28-30.6.2013 olimme käymässä Helsingissä Tuskassa miehekkeen ja mamman kanssa.
Lähdin festareille lomailemaan ja ottamaan rennosti toiselle paikkakunnalle, syömään hyvin ja nukkumaan rauhassa. Odotukset bändikattauksesta eivät olleet kovin korkealla, mutta onnekseni sain yllättyä iloisesti.
Tiivistys keikoista:
Perjantai
Ihsahn oli vähän tylsä livenä, levyltä kuunneltuna paljon parempi. Amorphista en käynyt edes katsomassa, sillä olen nähnyt yhtyeen soittamassa jo miljoona kertaa ja esitys on joka kerta samanlainen. Torture Killer oli oikein hyvä, klubiympäristö sopi keikan paikaksi loistavasti ja mörinät sekä pörinät kuulostivat hyvältä. Kuolemanlaakso yllätti minut täysin. Keikka oli kuin Swallow the Sun ja Ajattara olisivat saaneet lapsen. Seremoniasta kukaan ei osannut soittaa ja se oli koko festariviikonlopun outolintu okkultistisine piirteineen. Iskee ehkä tähän nykynuorisoon, jolle punk, 70-80-luku, mystiikka ja okkultismi on jees. Kind Diamond, apua, olen varmaan liian nuori. En tykännyt ollenkaan keikasta, teatraalista shaibaa ja sen lisäksi vihaan Kinkun laulufalsettia. Herranjumala sanon vaan, kuin Dimmu Borgir ja se Euroviisujen Romanian (Cezar - It's my life) edustaja ois kohdanneet toisensa jossain ulkoavaruudessa.
Lauantai:
Soilwork oli aika perus, Stam1na laahas ja kiilas livenä. Vieläkin kiukuttaa edellinen Tuska-keikka 2009 vuodelta. Silloin soittajat oli rapulassa, soittimet hajos ja keikka lopetettiin aiottua aiemmin lavalle lentäneen pullon takia. Ei kauheasti tästä muistikuvasta kyllä keikan perusteella noustu. Whispered oli tosi jees, päivän parasta antia, nautin vähän erilaisesta keikasta. Kreator veti hyvän setin, tasaisen ja yhtenäisen. Huomasi, että soitto luisti ja soittaminen maistui soittajille. Testament oli myös parempi mitä edelliseltä kerralta muistinkaan.
Sunnuntai:
Deathchain veti turvallisen ja aika mitäänsanomattoman keikan. Ei potkinut toivotulla tavalla takaraivoon. Amaranthe meni siinä sivussa pehmistä syödessä. Setti oli, kuten odotettua, radiosoittoista ja vähän geneeristä. Khroma veti aivan huipun keikan. Bändi oli uusi tuttavuus, mutta miellyttävä sellainen. Väänsin varteni aika eteen katsomaan keikkaa, mikä on minulta rokkipoliisilta hyvin paljon yhtyeelle annettu. Vieläkin Chariots soi kun viimeistä päivää! Nightwish yllätti. Ei ollut mitään ennakko-odotuksia, mutta laulajanvaihto oli tehnyt bändille terää. Vokaalien kivekset olivat kohdallaan ja asenne taas rock eikä pop. Katsoimme ilolla melkein koko keikan. Olisi vain ihan mukava, että taiteilija-Holopainen itse näyttäisi nauttivan soitosta, eikä vääntelisi naamaa kuin keikka olisi menossa päin honkia.
10-vuotis Tuska mamman kanssa. 2004 kesällä kävimme äitini ja pikkuveljeni kanssa ensimmäisen kerran Tuskassa Kaisaniemessä, sen jälkeen olen yhdeksänä vuonna ollut kolme päivää festareilla ja äiti yhdestä kolmeen päivää riippuen bändeistä.
No niin, kolme viikkoa festareiden jälkeen sain vihdoin postattua. Huh huh. Tosiaan ja tuolta ylhäältä oikealta löydätte kyselyn, sillä minulla on blogikriisi. Olen aina pitänyt tyhmänä tuota "äääh vihaan blogiani, lopetan sen pidon ja poistan kokonaan" hässäystä ja sen jälkeen uuden blogin perustamista, mutta tässä sitä ollaan. Mietin että kenelle tätä kirjoitan ja miksi? Kuka tätä blogia lukee? En edes shoppaile mitään ja pukeudun päin honkia, hei haloo :D Kukaan kommentoikaan ikinä mitään.
