Oulu International Tattoo Festival 2015

Viime viikonlopun lauantaina kävimme pyörähtämässä Oulu International Tattoo Festivaleilla Lasaretissa. Rovaniemeltä lähti sopivasti autoporukallinen, jonka kyytiin mahduin ja sovimme palaavamme yöksi kotiin. Pikainen iltareissu sopi minulle paremmin kuin hyvin, sillä kulunut viikko oli tuntunut kohtuu työntäyteiseltä.

Paikan päällä en kerennyt kuin rannekkeen ottamaan, ennen kuin törmäsin kollegaani ja lähdimme istuksimaan baarin puolelle hetkeksi. Pieni rentoutuminen ennen ihmisten joukkoon tunkeutumista teki kyllä hyvää.

Kävin tölläilemässä lähempää, kun Lassi (scar.fi) teki skin removalia oppipojalleen Mikalle takaraivoon, Bobo's Loco Carnevalin sideshow hommia tuli kuvauttua sekä seurattua kun Joni (R&W Oulu) teki surface-lävistyksen niskaan asiakkaalleen sekä Lassi vielä samalle pojalle 8mm punchattuina inner conchit. Siinäpä ne messuhommat aikalailla olivatkin minun osalta. On aina mielenkiintoista seurata vierestä kollegoiden työntekemistä ja kuunnella vinkkejä parantaa omia työskentelytapoja. Samoiten on rentouttavaa vaihtaa vähän kuulumisia tuttujen lävistäjien kanssa siitä, mitä missäkin tapahtuu.

Muutama lisäkuva messuilta mm. Bobo's Loco Carnevalin esityksestä täällä:

Oulu International Tattoo Festival 2015

Lähdimme illasta huristelemaan takaisin kotia kohti ja pääsin loppuyöksi omaan sänkyyn koisaamaan. Pienet tiivistetyt pikamessut siis omilta osin. Tatuointitapahtumahan kesti Lasaretilla perjantaista sunnuntaihin ja tatuointikoneet siellä surisivat kohtuu antaumuksella. 

En itse tykkää ottaa tatuointia messuolosuhteissa, sillä minulla täytyy olla kaikki keskittymisen mahdollisuus siihen, että rentoudun kunnolla, kestän kivun ja muistan hengittää. Eikä ihmispaljous tai ympäriinsä vellova ihmismassa ole sellainen ympäristö jossa itse rauhoittuisin kuvaa ottamaan. Ilokseni jokaisella tatuoijalla näytti kuitenkin olevan joku kuva työn alla.

Ruoasta sekä liikunnasta

Mie tykkään tehdä ruokaa, syyä ja mielellään vielä sellaista ruokaa joka maistuu hyvälle. Toisinaan vähän liiankin hyvälle! Mursun kanssa ollaan erikoistuttu kotitekoisiin hampurilaisiin joissa on yleensä itse tehdyt piffit ja hifistellessä pämpylätkin. Alkaa tämä heikkous näkyä vaan vyötärölläkin. Kevät on mennyt vanhoihin hyviin tapoihin palaillessa ja muutama kilo on tullut tiristettyä pois sekä kuntosalikortti uusittua. Ruokaa enempi huolena on se, että täytän monesti illan tyhjiä tunteja ennen nukkumaanmenoa lappamalla suuhuni herkkuja joita en tarvitse.

Jos päivä on mennyt ihan harakoille, on hyvä kotiin mennessä tehdä jotain pikaista ja iisiä, kuvassa juusto-kukkakaali lämmin kuppi keitto kera perunarieskan. Olen syönyt ihan hitosti porkkanoita ja tomaatteja. Niillä voi koittaa paikata tuota omaa leukojen louskuntaan tottunutta suuta jollain melkein tyhjänpäiväisellä eikä niin epäterveellisellä.

Kauppayhtiöllä oli hirmuisen hyvää ceasar-salaattia. Lähdimme hampurilaiselle, mutta näin tiskillä salaattikyltin ja päädyin viimehetkellä valitsemaan ehkä hitusen terveellisemmän vaihtoehdon.

Jälkiruoan toivossa keksin tehdä eräänä iltana hedelmäsalaatia, jossa oli banaania, kiiviä, omenaa ja päärynää sekä kaveriksi vispikermaa. Toimi aivan loistavasti. Pitää piettää mielessä useamminkin kun makianhimo iskee.

Jo joku tovi sitten tein ensimmäistä kertaa itse bataattiranskalaisia. Onko mitään vinkkiä blogin lukijoilla kuinka noita kehveleitä saisi rapsakaksi polttamatta? Itsellä ei oikein toiminut vaikka bataatit kuori, pilkkoi, pesi tärkkelyksen pois ja kuivasi huolellisesti ennen uuniin (250 astetta) tökkäämistä noin 50  minuutiksi.

Vappupäivänä natusteltiin sohvan uumenissa Mursun tekemiä guesadilloja. Oli mukava maata sohvalla peiton alla tuijottelemassa jotain meri aiheista dokkaria, kun mies häärii keittiössä. Olen oppinut nauttimaan siitä, etten ole parisuhteessa ainut joka viihtyy keittiön puolella.

Aamiaisten suhteen olen epäterveellisessä minicocktail-piirakka koukussa. Olen sallinut syödä moisia max. kaksi kertaa viikossa, mutta pullamössöpiirakat syövät suuren osan kuluvan päivän kaloreista.

Black & White shopping part II

Kangaskassini on ollut repimässä itseensä reikää jo pidemmän tovin. Nyt kun aukko alkoi olla kokoluokkaa sellainen, että maitopurkkikin sujahtaa kohta ulos sieltä, päädyin hankkimaan uuden. Etsin, etsin ja etsin, mutta kaikki oli vaaleaa mustalla printillä. Minulla ei pysy mikään vaalea vaaleana. Sattuihan silmiini sitten oikeanlainen, kun hieman verkkokauppoja kierteli.

Lapasestahan se lähti, kun näin Fiorellan sivuilla myös kangaskassiin mätsäävät collarit. Materiaali housuissa on kohtuu ohukainen, mutta odotan että kevätlämpimät saapuvat. Collarit näyttävät jalassani kohtuu hassuilta ihan pitkänä, mutta tulen pitämään niitä polvien alle lahkeet käärittyinä.

Enpäs nähnyt tämän päivän tulevan, että klikkailen jotain ostoskoriin Fiorellalta. Verkkokalvoilleni ovat edelleen piirtyneet hiekkapestyt vaaliat farkut sekä silloiset muotivehkeet. Mutta okkultismihan on muotia, tai oli, Fiorellakin taitaa hitusen olla jäljessä. Nämä pökät jalassa kelpaa sitten manailla kesäkuumia poismeneväksi. Sekin on ihan nurkilla, kesä meinaan. Mie en ole heräillyt vielä keväthorroksestakaan.