Lokakuussa Amsterdamissa

Viime keväänä ostimme Mursun kanssa liput Trailer Park Boysien keikalle Helsinkiin lokakuulle. Pohdimme, että kun täältä kaukaa pohjoisesta on matkaa jo tonne isolle kirkolle, niin sama ois lähteä niillä liukkailla jonnekin kauemmaskin reissuun. Lätisimme Amsterdamista, jossa olen itse käynyt edellisen kerran 2009 keväällä ja joka on minulle paikkana tuttu. Mursu kun ei ollut käynyt Norjan kalareissua kauempana maailmalla, niin mietimme jotain minulle tuttua matkakohdetta aloittajaisiksi. 

Kesällä sanoin sen ääneen: "Mulla on rahaa, tilataan ne lentoliput nyt. Muuten me ei lähdetä koskaan." Ja niin me ostimme Helsinki - Amsterdam lentoliput ja jäimme jännittämään reissuun lähtöä.

Lokakuu tuli pirun nopeaa, yhtäkkiä se oli jo ihan nurkan takana, eikä meillä ollut hotellia eikä bussilippuja. Päätimme, että budjettisyistä Onnibussi veisi meidät etelään ja varaisimme mahdollisimman halvan majoituksen, kunhan ei hostellin kuudentoista hengen huoneeseen joutuisi.

Ja reissuunlähtöhän on vähän niinkuin aloittaisi omakotitalon rakennusta. Koskaan ei tiedä mitä on tulossa. Soiko sävelet yhteen ja miten ensimmäinen pitempi reissu luonnistuu kaksistaan. Mutta piru että oli mukavaa! Rauhallista, stressitöntä ja kiireetöntä. Kohtuu hektistä elämää itse elävänä kaipasinkin sitä, että ei tarvinnut herätä aamupalalle, vaan saatiin posottaa unta niin pitkälle kun sitä riitti ja lähteä sitten vaeltelemaan kylille katsellen aamupalapaikkaa paikallisista kahviloista. Nukuttiin 8-11 tuntia perillä ollessa jokaisena yönä ja olo oli reissusta tullessa niin levännyt kuin vain voi.

Lauantaiaamuna odoteltiin bussia, joka vei meidät linja-autoasemalle. Huomiona minimaaliset matkakassit, koska meillä oli mukana vain käsimatkatavaroiksi luokiteltavat nyssykät. 1,5 viikkoa kassillisella vaatteita, pärjäsi yllättävän hyvin.

8h bussimatkan kyllä kestää, mutta ensi kerralla voisi sitten vaikka lentää. Olin itse tullut perjantai-iltana jo parisen tuntia henkilöautolla ja siihen yhdistettynä 8h bussissa lauantaina, niin oli aika naatti olo Helsinkiin selviytyessä!

Lauantaina klo 17 aikoihin Helsingissä.

Napattiin helsinkiläistynyt ystäväni mukaan Memphikseen syömään ja opastamaan meidät majapaikkaan.

Sunnuntaiaamuna aamupalalla yöpaikassa.

Kävimme nukkumassa ystävättäreni mummilassa ja kiertelimme sunnuntain kauppoja sekä kävimme syömässä ennen Kulttuuritalolle Trailer Park Boysien keikalle suuntaamista. Illalla suunnistimme takaisin majapaikkaan nukkumaan pariksi tuntia ja heräsimme ennen sianpieremää matkailemaan kohti lentokenttää maanantaina.

Mursu oli elämänsä ensimmäistä kertaa lentokoneessa tuon Helsinki - Amsterdam välin, molemmat olimme nukkuneet niin vähän, että koko lento meni nukkuessa. Itse heräsin välillä vain tirpasemaan ilmaiset kitkerät kahvit ja jatkoin unia. Heräsimme vähän ennen laskeutumista ja suunnistelimme Schipholin lentokentältä junalla parinkymmenen minuutin matkan Amsterdamin juna-asemalle.

Juna-asemalla totesimme matkaväsymyksen olevan niin hurja ja hinku hotelliin hirviä, että otamme vaan taksin asemalta hotellille. Ei jaksa aloittaa ensimmäistä päivää sotkeutumalla kartan ja raitiovaunun kanssa. Taksikuskille osoite käteen ja kohti hotellia. Hotell Sipermann oli BudgedPlaces.comin kautta löytynyt pienehkö hotelli lähellä isointa museokertymää ja kaikki oli pienen kävelymatkan päässä.

Hotellihuoneen designilla ei kyllä pääse leveilemään, ja se että joku yskäisi aulan tiskillä, kuului huoneeseen asti. Muutoin pienehkö huone haukkui kyllä hintansa ihan kelvoksi. Wifi toimi eikä aamupala kuulunut hintaan. Ensimmäisenä aamuna hotellihuoneen ikkunan eteen kasattiin rakennusteline ja kasa ulkomaalaisia miehiä kertyi aina klo 10 jälkeen notkumaan, lätisemään ja leikkimään tekevänsä töitä. Kävimme huoneessa lähinnä nukkumassa, sillä nähtävää itse kaupungissa oli niin paljon.

Joka aamu mietimme hieman, että mitä temme ja mihin lähdetään. Päivien suurimmaksi iloksi kuitenkin muodostui se, että katsotaan minne jalat vie. Mukavannäköinen pubi, mennään sinne, katso mikä liike tuolla, piipahdetaan siellä. Etukäteen katsottuja vierailupaikkoja olivat lähinnä museot, ostoskatu, torikatu, kidutusmuseo sekä Heineken Experience.

Maanantaina majoittauduimme, kiertelimme pitkin keskustaa ihmettelemässä sekä löysimme valehtelematta kaupungin parhaan burgerimestan, Bar B:n. Kävimme syömässä siellä toisenkin kerran reissuviikolla. Päivän kokonaissaldoksi tuli 10 km verran haahuilua ja kiertelemistä.

Ennen kuin tiistai valkeni (ja työmiehet tulivat kasaamaan rakennustelineitä hotellihuoneen ikkunan eteen), olimme ottaneet 11h unta palloon. Näin normaalisti 6-8h nukkuvana, voin sanoa että teki kyllä hyvää.

Todella terveellisellä aamiaismuffinssilla :3

Ruokailemassa tiistaina pikaruokapaikka Freakin' Freshsissä, josta löytyi sekä pizza slaisseja että erilaisia pastoja sekä valkosipulileipää.

Tiistain ohjelmistossa oleva kidutusmuseo oli mielenkiintoinen nähtävyys. Museo itsessään oli muutamassa kerroksessa oleva huoneisto, jossa esiteltiin keski-aikaisia kidutusvälineitä. Hinnaltaan olisi voinut olla edullisempi verrattuna laatuun, mutta tuli nyt vihdoin nähtyä. Monen välineen kohdalla meni kylmiä väreitä pitkin selkäpiitä, kun mietitytti että oliko tarkoitus kiduttaa vai laittaa kidutettava hengiltä tuskallisen hitaasti.

Keskiviikkona kävimme aamupalalla pienessä pubissa, kiertämässä Albert Cuypstraatin torikojutien tarjonnan sekä pitämässä sadetta sen varrella sijaitsevassa pubissa. Vettä tuli enemmän tai vähemmän koko päivän, mutta torikatu oli ainakin hieman väljempi kuin normaalisti. Rembrandt pleinin happy hour tarjosi olutta ja viiniä 2€/lasi ja pysähdyimme sinne reunalle lepuuttamaan jalkoja sekä ihmettelemään maailman menoa.

Löysimme keskiviikko päivän päätteeksi myös maailman tylsimmän sekä geneerisimmän Rancho Steakhouse nimisen ravintolan kauppakadun varrelta. (Kuva alla). Ruoka näyttää hyvältä, mutta maku ei hivellyt kyllä yhtään nystyrää missään.

Torstaina kävimme Stedjikin nykymusessa (kuva yllä) pörräilemässä muutamam tunnin. Arvoimme sen ja Van Gogh museon välillä (kuva alla) ja päädyimme nykytaiteenmuseoon, sillä Van Goghin maalausten äärelle oli ihan perkuleen pitkä jono. Rento mukavuusmatkailu for the win. Tietämättömille tiedoksi, että olen reissannut lähinnä äitini kanssa, jolle taide on kaikki kaikessa. Lomakohteet on valittu museoiden, raunioiden ja kirkkojen mukaan, niin nyt on kiva löysäillä max kahdella museolla viikossa. Edellisen kerran Amsterdamissa ollessani kävimme katsomassa Van Goghit ja Vermeerit, niin nyt pystyi jättämään välistä.

Kansallistaiteenmuseon ohitimme myös.

Vuohenjuusto-tomaatti-kinkkuleipää museokierroksen jälkeen kera kahvin.

Torstai-iltana menimme toista kertaa syömään Bar B:hen, päädyin itse tällä kertaa salaattiin pihvillä.

Aivan huippu pikaruokapaikka, jossa sai vitosella tuommoisen hullun kulhon ruokaa. Sais olla Suomessaki vastaavia.

Perjantaina lähdimme etsimään lounasta ja päädyimme Eazie'sille syömään tosi tuhdit kulholliset nuudelijuttuasioita. Hirmukokoinen annos ruokaa maksoi vajaat viisi euroa ja vähän piti jättää lautasellekin, ettei tullut vedettyä kauhiaa ähkyä ennen Heineken Experienceä.

Heineken Experiencen jono, joka onneksi muodostui vasta sen jälkeen kun olimme päässeet sieltä jo ulos. Oli hyvä idea mennä ihmisten aikaan (muistaakseni puoli kaksi), koska tuo jono muuttui kello neljäksi aivan infernaaliseksi.

Tutustuimme oluen valmistamisen historiaan sekä saloihin Heinekenin osalta ja meikä siellä pyörittelee mäskiä. Yllä myös ainut yhteiskuva koko reissulta, kun sattui osumaan kokovartalopeili kohalle.

Viimeisenä iltana toteutetimme miun ainoan ison toiveen matkalta, eli kanaaliristeilyn. Kunnon turistimeininkiä. Olisi voinut aloittaa reissun tällä, niin muutama näkemättä jäänyt mutka olisi ehkä tullut vielä kierrettyä keskustasta.

Viimeisenä iltana kävimme myös syömässä reissun huonoimmassa ravintolassa. Kuiva kengänpohja pihvi osoittautui reissun kalleimmaksi ruuaksi, jota ei huuhtonut alas edes ruuasta huomauttamisen kompensaatioksi saatu tequila shotti.

Sunnuntain lähtöpäivä tuli hirveän nopiaa vastaan. Yllä olevassa kuvassa Mursu seisoskelee hotellin pihalla laukku pakattuna ja olemme lähdössä sompailemaan aamupalalle sekä kohti Schipholin lentokenttää. Mursu meinasi jäädä junaan Rotterdamiin, sillä ovi sulkeutui ruuhkan takia juuri välistämme. Junat pysähtyvät aivan olemattoman ajan asemilla ja kyytiin sekä pois pitää olla hyppäämässä hyvin nopeasti. Onneksi kauhialla hädälläni sekä huitomisellani onnistuin saada konduktöörin päästämään vielä vaunussa olevat matkustajat viereisen vaunun ovesta ulos ja siitäkin selvittiin säikähdyksellä.

Olimme perillä Helsingissä illalla ja majoittauduimme tuttavapariskunnan luona yön, ennen kuin lähdimme maanantaina aamupäivästä Onnibussilla kohti Oulua.

Semmoinen reissutiivistys se. Suurin osa ajasta meillä kului ihmettelemiseen, tuijottelemiseen sekä kaupoissa kiertelemiseen. Huonoja shoppailijoita olimme kuitenkin, sillä molemmilla tarttui mukaan vain muutama tuliainen, Mursu osti hupparin ja mie neuletakin. Se siitä suuresta suunnitelmasta uusia vaatekaapin sisältöä, mutta ei kyllä mie ja Damin beigensävyinen muotikaan oikein kohdattu.

Uusia seikkailuja odotellessa <3

BMXnet Conference 2015

Syyskuun alussa kävimme liikkeemme tatuoijan Erikan kanssa pidennetyllä viikonloppureissulla Saksassa Essenissä Bodymodification exchange networkin konferenssissa. Läjäpäin kollegoita tuli nähtyä, luentoja kahlattua läpi sekä päiviteltyä työasioita ajantasalle hyvällä porukalla.

Konferenssi järjestettiin Essenin kaupungissa Unperfekthausissa, jossa olen edellisen kerran ollut vuonna 2013. Lennähdettiin torstaina aivan laittoman aikaisin Rovaniemeltä Helsinkiin ja vaihdettiin sieltä Düsseldorfin koneeseen aamusella. Helsingistä seuraan liittyi kolme lävistäjää Suomesta ja saatiin tilattua porukkataksi Esseniin Düsseldorfin lentokentältä. Edellisenä vuonna eksyilin itsekseni Düsseldorfin juna-asemalla ja siihen verrattuna tämmöinen kimppareissaaminen tuntui paljon mukavammalta.

Olimme buukanneet kahen hengen hotellihuoneen vajaan kilometrin päästä konferenssitalosta ja se osoittautui oikein mukiin meneväksi ratkaisuksi. Sai suomalaiset vetäytyä hotellille istuun hiljaa kauhian sosiaalisten päivien jälkeen. Kerkesi vähän aivot rauhoittua ennen nukahtamista.

Luentoja oli tänäkin vuonna tarjolla laidasta laitaan. Tatuoinnin historiasta lävistystekniikoihin ja kaikkea siltä väliltä. Kävin kaikki kurssit, joista ajattelin olevan hyötyä töissäni. Jätin muutaman sellaisen luennon käymättä, jotka olisivat minua henkilökohtaisesti kiinnostaneet, mutta eivät olleet omaa työtä niin läheltä, että olisi ollut rahallisesti järkevää valita työtä tukevan luennon ja mielenkiinnon väliltä.

Kaikista parasta antia olivat mielestäni lävistäjänörttien Brian Skellien ja Ryan Quelletten luennot. Molemmat miehet ovat lävistäneet siitä asti, kun mie olen vasta haaveillut että osaisin lukea ja tietotaito on myös sitä luokkaa.

Riina ja Havve roikuttelemassa Sakua Unperfekthausin katolla.

Konferenssitalon katolla pääsi kokeilemaan suspensio-hommia ja kävin kuvaamassa Sakun roikutuksen. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, että seurasin suspensiota vierestä ilman, että se kuului sen erikoisemmin mihinkään performanssiin.

Tuonne ostoskeskukseen eksyin kaksi vuotta sitten enkä löytänyt ulos.. Paikalliset naureskelivat, että sehän on pieni kauppakeskus, mutta Rovainemen kasvatti sanoo, että helvetin iso ja sokkeloinen labyrintti! Täällä määritelmä ostoskeskuksesta on pitkä käytävä, josta pääsee ulos kahta päätä.

Pidennetty työmatkaviikonloppu oli hyvin tiivis. Hirmuisesti ihmisiä, paljon uutta informaatiota ja lentokenttiä. Vaikka budjetti reissuun lähtöön oli ihan olematon ja minua harmitti hirveästi, etten voinut ostella liikkeelle koruja, niin reissu oli silti kannattava. Kollegoidan kanssa röpisemisessä on se hyvä puoli, että aina oppii uutta ja saman alan ihmisten tuki auttaa puskemaan omaa työtä eteenpäin.

Viikonloppu paratiisisaarella

Elokuun toinen viikonloppu kului paratiisisaarella kymmenen hengen porukassa himmaillessa. Ainut markkinointi mitä olin saaresta kuullut etukäteen, olivat sen hiekkarannat. Ja tietoista  auringonottoa karttavana ihmisenä olin kohtuu epäileväinen, mutta saari todella paljastui hiekkarantojen ja rauhan tyyssijaksi. Miten jännittävää oli olla ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen veneen kyydissä! Tai uida luonnonvesissä keskellä yötä järvessä ensimmäistä kertaa yhteentoista vuoteen. Nauttia puusaunan lämmöstä ja istua nuotiolla paistamassa makkaraa aamuyöllä. Priceless. 

Lapsi pääsi myös leikkimään sekä toteuttamaan normista poikkeavia aktiviteetteja. Veneen kyydissä nauraen hihkumista, keskellä yötä kylmässä järvessä pulikointia, aamupalaksi munkkikahvit, juomaveden kaivosta pumppaaminen sekä yömyöhällä taskulampun valossa huussille hipsiminen juurakoita väistellen. Lähdin viettämään viikonloppua sillä mielellä, että jokainen eteen tuleva asia on uusi pieni seikkailu ja se todella toimi.

Lauantaina saarelle iski myrsky. Kuulimme kahvilalla jo huhua lähestyvästä ukkosrintamasta ja vähäisistä venekyydeistä, joten lähdimme mökille istuskelemaan, tekemään ruokaa ja odottelemaan kaatosadetta sekä jyrinää. Itse ukkonen kiersi hieman saaren reunaa, mutta jyrähteli komeasti ohi lipuessaan. Jäljelle jäi upea sateenkaari kauemmas järvelle sekä pilvien välistä rannan veneet valaiseva aurinko.

Myrskyn jälkeen kävelimme saaren toiselle reunamalle istuskelemaan ja ihailemaan hiekkarantaa sekä auringonlaskua.

Jätin työpuhelimen kotiin reissuun lähtiessä, irrottauduin some-vaatimuksista ja omastakin puhelimesta loppui akku ennen perjantaiyötä. Mikä rauha. Mikään ei kilkattanut eikä piipannut, olin läsnä siinä olemassa olevassa hetkessä ja nautin seurasta jossa olin. Jos kahdessa ja puolessa päivässä kerkiää lataamaan tuollalailla omia henkisiä akkuja, niin alan sammuttelemaan kaikki viestimet itseltäni useamminkin.