conchit, jotka Helsink Tattoo Studiolla työskentelevä Lassi kävi minulle laittamassa Rovaniemen Simerock-keikkansa yhteydessä meidän liikkeellä. Talk about good service! Ja hyvältähän ne näyttävät. 


Jos joku haluaa vilkuilla miltä Turmion Kätilöiden feat. Lassi ja Senja Sidoron keikka näytti niin kuvia bäkkäriltä ja keikalta löytyvi täältä valokuvausblogin puolelta. Kuvat löytyvät myös Suspension.orgin sivuilta täältä pienen reportaasin kanssa Simerock-roikkumisista.

lauantai 24. elokuuta 2013

Rahkainen omenapiirakka


Kun olen kiireessä, teen yleensä omenapiirakkaa Hellapoliisin ohjeella (ohje täällä). Suosittelen kokeilemaan, omenapiirakka on helppo, nopea ja makea. Nyt aikaa oli kuitenkin enemmän, sillä orastavan flunssan vuoksi eväsin itseltäni oikeuden osallistua BodyBalance-tunnille. Juotuani pari kuppia kahvia kotona, tuli sellainen olo että jotain tehtävä. Jotain mikä piristää, vaikka jotain leivottavaa. Ja muistin samalla aivan liian pahanmakuiset omenat keittiön kulhossa, omenapiirakkaa olisi siis luvassa. Ystävä ehdotti, että tekisin omenarahkapiirakkaa ja pienen googlettelun ja reseptien yhdistelyn jälkeen tulin tehneeksi rahkaista omenapiirakkaa seuraavanlaisella reseptillä.



Pohja: (24cm piirakkavuokaan)
  • 100g margariinia
  • 1/2 dl sokeria
  • 1 kananmuna
  • 3 dl vehnäjauhoja


Täyte:
  • noin 300g maitorahkaa
  • 1,5 dl maitoa / kermaa
  • 2 kananmunaa
  • 1,5 dl sokeria
  • tujaus sitruunamehua


Päälle:
  • 3 omenaa
  • jogurtti-mansikka muromysliä (ei ole pakko, piti vaan päästä kokeilemaan!)
  • kanelia
  • sokeria



Sulata margariini ja sekoita puoli desiä sokeria margariinin kanssa vaahdoksi. Lisää kananmuna sekä 3 desiä vehnäjauhoja. Taikinasta tulee kokkareinen, nou hätä. Pyörittele piirakkapohja margariinilla läpi ja jos on, niin korppujauhoista voisi olla apua. Meillä ei ollut. Kokkareinen piirakkapohja pitää painella vuoan pohjaan tasaisesti ja vähän reunoillekin.

Piirakkavuoan voitelu ilman käden sotkeentumista: käsi pussiin ja pyörittele nokare ympäri piirakkavuokaa. 




Tee täyte. Itse lätäsin kaikki ainesosat ensin todella sukkelaan astiaan ja sitten vähän sekoittelin vatkaimella. Tosi sulavaa ja smoothia, mutta näytti toimivan. Eli siis maitorahka, maito (jos on kermaa niin sitten sitä), kananmunat, sokeri ja mehu sekaisin. Se siitä, jos ei ole mehua niin elä laita. Jos on vaniljasokeria, niin sitä kannattaa laittaa. Itse laitan kaikkiin leivonnaisiin, huolimatta siitä mitä teen :D Kaadoin koko sörsselin piirakkapohjan päälle ja aloin kuoria omenoita.




Laiskottaa aina kuoria omenoita ja siivutella niitä kunnolla. Plus inhoan odotella isojen omenapalasten jäähtymistä sen jälkeen, kun omenapiirakan ottaa pois uunista. Mitä sitten teen? Kuorin ensin omenan ja sitten siivutan sen kuorimaveitsellä. Ja taiteellisessa sekasorrossa nakon palaset tasaisesti täytteen päälle. Oikein bueno. Kahden omenasiivu kerroksen väliin sujautin muutaman ripauksen jogurtti-mansikka muromysliä ja päälimmäisen omenasiivukerroksen päälle sokeria ja kanelia.

Voilá ja 50min 200 asteisessa uunissa.


Aina sillä aikaa kun piirakka on uunissa, suosittelen tiskaamaan. V-tuttaa paljon vähemmän piirakansyönnin jälkeen, kun keittiössä ei ole tiskivuorta odottamassa.

Muita huomioita:

  • Kerma toimii piirakassa varmaan paljon paremmin kuin maito. 
  • Ensi kerralla vähän vähemmän kanelia. 
  • Tällä ohjeella tuli ihan ok, perus makea ja todella täyttävä vähän kosteahkomman oloinen omenapiirakka. Itse en kuitenkaan ollut myyty, tilanne vaatii vielä reseptin hiomista. Olen kerran tehnyt niin täydellistä marjarahkapiirakkaa, että sitä on vähän hankala peitota.

torstai 22. elokuuta 2013

Turku turisteilua


Kävin kesällä jossain muuallakin kuin pakollisella Tuska-reissulla Helsingissä. Elokuun alussa kävimme mamman kanssa mutkan Turussa. Matka perille taittui mukavasti yöjunalla.

Lähdössä Rovaniemeltä.


Olimme perillä Turussa perjantaina aamulla aikaisin. Heitimme tavarat hotellille ja lähdimme kävelemään kohti Turun Linnaa. En ole aikaisemmin käynyt Turussa kuin ydinkeskustassa pari kertaa ja olin yllättynyt siitä miten positiivisen vaikutuksen kesäinen Turku minuun teki. Kesäinen kävelykatu, hyvä ilma ja ravintolat. Varmaan rehellisesti sanottuna ainut kaupunki Suomessa, joka Rovaniemen lisäksi, tuntui hyvältä paikalta olla. Ei liian hektistä, ei liikaa betonilähiötaloja, ei liikaa ihmisiä vaan just silleen sopivasti. Näin sopivasti ehkä vain hopeareunuksen, mutta pidetään tästä mielikuvasta kiinni!





Linnan pihan kahviossa piti saada ensimmäisenä kahvia ja pullaa, sillä kierros sisällä ei ehkä olisi mistään lyhimmästä päästä. Kolme tuntia siellä keveästi vierähtikin ihmetellessä ja kuvaillessa.

Ihan liian kreepyn näköisiä nukkeja Turun Linnassa. Kasvottomia vaaterekkejä pimeähköissä huoneissa, huih.




Olen joskus aikaisemmin lätissyt tuulivoimala-pelostani ja löysin lisää pelonaiheita Turusta. Dear lord, satama, isot rautahäköstykset, vesi, puoliksi veden alla lilluvat ja löllyvät laivat. Diipadaapa. Äiti sai tovin suostutella minua menemään kuvattavaksi vanhan potkurin viereen (kuva aiempana ylhäällä).

Kävimme Turun Linnan lisäksi perjantaina Turun taidemuseossa, Individual Inkissä sekä lauantaina Luostarinmäen käsityöläismuseossa ja Väinö Aaltosen museossa. Itse en voinut jäävettä kummempia viikonloppuna nauttia, mutta istuskelin mamman seurana myös Vessassa sekä Koulussa.


Lauantai-iltana hipsittiin juna-asemalle ja matkalle kohti kotia yöjunalla. Turku teki kyllä vaikutuksen, vaikka väsyneeltä näytänkin. Ja kolme päivää vapaata teki oikein hyvää. Koko kesän aikana vapaapäiviä kertyi reissun päällä (Tuska 3pv, Raahe 3pv ja Turku 3pv) yhdeksän kappaletta, enemmänkin oisi voinut lomailla, mutta elämä on täynnä valintoja. 

torstai 1. elokuuta 2013

Mmpah

Elokuun eka päivä, oikeasti mitä hittoa. Siinäkö se kesä sitten tuli, oli ja meni. Jassoo. Heinäkuun tipaton onnistui kuin vettä vaan (heh heh), mutta herkkuja taisi kyllä vähän upota pohjattomaan kaivoon. Elokuun puolivälin paikkeilla elämän tasattua pitää varmaan hankkia kuntosalikortti. 



Tuntuu että kaikki lipuilee ohitse ja himmailee pois ulottuvilta. Olen lähdössä käymään vähän matkailemassa tänä viikonloppuna ja haluan avautua asiasta loukkaantuminen. Oikeasti, kuka loukkaantuu verisesti, ellei saa haluamaansa asiaa heti? Nykypäivänä näköjään valitettavan moni ihminen. Kun "mulle-kaikki-heti-nyt"-ihminen ei saakaan jotain elämän jatkumisen kannalta mitätöntä heti, vaan vasta ensi viikolla, on pettymys monesti hirveän suuri. Milloin kuolemaan johtamattomista asioista tuli niin tärkeitä?


Tämä "mulle-joskus-sitten-kun-on-rahaa" ja "katsotaan-tekijän-aikataulun-mukaan"-henkilö lähtee kohti suurta cityä uudet seikkailut mielessä. Perkeleen mystistä eikös, enpä taida kertoa enempää :P


Tukka kasvaa sekä mennään syksyä ja uusia pettymyksiä kohti. Ja iso kiitos kommenteista edelliseen postaukseen sekä kyselyyn, aion tulevaisuudessa pitää blogini samankaltaisena, joskus ehkä lätistä enemmän. Juna lähtee aikas pian ja minulla ei ole mitään pakattuna. Ei ole yhtään minun tyylistä! Jännittää kuin perkeleesti vain pientä ihmistä voi.