Ennen pääsiäistä olin ratkeamassa liitoksistani. Ollaan painettu duunia niinkö eläimet ja se alkoi näkyä jo oman pinnan pituudessa sekä yleisessä olotilassa. Olin viimosen 3 viikkoa huokaillut vain itselleni, että: "Kohta on neljä vapaapäivää, sie jatkat vielä hetken." Lomille lähdön odotus purkautui pienenä hysteriana viikon viimeisenä arkipäivänä. Nauratti, oli jo kiire päästä pois!
Ja voipa olla että hukutin rairuohot (don't even ask), mutta onneksi ne löysivät itsensä roskikseen hyvin helposti ja minäkin löysin itseni pääsiäisenä jostain muualta kuin kotoa tuijottamasta hukutettuja siemeniä
Lähdimme Mursun kanssa lepäilemään, treenikämppäilemään sekä katsomaan pystiksen pentuja anoppilaan. Miten ihania lölleröitä! Harmi että poloiset olivat vielä niin pienoisia, että suurin osa ajasta kului unta tuhnutellessa.
Tämä vuosi oli kyllä yksi munarikkaimmista aikuisiän pääsiäisistäni mitä tiedän! Ja suklaasesonki aloitettiin hyvissä ajoin viikkoja ennen. Ai että, sehän tuo on pakanana best pyhissä; vapaapäivät ja suklaa. Tuntuu kiteytyvän itsellä siihen.
Olen hirmu kauhuissani siitä, että kaupat ovat ottaneet pyhäaukioloajat ihan itselleen. Miusta ihmisen kuuluu levätä emmekä me tarvitse 24/7 yhteiskuntaa. Jos tuota pääsiäistä ei olisi ollut ja oisin suorittanut kevään max 2pv perättäisillä vapailla, niin oisin varmasti ratkennut kahtia. Muistuttaa itselle myös siitä, että miekin tarvitsen vapaa-aikaa, päiviä jollon kenenkään ei tarvitse kaivata minua eikä miun kuulu vastata kenellekään.
Yrittäjänä olen ihan hiton kiitollinen loppiaisesta, helatorstaista, pääsiäisestä, vappupäivästä, juhannuksesta, itsenäisyyspäivästä sekä joulusta, sillä silloin noina noin 7-13pvnä vuodesta (riippuu mihin viikonloput osuvat) kukaan ei oletakaan minun olevan töissä. Tästä huolimatta, myös kahtena perättäisenä jouluaattona, olen saanut yhteydenottoja ihmisiltä. Minulla ei kävisi mielen vieressäkään häiritä jotain työasioilla pyhäpäivänä.
